Wikipedia

Ebola

viruksen levittämä tarttuva ja tappava verenvuotokuume

Ebola eli ebolakuume[1] on Filoviridae-heimoon kuuluvien ebolavirusten aiheuttama verenvuotokuume, joka usein johtaa nopeasti kuolemaan. Tautia tavataan ihmisessä, mutta sitä esiintyy myös muilla nisäkkäillä, erityisesti ihmisapinoilla ja hedelmälepakoilla.

Ebolakuume
Ala tartuntataudit
Syyt ebolavirus
Oireet kuume, kipu, verenvuoto
Esiintyvyys epidemioittain Keski-Afrikassa ja Länsi-Afrikassa
Kuolleisuus 25–90 %
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.

Ebolavirus tunnistettiin vuonna 1976, kun Zairessa (nykyinen Kongon demokraattinen tasavalta) puhkesi ebolaepidemia. Sen jälkeen tautia on havaittu ihmisillä Kongon demokraattisessa tasavallassa, Ugandassa, Sudanissa[2], Gabonissa, Guineassa, Sierra Leonessa ja Senegalissa. Vuonna 2014 puhkesi ennennäkemättömän laaja Länsi-Afrikan ebolaepidemia, ja tauti levisi myös Liberiaan ja Nigeriaan sekä yksittäistapauksina muun muassa Espanjaan, Yhdysvaltoihin ja Maliin.[3] Sittemmin elokuusta 2018 lähtien Kongon demokraattisen tasavallan ebolaepidemia on levinnyt maan koillisosissa.[4][5]

Ebolaviruksen esimuotoja on esiintynyt eläinmaailmassa jopa miljoonia vuosia. Ebolaepidemiat ovat toistaiseksi yleensä lähteneet liikkeelle tartunnoista tautiin sairastuneista eläimistä, ja sen jälkeen epidemia leviää ihmisestä ihmiseen erityisesti ruumiinnesteiden välityksellä.[6]

Ebolaviruslajit

muokkaa
Ebolavirus
 
Virusten luokittelu
Ryhmä: (-)ssRNA-virukset
Kunta: Virukset
Lahko: Mononegavirales
Heimo: Filoviridae
Suku: Ebolavirus
Lajeja
  • Ivory Coast -ebolavirus (TAFV)
  • Reston-ebolavirus (RESTV)
  • Sudan-ebolavirus (SUDV)
  • Zaire-ebolavirus (EBOV)
  • Bundibugyo-ebolavirus (BDBV)
Katso myös

   Ebola Commonsissa

Ebolakuumeen aiheuttavat Filoviridae-heimon filo- eli nauhaviruksiin kuuluvaan ebolavirussukuun kuuluvat viruslajit. Eri ebolalajit eroavat merkittävästi toisistaan aiheuttamiensa kuolemantapausten määrän suhteen, joka on eri epidemioissa vaihdellut suuresti, mutta tyypillisimmillään kuolleisuus on ollut tautimuodossa Sudan-ebolavirus (SUDV) noin 40–60 prosenttia ja tautimuodossa Zaire-ebolavirus (EBOV) 60–90 prosenttia.[7] Tautimuotoon Ivory coast -ebola (TAFV), toiselta nimeltään Taï Forest Ebola, on sairastunut yksi ihminen, joka parantui. Tautimuotoon Reston-ebolavirus (RESTV) ei ole sairastunut ihmisiä, mutta sen vasta-aineita on löytynyt ihmisiltä.[8]

Uusin ebolaviruslaji on Bundibugyo-ebolavirus (BDBV), joka tunnistettiin Ugandassa 2007. Sen aiheuttamien epidemioiden kuolleisuus on ollut 34–54 prosenttia. Se on aiheuttanut epidemiat Ugandassa 2007–2008 ja Kongossa 2012.[9]

Ebolavirus on nauhamainen, noin yhden mikrometrin pituinen ja 50–70 nanometrin paksuinen.[10]

