Don Messick

Don Messick
Henkilötiedot
Koko nimi	Donald Messick
Syntynyt	7. syyskuuta 1926; Buffalo, New York, Yhdysvallat
Kuollut	24. lokakuuta 1997 (71 vuotta)
Näyttelijä
Aktiivisena	1957–1996
Merkittävät roolit	Boo Boo; (Jogi-karhu); Astro; (Jetsonit); Scooby-Doo; (Scooby-Doo, Where Are You!); Ratchet; (The Transformers); Helperi; (Tiny Toons)
Palkinnot
	Annie (1990);
Aiheesta muualla
	IMDb
	Elonet
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Donald Messick (7. syyskuuta 1926 Buffalo, New York – 24. lokakuuta 1997) oli yhdysvaltalainen vatsastapuhuja ja ääninäyttelijä, joka teki useita äänirooleja Hanna-Barberan tuottamiin piirrossarjoihin ja elokuviin.

Elämäkerta

Lapsuus

Messick syntyi Buffalossa, New Yorkissa vuonna 1926, mutta myöhemmin hänen perheensä muutti Baltimoreen, jossa hän asui isoäitinsä luona ja kävi samalla lastentarhaa. Muutaman vuoden jälkeen Messick koki 1930-luvun laman, joka pakotti hänen perheensä muuttamaan ja tällä kertaa Nanticokeen, josta hänen isänsä sai töitä.

Elementary Schoolin aikana nuori Messick kuunteli vapaa-aikanaan usein radiota ja erityisesti niiden ohjelmia, kuten Fibber McGee and Molly, The Jack Benny Program ja The Great Gildersleeve. Täytettyään 13 vuotta Messick aloitti esiintymään vatsastapuhujana yhdessä käsinukkensa Kentworth DeFrostin kanssa. Hän opetteli vatsastapuhumisen aivan itse, lukemalla aiheen kirjoja ja kuuntelemalla radio-ohjelmia. Tämän myötä Messick huomasi ensimmäistä kertaa kykenevänsä luomaan useita ääniä, mutta hän ei kuitenkaan tehnyt imitointia vaan loi omien hahmojen ääniä. Kaksi vuotta myöhemmin 15-vuotias Messick esiintyi WBOC-radioaseman ohjelmapäällikön ja pääkuuluttajan edessä Salisburyssa, jolloin viikkoa myöhemmin Messick sai oman ohjelmansa radioon, jota hän myös käsikirjoitti.

Nuoruus

Muutettuaan takaisin Baltimoreen high schoolin jälkeen 16-vuotias Messick asui isovanhempiensa luona Bolton Hillissä, jossa hän kävi koulua Ramsay Street School of Actingissa, jonka aikana Messick esiintyi usein näytelmissä. Hän oli kuitenkin kiinnostunut radiossa näyttelemisestä, jonka tavoitteeseen Messick ei aivan heti päässyt. Haettuaan töitä Baltimoren WCAO-radioasemalta, jonka toimitusjohtaja hylkäsi hänet selkeän Maryland-aksenttinsa vuoksi. Messick lopulta onnistui poistamaan aksenttinsa, josta aikaisemmin ei edes välitetty. Radiolta kuitenkin vaadittiin hienostuneempia ääniä, mikä johti alun perin Messickin epäonnistumiseen saada töitä. Hän sai radiouransa alkuvaiheessa huonoja uutisia, kun hänen isänsä kuoli onnettomuudessa työskennellessään ystävänsä kanssa Nanticoken koululla. He olivat laskemassa lipputankoa, kunnes se sai kosketuksen sähkötolppien linjoilta tappaen kaikki kolme työntekijää. Messickin nuoremman veljen Tomin mukaan Don suhtautui isänsä kuolemaan hyvin aikuismaisesta ja jopa filosofisesti. Tämä ei jäänyt ainoaksi elämän muutokseksi, kun 18-vuotiaan Messickin oli aika mennä armeijaan. Hän matkasi junalla vuonna 1944 Baltimoresta mukanaan käsinukkensa kohti armeijan palvelukseen, jossa Messick vietti 20 kuukautta. Hänen kykynsä viihdyttää ihmisiä kuitenkin huomattiin hyvin nopeasti, jonka myötä Messick siirrettiin erityispalveluun, jolloin hän sai tilaisuuden kiertää pitkin Yhdysvaltoja esityksineen. Toisen maailmansodan loputtua Messick muutti Washingtonista San Franciscoon, jossa hänen armeijan aikainen ystävänsä tuotti ja näytteli KGO-radion ohjelmissa yhdessä vaimonsa kanssa. Messick näytteli ystävänsä radio-ohjelmissa, kunnes matkasi kohti Hollywoodia. Siellä häneen otti yhteyttä teatteriagentti, joka allekirjoitti sopimuksen Messickin kanssa vatsastapuhujan esityksistä. Samalla hän esiintyi paikallisissa teatterinäytelmissä. Messick teki esiintymisen kyky-ohjelmassa nimeltä Horace Height Show, jossa hänen vatsastapuhujan taidot huomattiin. Tämän seurauksena Messick pyydettiin muiden mukana kiertueelle Yhdysvaltoihin, mihin hän myös suostui. Tehdessään esityksiä muutaman viikon Messick päätti vaihtaa osavaltiota ja muutti takaisin itä-rannikolle. New Yorkissa Messick jatkoi vatsastapuhumisen kiertueitaan ja solmi myöhemmin kuudenvuoden sopimuksen esiintyäkseen yleisön edessä nukkeohjelmissa.

