DNR-päätös
DNR-päätös (lyhenne sanoista do not resuscitate = älkää elvyttäkö; päätös kieltää elvyttämisen tai pidättäytyä siitä) on potilaan päätös kieltää elvyttämisen tai lääkärin tekemä lääketieteellinen päätös pidättäytyä elvyttämisestä.[1] DNR-päätös rajaa ainoastaan elvyttämistä, ei muuta potilaan hoitoa. Potilaalle voidaan antaa päätöksen jälkeenkin tehohoitoa.[1]
DNR-päätöksen tekee lääkäri tilanteessa, jossa potilaalla on vaikea perussairaus [Vaikealla perussairaudella tarkoitetaan tässä yhteydessä akuuttia tilaa, joka suurella todennäköisyydellä johtaa kuolemaan muutamassa päivässä, pahanlaatuinen tauti joka on edennyt siihen vaiheeseen että parantavaa hoitoa ei ole, krooninen sairaus joka on edennyt siihen pisteeseen että elinaikaa on jäljellä viikkoja tai muutamia kuukausia ja ei elinsiirtoa (esimerkiksi tällaisesta on maksakirroosi ja vaikea sydänsairaus)[2]] ja onnistuneekin elvytyksen jälkeenkin olisi todennäköistä että potilaan tila ei palautuisi ennalleen. Päätös on sellainen potilaslaissa tarkoitettu tärkeä päätös, josta on keskusteltava potilaan kanssa. Mikäli DNR-päätös on lääketieteellisesti asianmukainen ja perusteltu, potilas ei voi tai hänen omaisensa eivät voi vaatia sen kumoamista. Potilaan tilateen parantuessa DNR-päätös voidaan purkaa. Saattohoitopäätös sisältää DNR-päätöksen.[3]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b Heikki Laine: DNR-päätös Duodecim – Terveyskirjasto. Viitattu 26.6.2019. DNR-päätöksen voi tehdä potilas itse ja kirjata sen hoitotahtoonsa. Päätöksen voi tehdä myös hoitava lääkäri lääketieteellisin perustein.
- ↑ Vesa Lund: DNR-päätös ja toiminta sen jälkeen (Vaatii sisässään kirjautumisen) 23.5.2018. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 26.6.2019.
- ↑ Elämän loppuvaiheen hoito – Valvira www.valvira.fi. Arkistoitu 26.6.2019. Viitattu 26.6.2019.