Filoviridae-heimoon kuuluvat virussuvut Ebola, Marburg ja Cuev.[11] Ebola- ja Marburg-virukset ovat eriytyneet yhteisestä kantamuodosta useita vuosituhansia sitten. Ebolaviruksen evoluutiovauhti on noin sata kertaaselvennä hitaampi kuin esimerkiksi influenssaviruksilla ja muistuttaa muiden RNA-virusten evoluutiovauhtia. Arvioidaan, että muunnosten Zaire-ebolavirus ja Ivory coast -ebolavirus (TAFV) esimuoto ja muunnosten Sudan-ebolavirus ja Reston-ebolavirus (RESTV) esimuodot eriytyivät 1 000–2 100 vuotta sitten. Kaikkien muunnosten arvioidaan eriytyneen toisistaan viimeistään 700 vuotta sitten.[12] Endogeenisiä viruksia tutkittaessa on löydetty viitteitä ebolan kaltaisesta virusaineksesta myös eräiden nisäkkäiden perimässä, mikä viittaa siihen, että ebolaviruksen kantamuoto olisi jopa miljoonia vuosia vanha. Filovirusten perimäainesta on löytynyt etenkin lepakoiden, muiden hyönteissyöjien ja rottien perimästä. Juuri näitä eläimiä epäilläänkin ebolaviruksen oireettomiksi kantajiksi.[13]

Leviäminen

muokkaa
 
Kaksi hoitajaa seisoo ebolaviruksen aiheuttamaan verenvuotokuumeeseen sairastuneen potilaan vieressä vuonna 1976. Potilas kuoli. Kuva Ngalieman sairaalasta Kinshasasta, silloisen Zairen pääkaupungista.

Ebolaepidemioiden alkuperänä pidetään tautiin kuolleiden eläinten ruhoja ja kanssakäymistä sairastuneiden eläinten kanssa. Ebolan on todettu tarttuneen ihmiseen muun muassa sairaista tai kuolleista simpansseista, gorilloista ja hedelmälepakoista. On havaittu, että ihmisten keskuudessa leviävää ebolaepidemiaa edeltää eläinten keskuudessa etenevä epidemia, joka aiheuttaa romahduksen eläinkannassa.[14]

Ihmispopulaatioon levittyään EBOV, SUDV ja BDBV leviävät ihmisestä toiseen ruumiinnesteiden ja niihin tahriutuneiden pintojen välityksellä. Virusta on löytynyt spermasta jopa kaksi kuukautta oireiden häviämisen jälkeen, ja siksi tauti leviää myös sukupuolisessa kanssakäymisessä.[11] Epidemioita ovat vauhdittaneet afrikkalaiset hautajaisrituaalit, joissa ruumista kosketellaan. Tauti tarttuu myös kuolleesta ruumiista. Sairastuneista osa vuotaa verta, ja tauti leviää veren kautta.[11] Tautia on levittänyt afrikkalaisissa sairaaloissa injektioneulojen ja -ruiskujen uudelleenkäyttö.[15]

Virusviljelynäytteet ovat hengenvaarallisia, ja ebola onkin tarttunut myös laboratorio-onnettomuuksissa.[15]

Oireet

muokkaa

Ebolan itämisaika on noin 2–21 päivää. Oireet alkavat yleensä äkillisellä korkealla kuumeella, voimattomuudella, mahakivulla, kurkkukivulla, päänsäryllä ja lihassäryllä. Taudin edetessä oireisiin liittyvät oksentelu, ripuli, erilaiset ihottumat, nivelsärky ja sisäelinten vauriot. Taudin loppuvaiheissa voimistuu sisäinen ja ulkoinen verenvuoto[11], joka usein juuri aiheuttaa kuoleman. Taudin puhkeamisesta kuolemaan tai tervehtymiseen kuluu tyypillisesti 6–10 päivää.lähde?

