D’Hondtin menetelmä
D’Hondtin menetelmä on suhteellisessa listavaalissa käytetty menetelmä, jolla listan saamien äänimäärien perusteella jaetaan paikat listoille. Menetelmä on nimetty keksijänsä, belgialaisen matemaatikon Victor D’Hondtin mukaan.
D’Hondtin menetelmässä puolueiden saamien paikkojen suhde on melko lähellä äänimäärien suhdetta. Menetelmällä on kuitenkin taipumus suosia suuria puolueita pienten kustannuksella.[1]
Vaiheet
muokkaaAluksi lasketaan kunkin ryhmittymän kuten puolueen, vaaliliiton, yhteislistan tai valitsijayhdistyksen vaalipiirissä saama kokonaisäänimäärä. Sen jälkeen kussakin ryhmittymässä ehdokkaat asetetaan järjestykseen henkilökohtaisten äänimäärien perusteella. Jokainen ehdokas saa vertausluvun siten, että ryhmittymän eniten ääniä saanut ehdokas saa vertausluvukseen ryhmittymän koko äänimäärän, toiseksi eniten ääniä saanut 1/2 ryhmittymän äänimäärästä, kolmanneksi tullut 1/3 ja niin edelleen. Kaava on siis Ä/p, jossa Ä on listan saamat kokonaisäänet ja p ehdokkaan sisäinen järjestysluku. Jos äänimäärät tai vertausluvut ovat yhtä suuret, niiden keskinäinen järjestys ratkaistaan Suomessa arpomalla.[2] Vaalipiirin kaikki ehdokkaat asetetaan lopuksi vertauslukujen mukaiseen järjestykseen, ja tästä listasta pääsee läpi niin monta ehdokasta kuin vaalipiiristä valitaan edustajia.[3]
Yksinkertainen esimerkki
muokkaaEsimerkissä puolueiden A, B, C ja D eniten ääniä saaneiden ehdokkaiden vertausluvut (suluissa läpimenneiden ehdokkaiden läpimenojärjestys).
| /1 | /2 | /3 | /4 | /5 | /6 | /7 | /8 | Paikkoja | Osuus paikoista | Osuus äänistä | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Puolue A | 100 000 (1.) | 50 000 (3.) | 33 333 (5.) | 25 000 (8.) | 20 000 | 16 666 | 14 286 | 12 500 | 4 | 50,0 % | 43,5 % |
| Puolue B | 80 000 (2.) | 40 000 (4.) | 26 666 (7.) | 20 000 | 16 000 | 13 333 | 11 428 | 10 000 | 3 | 37,5 % | 34,8 % |
| Puolue C | 30 000 (6.) | 15 000 | 10 000 | 7 500 | 6 000 | 5 000 | 4 286 | 3 750 | 1 | 12,5 % | 13,0 % |
| Puolue D | 20 000 | 10 000 | 6 666 | 5 000 | 4 000 | 3 333 | 2 857 | 2 500 | 0 | 0 % | 8,7 % |
Paikkoja oli jaossa yhteensä kahdeksan. Esimerkissä puolue D ei saa läpi yhtäkään ehdokasta.
Käytännön esimerkki
muokkaaEduskuntavaalit 2019 Varsinais-Suomen vaalipiiri, paikkoja jaossa yhteensä 17:
| /1 | /2 | /3 | /4 | Paikkoja | Osuus paikoista | Osuus äänistä | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Perussuomalaiset (PS) | 58034 (1.) | 29017 (6.) | 19345 (10.) | 14509 (16.) | 4 | 23,5 % | 19,1 % |
| Kansallinen Kokoomus (Kok) | 52367 (2.) | 26184 (7.) | 17456 (12.) | 13092 (17.) | 4 | 23,5 % | 18,9 % |
| Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP) | 49156 (3.) | 24578 (9.) | 16385 (13.) | 3 | 17,6 % | 17,8 % | |
| Vasemmistoliitto (Vas) | 35481 (4.) | 17741 (11.) | 2 | 11,8 % | 12,8 % | ||
| Suomen Keskusta (Kesk) | 29796 (5.) | 14898 (15.) | 2 | 11,8 % | 10,8 % | ||
| Vihreä liitto (Vihr) | 25309 (8.) | 1 | 5,9 % | 9,2 % | |||
| Suomen ruotsalainen kansanpuolue (RKP) | 15238 (14.) | 1 | 5,9 % | 5,5 % | |||
| Liike Nyt ry Varsinais-Suomi yhteislista (LII) | 0 | 0 % | 1,9 % | ||||
| Suomen Kristillisdemokraatit (KD) | 0 | 0 % | 1,9 % |
Liike Nyt ja kristillisdemokraatit eivät saaneet läpi yhtäkään ehdokasta. [4]
D’Hondtin suhteellisuus
muokkaaD’Hondtin menetelmällä on taipumus suosia suuria puolueita niin, että ne saavat ääniosuuttaan suuremman osuuden paikoista. Vastaavasti pienet puolueet saavat keskimäärin ääniosuuttaan pienemmän paikkaosuuden.[1] Esimerkiksi jos 3 edustajan vaalipiirissä äänet jakaantuvat puolueille prosentein 62 %, 19 % ja 19 %, saa suurin puolue kaikki 3 paikkaa. Toisaalta jos äänet jakaantuvatkin prosentein 48 %, 26 % ja 26 %, saavat kaikki puolueet D’Hondtin menetelmän mukaan yhden paikan. Siten suurinkin puolue voi tietyissä tilanteissa saada ääniosuuttaan selvästi pienemmän osuuden paikoista.
