Darwininmatkija
Darwininmatkija (Mimus trifasciatus) on matkijoiden heimoon kuuluva varpuslintulaji. Se elää vain kahdella Galápagossaariin kuuluvalla pikkusaarella Tyynellämerellä ja on yksi maailman uhanalaisimmista ja harvinaisimmista lintulajeista. Yksittäinen äärimmäinen sääilmiö tai uusi tulokaslaji saattaisi riittää aiheuttamaan sen kuolemisen sukupuuttoon[4].
| Darwininmatkija | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Matkijat Mimidae |
| Suku: | Matkijat Mimus |
| Laji: | trifasciatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Mimus trifasciatus |
|
| Synonyymit | |
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaDarwininmatkija on noin 25 sentin pituinen pikkulintu. Selkäpuolen väritys on tummanruskehtavanharmaa, vatsapuolen sameanvalkoinen. Rinnan sivuilla on myös tummia laikkuja. Lajin nokka on pitkä ja käyrä. Silmät ovat punertavanruskeat.[4] Pyrstö on pitkä ja valkokärkinen.[3] Championin saarella elävät darwininmatkijat ovat pienempiä kuin Gardnerin lajitoverit, mutta niitä ei silti lueta eri alalajeiksi.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö
muokkaaDarwininmatkijaa tavataan vain Galápagossaarten eteläosissa sijaitsevilla Gardnerin ja Championin pikkusaarilla suuremman Floreanan saaren edustalla.[3] Floreanalta laji on jo hävinnyt. Championin saaren pinta-ala on vain 0,1 neliökilometriä, Gardnerin 0,8 neliökilometriä.[5] Darwininmatkijan levinneisyys on suppeampi kuin millään muulla Galápagossaarten matkijalajilla.[4]
Darwininmatkijan elinympäristössä kasvaa suuria Opuntia megasperma -kaktuksia ja muunkinlaista kasvillisuutta, kuten Parkinsonia-suvun hernekasveja, Croton-suvun tyräkkikasveja ja Cordia-suvun lemmikkikasveja.[3]
Elintavat
muokkaaDarwininmatkijat elävät kiinteinä sosiaalisina ryhminä eivätkä oleile koskaan kaukana lajitovereistaan.[6] Ryhmä on territoriaalinen, ja siihen kuuluu kahdesta kymmeneen yksilöä. Siinä on yleensä vain yksi tai kaksi pesivää paria. Nuoret linnut auttavat aikuisia poikasten hoidossa siihen asti, kunnes alkavat itse pesiä.[4] Darwininmatkija ei matki muiden lintujen laulua. Laulu on pitkää ja melodista. Sen äänivalikoimaan kuuluu myös kimeä huuto.[3]
Darwininmatkija viettää paljon aikaa etsien ruokaa maasta ja erityyppisen kasvillisuuden joukosta.[4] Sen ravinto koostuu etenkin maassa elävistä hyönteisistä, mutta se syö myös puissa eläviä hyönteisiä, mettä, siitepölyä, juoksujalkaisia, rapuja, liskoja, hedelmiä, marjoja, raatoja, ruskosuulien oksentamaa ruokaa sekä leguaanien ja merilintujen munia.[3][4] Opuntiakaktukset ovat darwininmatkijalle tärkeä ruoanlähde, josta ne saavat hedelmiä, mettä ja siitepölyä. Kaktuksen haarat ovat myös lajin pesäpaikkoja.[4]
Uhat ja suojelu
muokkaaFloreana
muokkaaEnsimmäinen ei-tieteellinen havainto darwininmatkijasta tehtiin vuonna 1818 Floreanalla.[7] Lajin esiintymisestä Floreanalla kertovat myös laavaonkaloista löydetyt fossiilit.[8] Charles Darwin keräsi näyteyksilöitä käydessään saarella vuonna 1835.[7] Hän huomasi, että Floreanan, eli tuolloisen Charlesin, matkijat olivat selvästi erilaisia kuin hänen San Cristóbalilla, eli tuolloisella Chathamilla, tapaamansa matkijat. Saariston matkijat vaikuttivat suuresti Darwinin käsitykseen luonnonvalinnasta. Floreanan darwininmatkijat olivat San Cristóbalista kerättyjen sancristóbalinmatkijoiden ohella ehkä tärkeimmät hänen keräämänsä linnut. Darwin keräsi myös lajin tyyppiyksilön,[9] jonka John Gould kuvaili vuonna 1837 nimellä Orpheus trifasciatus.[2] Darwin kuvasi saaren matkijoita yleisiksi. Floreanalta kerättiin matkija viimeisen kerran vuonna 1852, ja viimeinen havainto saarelta on vuodelta 1868. Lajin uskotaan hävinneen saarelta vuoteen 1880 mennessä. Se säilyi vain kahdella Floreanan edustan pikkusaarella. Häviämisen syy on epäselvä, mutta sen uskotaan liittyvän saarelle tuotujen mustarottien, kissojen ja koirien saalistukseen, ruoanlähteenä ja pesäpaikkana toimivia Opuntia megasperma -kaktuksia hävittäneiden vuohien laidunnukseen ja pesiä tuhonneisiin kotihiiriin. Gardnerilla ja Championilla on elinkelpoinen O. megasperma -kaktuskasvusto, eikä niillä elä tulokasnisäkkäitä.[7]
Kanta ja uhat
muokkaaKansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokittelee darwininmatkijan erittäin uhanalaiseksi lajin suppean levinneisyysalueen takia.[1] Kanta on myös heilahdellut sääolojen vaikutuksesta. Vuonna 1966 kokonaismääräksi arvioitiin korkeintaan 150 yksilöä, ja Championilla arvioitiin vuosina 1980–1991 elävän 24–53 lintua, jotka elivät 8–12 eri reviirillä. Vuosina 2003–2007 Championilla eli vain 20–52 yksilöä, Gardnerilla 67–148 yksilöä. Molempien saarten kannat olivat alhaalla vuonna 2007, koska edellisen vuoden huonot sääolot olivat verottaneet kantoja. Aikuisia darwininmatkijoita oli jäljellä vain 48, joista 18 Championilla. Vuonna 2008 sateita saatiin hyvin ja Gardnerin kanta toipui neljäänsataan lintuun.[3] Populaatio on pysynyt sen jälkeen vakaana, ja vuonna 2012 lintuja arvioitiin olevan 756. IUCN siirsikin vuonna 2017 vakautuneen kannan ansiosta lajin äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi.[1]
Kannat laskivat epätavallisen pahaa kuivuutta aiheuttaneen El Niño -sääilmiön takia. Uusi kuivuusjakso voi saada kannan taas laskuun. Kuivuusjaksojen esiintymistiheys on nousussa ja vienyt lajin sukupuuton partaalle. On arvioitu, että Championin kanta säilyy seuraavat sata vuotta vain alle 50 prosentin todennäköisyydellä. Kannanvaihteluiden vaikutusta voidaan lievittää, jos laji saadaan palautettua onnistuneesti Floreanalle.[3]
Floreanan populaation häviäminen saattoi johtua saarelle tuoduista mustarotista. Rotat eivät ole ainakaan vielä päässeet Gardnerille tai Championille, mutta se on jatkuva uhka. Kummallakin saarella on havaittu vierasperäistä käkiin kuuluvaa ania (Crotophaga ani), jonka tiedetään syövän muiden saariston lintujen munia.[3] Myös linturokon uskotaan lisänneen Championin saaren matkijoiden kuolleisuutta vuosien 1982–1983 El Niñon aikaan. Siellä on tavattu myös loisivaa Philornis downsi -kärpästä.[3]
Darwininmatkijakantojen säilymisen pelätään olevan vaarassa myös siksi, että niiden geneettisen monimuotoisuuden uskotaan supistuneen, koska ne eivät saa enää uusia yksilöitä Floreanalta.[3]
Suojelu
muokkaaCharles Darwin Foundation teki vuonna 2007 yhteistyössä useiden muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa suunnitelman, jonka tavoitteena on palauttaa darwininmatkija takaisin Floreanalle seuraavan kymmenen vuoden aikana. Palautusistutusta pohjustettaisiin hävittämällä vierasperäiset lajit Floreanalta ja lisäämällä darwininmatkijoita vankeudessa. Tämän jälkeen tehtäisiin koeistutus joko villeillä tai vankeudessa kasvaneilla linnuilla ja niitä alettaisiin seurata.[3][4]
Palautusistutusten ensimmäisen vaiheen toivottiin alkavan vuonna 2009, jolloin Darwinin syntymästä oli kulunut 200 vuotta.[4] Siirtoa on kuitenkin lykätty, koska vuodeksi 2010 odotetun El Niñon uskottiin vaikeuttavan rottakannan kontrollointia. Lähes kaikki Galápagossaarten maa-alueet kuuluvat vuonna 1959 perustettuun kansallispuistoon, joka on nykyään myös Unescon maailmanperintöluettelossa.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c BirdLife International: Mimus trifasciatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.3. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.1.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c Floreana Mockingbird (Nesomimus trifasciatus) The Internet Bird Collection. Viitattu 9.11.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Floreana mockingbird (Mimus trifasciatus) - BirdLife species factsheet 2010. BirdLife International. Viitattu 8.11.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e f g h i ARKive: Floreana mockingbird videos, photos and facts - Mimus trifasciatus 2009. Wildscreen. Arkistoitu 19.4.2015. Viitattu 8.11.2011. (englanniksi)
- ↑ Couzens, Dominic: Atlas of Rare Birds, s. 45. New Holland, 2010. ISBN 978 1 84773 535 5
- ↑ Couzens, Dominic: Atlas of Rare Birds, s. 44. New Holland, 2010. ISBN 978 1 84773 535 5
- ↑ a b c Gustavo Jiménez-Uzcátegui, Washington Llerena, W. Bryan Milstead, Edison E. Lomas & David A. Wiedenfeld: Is the population of Floreana Mockingbird Mimus trifasciatus declining? (PDF) 2011. Neotropical Bird Club. Viitattu 11.11.2011. (englanniksi)
- ↑ Robert L. Curry: The Floreana Mockingbird, Mimus trifasciatus 2009. Villanova University. Arkistoitu 6.7.2008. Viitattu 11.11.2011. (englanniksi)
- ↑ Darwin's mockingbirds knock finches off perch Natural History Museum. Viitattu 11.11.2011. (englanniksi)