Ura ääninäyttelijänä

Sopimuksensa päätyttyä hän tutustui animaatiostudioihin, kuten Metro-Goldwyn-Mayer ja Warner Bros. Metro-Goldwyn-Mayerista Messick sai hetken aikaa töitä, kunnes yhtiö päätti lopettaa animaation tuottamisen sen ollessa turhan kallista. Samaan aikaan Messick tapasi William Hannan ja Joseph Barberan, jotka myös jättivät MGM-yhtiön perustaakseen oman animaatiostudion Hanna-Barberan. Vuonna 1957 yhtiö loi ensimmäisen animaatiosarjansa televisioon The Ruff & Reddy Show, jota esitettiin ensi kerran joulukuussa. Samalla alkoi Messickin ura ääninäyttelijänä animaatioissa, kun hän oli yhdessä hyvän ystävänsä Daws Butlerin kanssa sarjan päänäyttelijät. Seuraavana vuonna Hakki-koira sai syntynsä, jossa hän jatkoi ääninäyttelemistä Daws Butlerin kanssa. Messickin päärooli oli Pixie, oli hänen ensimmäisiä korkeaäänisiä hahmoja. Hanna-Barberan menestys kasvoi animaatioiden tuottamisessa televisioon, huolimatta siitä miten rajoitetusti animointia kyettiin tekemään. Tämän vuoksi useat animaatiot riippuivat suuresti ääninäyttelemisestä, jonka myötä Messick vakiinnutti asemaansa ääninäyttelijänä ja oli yhtiön yksi vakituisista ääninäyttelijöistä Daws Butlerin kanssa.

Vuonna 1969 Scooby-Doo tuli yleisön tietoisuuteen animaatiosarjan Scooby-Doo, Where Are You! myötä, jossa Messick ääninäytteli päähahmoa Scooby-Doota. Myöhemmin sarjaan tuli mukaan Scrappy Doo, jolle Messick sai myös lainata ääntään. Hänen uransa jatkui vahvasti läpi 1970- ja 1980-luvun, jolloin Messick teki ääniä muun muassa Addamsin perhe – kummituskaruselliin, The New Tom & Jerry Showiin, Superystäviin, Smurffeihin ja The Transformersiin. Hänen uransa kesti aina vuoteen 1996 asti, jolloin Messickin viimeisimmiksi äänirooleiksi jäi muun muassa Tiny Toonsien Helperi ja The Real Adventures of Jonny Questin tohtori Benton C. Quest. Messick kuoli 24. lokakuuta vuonna 1997 kärsittyään toisen kerran aivoverenkiertohäiriöstä.

Aiheesta muualla

TV.com (Arkistoitu – Internet Archive)
Voice Chasers (Arkistoitu – Internet Archive)