Loppuvaiheessa potilas saattaa saada voimakkaita epileptisiä grand mal -kouristuskohtauksia.[16] Tällöin ravistuksen seurauksena uhri saattaa levittää tautia ympärillä oleviin eläviin olentoihin.lähde?

Hoito

muokkaa

ZMapp-lääke on reesusmakakikokeissa tehonnut kaikkiin kokeessa olleisiin 18 apinaan. Lääke on sama, jota annettiin kahdelle amerikkalaiselle avustustyöntekijälle, jotka sitten toipuivat. Kahteen muuhun se ei tehonnut.[17]

Elokuussa 2019 julkaistujen tietojen mukaan Kongossa tehdyissä lääkekokeissa kuolleisuus väheni 6–11 prosenttiin. Hoidossa käytettävät vaihtoehtoiset vasta-aineet Regn-EB3 ja mAb-114 annetaan sairastuneelle tiputuksessa. Näiden lääkkeiden tultua käyttöön aiemmista lääkkeitä (Zmapp ja Remdesvir) voidaan Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan luopua.[18][19]

Ehkäisy

muokkaa

Rokotteet

muokkaa

Alun perin Kanadan kansallisen mikrobiologialaboratorion muun muassa Yhdysvaltain kansallisen hallinnon rahoituksella kehittämä rVSVΔG-ZEBOV-GP-rokote ebolaviruksen Zaire-kantaa vastaan on hyväksytty Euroopan unionissa marraskuussa 2019 ja Yhdysvalloissa joulukuussa 2019. Sitä markkinoi Merck-yhtiö tuotenimellä Ervebo.[20][21][22][23]

Kaksiosainen yhdistelmärokote Zabdeno + Mvabea hyväksyttiin Euroopan unionissa heinäkuussa 2020[24][25]. Ensin annetaan ruiskeena annos Ad26.ZEBOV-GP (tuotenimi Zabdeno), ja kahdeksan viikon kuluttua annos MVA-BN-Filo (tuotenimi Mvabea).[24]

Taudin alkuperä

muokkaa

Ebola on saanut nimensä löytöpaikkansa, keskisessä Afrikassa sijaitsevan Ebolajoen mukaan.[11] Ebolan varsinaista syntyhistoriaa ei ole kuitenkaan vielä tunnistettu. Monista arvauksista muun muassa Kitumin luolaa Kenian ja Ugandan rajalla on epäilty sekä ebolan että sen sukulaisen Marburg-viruksen alkulähteeksi. Viittauksia on levittänyt etenkin Richard Prestonin jännityskirja Tappajavirus (1994).[26] Kiinnostusta tautia kohtaan lisää taudin dramaattisuuden lisäksi se, että filovirukset eivät todennäköisesti ole ihmisen eikä myöskään apinoiden viruksia. Niiden luonnollista isäntää ei ole löytynyt. Epäilyksen alla ovat hedelmälepakot ja jyrsijät. On jopa pohdittu, onko luonnollinen isäntä eläinkunnan vai kasvikunnan puolella.[15]

Esiintyminen

muokkaa

Ensimmäisten ebolatapausten on jälkikäteen havaittu ilmenneen 1972 Kongossa.[27] Tapaukset tulkittiin keltakuumeeksi.[28]

Ebolavirus löytyi, kun Mabalo Lokela tuotiin 5. syyskuuta 1976 verenvuotokuumeessa Yambukun lähetyssairaalaan. Pian tautiin sairastui Lokelan lähipiiriä ja sitten sairaalan henkilökuntaa, joka ei aluksi osannut suojautua potilaan vereltä. Tautia tarttui myös sairaalan muihin potilaisiin.[29] Tautia epäiltiin aluksi malariaksi, ja potilaille annettiin kiniiniä.[30] Samaan aikaan levisi Sudanissa puuvillatehtaan työntekijöiden keskuudesta ebolaepidemia, jossa sairastui 284 ja kuolleisuus oli 53 prosenttia. Vaikka epidemiat sattuivat samaan aikaan, niiden aiheuttajina olivat selvästi eri viruskannat.[15]