Suhteellisuuden vääristyminen näkyy myös piilevässä äänikynnyksessä, jonka alle jääneet puolueet jäävät kokonaan ilman paikkoja. Piilevä prosentuaalinen äänikynnys on sitä suurempi, mitä pienempi vaalipiiri on. Se voi olla suurimmillaan 100 %/(N+1), missä N on valittavien edustajien lukumäärä.
Menetelmä toimii sitä oikeudenmukaisemmin, mitä suurempia vaalipiirit ovat eli käytännössä mitä vähempiin vaalipiireihin vaalin kohdealue on jaettu.[5] Puolueiden välisen paikkajaon valtakunnallista vääristymää voidaan oikaista myös tasauspaikkajärjestelmällä.
D'Hondtin järjestelmässä vältytään Sainte-Laguën menetelmän ja korkeimpien jäämien vaalitavan (Hare-Niemeyer) sisältämiltä paradokseilta, joissa esimerkiksi enemmistön äänistä saanut puolue voi saada vähemmistön paikoista.
Muunnelmia
muokkaaJefferson
muokkaaJeffersonin menetelmä on yhdysvaltalainen nimi D’Hondtin menetelmälle. Paikkojen laskemiseen käytettävä kaava on erilainen, mutta tulos aina sama. Jeffersonissa jokaisen puolueen saama paikkamäärä lasketaan kaavalla
ja pyöristämällä tulos alaspäin. Kaavassa a on puolueen saamat äänet, p on jaossa olevat paikat ja K kaikki hyväksytyt äänet. Kaavassa olevaa kerrointa, β, säädetään niin, että kaikki paikat – eikä yhtään ylimääräistä – tulevat jaetuiksi.
Äänikynnys
muokkaaJoissain maissa (ei kuitenkaan Suomessa) on käytössä valtakunnallinen äänikynnys, joka puolueen on myös ylitettävä, jotta se saisi paikkoja, vaikka se joissakin vaalipiireissä olisikin saanut riittävän paikallisen osuuden äänistä. Pienet listat voivat monissa vaalijärjestelmissä yhdistää voimiaan äänikynnyksen ylittämiseksi tai muuten asemansa parantamiseksi. Ne voivat esimerkiksi yhdistyä vaaliliitoksi, vaalirenkaaksi tai yhteislistoiksi.
Menetelmän levinneisyys
muokkaaD’Hondtin menetelmä on Kansainyhteisön ulkopuolella hyvin suosittu vaalijärjestelmä. Se on käytössä muun muassa Suomessa,[5] Itävallassa, Israelissa, Alankomaissa, Puolassa, Portugalissa, Espanjassa ja Turkissa. Suomessa avointa listavaalia D’Hondtin menetelmällä käytetään eduskuntavaaleissa, EU-vaaleissa, kuntavaaleissa,[6] aluevaaleissa[7] sekä 1980-luvulle asti myös tasavallan presidentin valitsijamiesten vaaleissa.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b Pukelsheim, Friedrich: Seat bias formulas in proportional representation systems 4th ecpr General Conference. 2007. Pisa, Italy. Arkistoitu 7.2.2009. Viitattu 26.2.2008. (englanniksi)
- ↑ Vaalilaki 2.10.1998/714, 90 § Arvan käyttö finlex.fi. Viitattu 10.4.2017.
- ↑ Suhteellinen vaalitapa – tulos lasketaan d'Hondtin menetelmällä Eduskunta: Nuorten eduskunta. Viitattu 1.4.2014.
- ↑ https://vaalit.yle.fi/ev2019/fi/regions/3
- ↑ a b Hänninen Kauko, Liuskari Marko & Suonio Jorma: FORUM Yhteiskuntatieto, s. 136. Otava, 2007. ISBN 951-1-19606-5
- ↑ Suomen vaalijärjestelmä. Yleisesitys 2010. Oikeusministeriö. Arkistoitu 7.4.2014. Viitattu 30.3.2014.
- ↑ Miten aluevaalit toimitetaan? vaalit.fi. Viitattu 2.1.2022.