Cyriel Verschaeve
Cyriel Verschaeve (1874–1949) oli flaamilainen katolinen pappi ja kirjailija, joka toisen maailmansodan aikana teki yhteistyötä natsimiehittäjien kanssa.
Hänen runokokoelmiaan ovat muun muassa symbolista aaterunoutta edustava Zeesymphonien (1911) ja Nocturnen (1936). Verschaeven näytelmistä tunnetaan muun muassa Jakob van Artevelde (1911), Philips van Artevelde (1913), Judas (1917), Maria Magdalena (1918) ja Elyah (1936). Aiheiltaan ne liittyvät historiaan ja Raamattuun. 1920–1922 hän julkaisi kuusiniteisen esseeteoksen Uren van Bewondering voor groote Kunstwerken ja vuonna 1940 monumentiaaliteoksen Jezus.[1]
Natsi-Saksan miehitettyä Belgian toisen maailmansodan aikana Verschaeve nimitettiin natsimielisen nukkehallituksen kulttuurineuvoston johtoon ja hän värväsi vapaaehtoisia flaameista muodostettuun SS-pataljoonaan. Sodan jälkeen Verschaeve pakeni Itävaltaan ja sai poissaolevana kuolemantuomion. Hän kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1949. Verschaeven jäännökset siirrettiin Belgiaan vuonna 1973.[2]
Kortrijkin , Lanakenin ja Breendonkin kaupungeissa oli Verschaeven mukaan nimettyjä katuja, mutta niiden nimet päätettiin vaihtaa vuosina 2019–2020.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 9 vuodelta 1965, palsta 1270
- ↑ Berman, Lazar: EU president removes Nazi sympathizer’s poem from site 12.2.2014. Times of Israel. Viitattu 3.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Boffey, Daniel: Belgium begins to face brutal colonial legacy of Leopold II 23.11.2019. The Guardian. Viitattu 3.2.2021. (englanniksi)