Ebolaa on esiintynyt ihmisissä Kongossa vuosina 1976, 1995, 2003, 2008–2009 ja 2012 Gabonissa 1994, 1995 ja 1996, Ugandassa 2000, 2007–2008, 2011 ja 2012, Sudanissa 2004, Angolassa 2005 sekä Guineassa, Sierra Leonessa ja Liberiassa 2014. Uusi virusmuunnos, Ivory coast -ebolavirus (TAFV), tunnistettiin yhdestä sairastuneesta Norsunluurannikolla vuonna 1994. Vuonna 2003 kuoli Etoumbissa Kongon tasavallassa 120 ihmistä. Vuoden 2012 Kongon ebola-aaltoon mennessä ebolavirukseen varmistetuista 2 387 sairastuneesta on kuollut 1 590, joten kuolleisuus on noin 66,6 prosenttia sairastuneista.[11]

Ebolaepidemiat[31]
Vuosi Maa Viruksen laji Tapauksia Kuolleita Kuolleisuus Huom
2021 Guinea Zaire Meneillään
2021 Kongon demokraattinen tasavalta Zaire Meneillään
2020 Kongon demokraattinen tasavalta Zaire 130 55 42 %
2018–2020 Kongon demokraattinen tasavalta Zaire 3481 2299 66 %
2018 Kongon demokraattinen tasavalta Zaire 54 33 61 %
2017 Kongon demokraattinen tasavalta Zaire 8 4 50 %
2015 Italia Zaire 1 0 0 %
2014 Espanja Zaire 1 0 0 %
2014 Yhdistynyt kuningaskunta Zaire 1 0 0 %
2014 Yhdysvallat Zaire 4 1 25 %
2014 Senegal Zaire 1 0 0 %
2014 Mali Zaire 8 6 75 %
2014 Nigeria Zaire 20 8 40 %
2014–2016 Sierra Leone Zaire 14124 3956 28 % Luvut sisältävät epäillyt, todennäköiset ja vahvistetut tapaukset
2014–2016 Liberia Zaire 10675 4809 45 % Luvut sisältävät epäillyt, todennäköiset ja vahvistetut tapaukset
2014–2016 Guinea Zaire 3811 2543 67 % Luvut sisältävät epäillyt, todennäköiset ja vahvistetut tapaukset
2014 Kongon demokraattinen tasavalta
2012 Kongon demokraattinen tasavalta Bundibugyo 57 29 51 %
2012 Uganda Sudan 7 4 57 %
2012 Uganda Sudan 24 17 71 %
2011 Uganda Sudan 1 1 100 %
2008 Kongon demokraattinen tasavalta Zaire 32 14 44 %
2007 Uganda Bundibugyo 149 37 25 %
2007 Kongon demokraattinen tasavalta Zaire 264 187 71 %
2005 Kongon demokraattinen tasavalta Zaire 12 10 83 %
2004 Sudan Sudan 17 7 41 %
2003 (marras–joulu) Kongon demokraattinen tasavalta Zaire 35 29 83 %
2003 (tammi–huhti) Kongon demokraattinen tasavalta Zaire 143 128 90 %
2001–2002 Kongon demokraattinen tasavalta Zaire 59 44 75 %
2001–2002 Gabon Zaire 65 53 82 %
2000 Uganda Sudan 425 224 53 %
1996 Etelä-Afrikka Zaire 1 1 100 %
1996 (heinä–joulu) Gabon Zaire 60 45 75 %
1996 (tammi–huhti) Gabon Zaire 31 21 68 %
1995 Kongon demokraattinen tasavalta Zaire 315 254 81 %
1994 Norsunluurannikko Taï Forest 1 0 0 %
1994 Gabon Zaire 52 31 60 %
1979 Sudan Sudan 34 22 65 %
1977 Kongon demokraattinen tasavalta Zaire 1 1 100 %
1976 Sudan Sudan 284 151 53 %
1976 Kongon demokraattinen tasavalta Zaire 318 280 88 %

