Duane Eddy

yhdysvaltalainen kitaristi

Duane Eddy (26. huhtikuuta 1938 Corning, New York30. huhtikuuta 2024 Franklin, Tennessee[1]) oli Grammy-palkittu kitaristi, joka otettiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1994.[2]

Duane Eddy konsertissa vuonna 2018.
Duane Eddyn mainosjuliste vuodelta 1960.

Eddy alkoi jo viiden vuoden iässä soittamaan kitaraa ja pääsi pian myös esiintymään paikallisiin radio-ohjelmiin. Hänen soittotyylinsä sai vaikutteita erityisesti laulavilta cowboyilta Gene Autrylta ja Roy Rogersilta.[3]

Eddy muutti 13-vuotiaana perheensä mukana Arizonaan, missä hän alkoi esiintyä ystävänsä Jimmy Delbridgen kanssa.[3] Eddy jätti high schoolin kesken keskittyäkseen luomaan uraa muusikkona, ja tuottajaksi ryhtynyt entinen DJ Lee Hazlewood huomasi Eddyn kyvyt.[4] Eddy ja Hazelwood kehittivät yhdessä uniikin ”twang”-tyylin.[3] Eddy keskittyi soitossansa luomaan kitaran matalilla kielillä yksinuottisiä melodioita.[2]

Eddyn ensimmäinen single ”Movin’ n’ Groovin’” äänitettiin 1957, kun hän oli 19-vuotias. Hän kohosi nopeasti tähteyteen ja julkaisi vuosien 1958–1963 aikana 16 kappaletta, jotka pääsivät Yhdysvaltain singlelistan top 40:een.[3] Ensimmäinen hiteistä oli ”Rebel Rouser”, ja muita suosittuja kappaleita olivat ”Ramrod”, ”The Lonely One”, ”Peter Gunn” ja Viattomuuden hinta -elokuvan tunnuskappale.[4]

Eddyn suosio hiipui 1960-luvun puolivälissä, kun populaarikulttuurissa alkoi niin sanottu British Invasion.[3] Hän vaikutti kuitenkin moniin nuoreen kitaristiin, kuten Hank Marviniin, George Harrisoniin ja Bruce Springsteeniin.[4]

Eddy äänitti uransa aikana yli 50 albumia, joihin mahtui myös uusintapainoksia. Suurin osa levyistä ilmestyi ennen 1980-luvun puoliväliä. Hänen musiikkiansa on käytetty kymmenissä elokuvissa ja televisiosarjoissa, ja hän nousi vielä vuonna 1986 musiikkilistoille, kun hän teki 1986 Art of Noise -yhtyeen kanssa uusintaversion Peter Gunn -televisiosarjan tunnuskappaleesta.[2][3] Siitä Eddy voitti myös uransa ainoan Grammyn. Palkinto tuli parhaasta rockinstrumentaalista.[5]

Guild Guitars esitteli 1960-luvulla Duane Eddy nimikkomallit DE-400 ja DeLuxe DE-500. 2003 Gibson Custom Shop teki Eddylle oman nimikkomallikitaransa, nimeltään Duane Eddy Signature Model.

Lähteet

muokkaa
  1. Duane Eddy, Whose Twang Changed Rock ’n’ Roll, Dies at 86 The New York Times Company. Viitattu 2.4.2024. (englanniksi)
  2. a b c Duane Eddy Biography Rock and Roll Hall of Fame Museum. Arkistoitu 13.7.2012. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
  3. a b c d e f Adrian Horton: Duane Eddy, pioneering rock’n’roll guitarist, dies at 86 The Guardian. 1.5.2024. Guardian News & Media Limited. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
  4. a b c Duane Eddy Encyclopedia Britannica. 1.5.2024. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
  5. Duane Eddy Grammy.com. Recording Academy. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
  NODES
iOS 2
os 12