Dublinin taistelu

Dublinin taistelu oli Irlannin sisällissodan aloittanut taistelu, joka käytiin 28. kesäkuuta – 5. heinäkuuta 1922. Taistelut alkoivat, kun Irlannin vapaavaltion väliaikaishallituksen joukot hyökkäsivät Dublinin oikeustalolle, jota Irlannin tasavaltalaisarmeija (IRA) piti hallussaan. Taistelut päättyivät tasavaltalaisten tappioon.

Dublinin taistelu
Osa Irlannin sisällissotaa
Päivämäärä: 28. kesäkuuta – 5. heinäkuuta 1922 Paikka: Dublin Lopputulos: tasavaltalaisten tappio
Osapuolet
Irlannin vapaavaltio	Irlannin tasavaltalaisarmeija

Hyökkäys oikeustalolle

14. huhtikuuta 1922 noin 200 Irlannin tasavaltalaisarmeijan militanttia miehitti Dublinin oikeustalon Rory O'Connorin johdolla. He halusivat aseellisen yhteenoton Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa ja toivoivat tätä kautta Ison-Britannian ja Irlannin sopimuksen kaatuvan ja yhdistävän kahteen ryhmittymään jakautuneen IRA:n taisteluun yhteistä vihollista vastaan. Osa irlantilaisista piti hyökkäystä kuitenkin kapinana, joka irlantilaisten tulisi hoitaa brittien sijasta. Yhdistynyt kuningaskunta painosti Irlannin vapaavaltion väliaikaishallintoa puuttumaan kapinaan.

Winston Churchill lupasi väliaikaishallinnon vastaperustetun armeijan komentajalle Michael Collinsille tykistöä ja kaksi kenttätykkiä sijoitettiin Parliament Steetille ja Winetavern Streetille. 28. kesäkuuta tykit avasivat tulen.

Ensimmäisen päivän tykistötulen jälkeen britit päättivät antaa väliaikaishallinnolle lisää aseistusta. Britit tarjosivat Collinsille haupitseja ja tarjoutuivat myös pommittamaan oikeustaloa lentokoneilla. Collins pelkäsi aseiden aiheuttavan siviiliuhreja eikä ottanut vastaan kuin kaksi kenttätykkiä. 29. kesäkuuta joukot tekivät rynnäkön oikeustalolle. Lopulta oikeustaloa hallussaan pitäneet joukot antautuivat väliaikaishallinnon joukoille.

Taistelut kuitenkin jatkuivat heinäkuun viidenteen päivään saakka eri puolilla Dublinia.