David Bailey

David Royston Bailey, CBE (s. 2. tammikuuta 1938) on brittiläinen valokuvaaja, joka tuli tunnetuksi 1960-luvun ”svengaavan Lontoon” julkisuuden henkilöiden ja muodin kuvaajana.

Bailey vuonna 2011.

Bailey on kotoisin köyhästä työläisperheestä ja eli lapsuutensa sodan ja pommitusten varjossa. Hän kiinnostui valokuvauksesta luontoharrastuksen kautta ja toisaalta lukihäiriönsä takia. Hän aloitti uransa John Frenchin studioapulaisena, työskenteli sitten musiikkituottaja John Colen Studio Fivessa kunnes sai sopimuksen muotikuvaajan työstä Vogue-lehden brittiversiossa 1960.

Yhdessä valokuvaajien Terence Donovan ja Brian Duffy kanssa Bailey oli keskeinen henkilö luomaan ja välittämään kuvaa 1960-luvun svengaavasta Lontoosta. Nämä uuden polven valokuvaajat ystävystyivät näyttelijöiden, muusikoiden ja jopa kuningashuoneen jäsenten kanssa ja huomasivat muuttuvansa itsekin kaikkien tuntemiksi julkisuuden henkilöiksi. Michelangelo Antonionin vuoden 1966 elokuva Blow-Up – erään suudelman jälkeen perustuu paljolti juuri David Baileyn hahmoon.

Vuonna 1964 Bailey kokosi kuvaamistaan julkkismuotokuvista kuvasalkun The Box of Pin-Ups, jonka julistekokoisten kuvien päähenkilöinä olivat elokuvanäyttelijä Terence Stamp, The Beatles, Mick Jagger, huippumalli Jean Shrimpton, laulaja P. J. Proby, valokuvaaja Cecil Beaton, tanssija Rudolf Nurejev, taiteilija Andy Warhol sekä gangsterikaksoset ja yökerhonomistajat Ronald ja Reginald Kray.

Baileyn ura Vogue-lehdessä eteni nopeasti, ja tuotteliaimmillaan hän kuvitti 800 lehden sivua yhden vuoden aikana. Hänen eniten käyttämänsä valokuvamalli oli Jean Shrimpton, jonka kanssa hänellä oli myös suhde. Muotikuvien lisäksi Bailey kuvitti levyalbumien kansia muun muassa The Rolling Stonesille ja Marianne Faithfullille.

Elokuvaohjaaja ja maalari

Vuonna 1992 Bailey ohjasi BBC:lle draaman Who Dealt? Ring Lardnerin tarinasta. Hän on kirjoittanut ja ohjannut elokuvan The Lady is a Tramp (1995), jossa esiintyy hänen vaimonsa Catherine. Channel 4 -televisioyhtiölle hän ohjasi dokumenttielokuvan Models Close Up (1998). Vuonna 2011 Bailey debytoi kuvataiteilijana yksityisnäyttelyllään lontoolaisessa Scream-galleriassa.

Yksityiselämä

Bailey on ollut naimisissa neljästi. Vuonna 1960 hän avioitui Rosemary Bramblen kanssa, vuosina 1965 näyttelijä Catherine Deneuven kanssa, sitten malli Marie Helvinin kanssa. Vuodesta 1986 hänen vaimonaan on ollut Catherine Dyer. Baileyllä on kolme lasta.

Jérôme de Missolz teki Baileystä televisiodokumentin Bailey: Four Beats to the Bar and No Cheating, jonka Yle Teema esitti 2012 ja 2015 nimellä Bailey, muotikuvaaja. BBC Four -kanavalle on tuotettu Baileyn ja Jean Shrimptonin romanssista kertova draama We'll Take Manhattan.

Kuvateoksia

• Box of Pin-Ups, 1964
• Goodbye Baby & Amen, 1969
• Warhol, 1974
• Beady Minces, 1974
• Papua New Guinea, 1975
• Mixed Moments, 1976
• Trouble and Strife, 1980
• Bailey NW1, 1982
• Black & White Memories, 1983
• Nudes 1981–1984, 1984
• Imagine, 1985
• If We Shadows, 2001
• The Lady is a Tramp, 1995
• Rock & Roll Heroes, 1997
• Archive One (Yhdysvalloissa The Birth of the Cool) , 1999
• Chasing Rainbows, 2001
• Art of Violence (tai Diamond Geezers), 2003
• Bailey/Rankin Down Under, 2003
• Archive Two: Locations, 2003
• Bailey's Democracy, 2005
• Havana, 2006
• NY JS DB 62, 2007
• Pictures That Mark Can Do, 2007
• Is That So Kid, 2008
• David Bailey: 8 Minutes: Hirst & Bailey, 2009 (Damien Hirstin kanssa)
• EYE, 2009
• Flowers, Skulls, Contacts, 2010
• British Heroes in Afghanistan, 2010

Aiheesta muualla

• David Baileyn verkkosivusto (Arkistoitu – Internet Archive)
• Haastattelu vuodelta 2000 (Arkistoitu – Internet Archive)
• David Bailey brittiläisen Voguen kansikuva-arkistossa (Arkistoitu – Internet Archive)