Ebolaepidemia 2014

muokkaa
Pääartikkeli: Länsi-Afrikan ebolaepidemia 2014

Länsi-Afrikassa vuonna 2014 alkanut ja vuoden 2016 alussa loppuneeksi julistettu ebolaepidemia on historian laajin, ja sen pelättiin lokakuussa 2014 leviävän teollisuusmaihinkin. Liikkeellä olleen ebolan zaire-muunnokseen sairastuneista kuoli jopa 50–75 prosenttia.lähde?

Länsi-Afrikan epidemia alkoi Guineassa joulukuussa 2013 melko lähellä Liberian ja Sierra Leonen rajaa, kun syrjäisellä seudulla kaksivuotias poika Emile sairastui siihen ja kuoli.[32] Tauti kierteli Guinessa helmi–maaliskuuhun asti, ennen kuin se tunnistettiin ebolaksi. Huhtikuun alussa tautiin oli sairastunut noin 80 ihmistä muutamalla alueella.lähde?

Ensi kertaa taudin historiassa sitä tavattiin vuonna 2014 laajalti Länsi-Afrikassa. Tauti levisi muutamassa kuukaudessa laajemmaksi kuin yksikään aiempi ebolaepidemia. Kun tauti oli aiemmin levinnyt maaseudun syrjäkylissä, se levisi nyt suuriin kaupunkeihin.[33] Tautiin kuoli lokakuun 2014 alkuun mennessä noin 4 000 ihmistä Länsi-Afrikassa, lähinnä Guineassa, Liberiassa ja Sierra Leonessa.[34] Eniten kuolleita oli silloin Liberiassa.[35] CDC:n raportissa esitettiin arvio, että tauti leviäisi Länsi-Afrikan suuriin asutuskeskuksiin muutamassa kuukaudessa ja tarttuisi tammikuun 2015 loppuun mennessä yli miljoonaan.[36]

Ebola levisi niin laajalle muun muassa myöhäisen reagoinnin, väestön vähäisen ebolatietämyksen ja voimavarojen puutteen takia.[37][38][39] Viranomaistiedotus ja valistus esimerkiksi sairastuneiden sukulaisten hoitamisesta ja ohjeistus epäiltyjen sairaiden sairaaloihin tuomisesta oli puutteellista. Ohjeita jaettiin vasta kuukausien päästä. Yhteisöllinen oppiminen ja suojautuminen osoittautuivat tilanteessa merkittäviksi sairauden leviämistä estäviksi tekijöiksi.[40]

Ebola-alueella yritettiin estää taudin leviämistä muun muassa karanteenein ja rajoja sulkemalla.[41][42][43]

Syys–lokakuun vaihteessa 2014 tauti alkoi herättää maailmanlaajuista huolta. Syyskuussa muun muassa Yhdysvallat ja YK:n turvallisuusneuvosto julistivat taudin turvallisuusuhaksi.lähde? Muutamia ebolatapauksia ilmeni lokakuun alussa Yhdysvalloissa, Espanjassa ja Makedoniassa. Espanjassa ja Yhdysvalloissa tauti tarttui sairaaloissa ebolapotilaista heitä hoitaneisiin.[44] Ebolan pelättiin alkavan levitä Yhdysvalloissa ja Euroopassa.[45] Muun muassa Britanniassa harjoiteltiin ebolan vastaisia toimia epidemian varalta. Lääkärit ilman rajoja -järjestön mukaan maailmaa uhkasi ebolapandemia. Toisaalta monet asiantuntijat kiistivät laajan epidemian mahdollisuuden länsimaissa[32][46] ja arvioivat ebolan olevan enemmän uhka köyhissä maissa.[47][48] Monet länsimaat aloittivat kuumeen mittaamisen niiltä lentomatkustajilta, joiden matkustushistoria oli epäilyttävä.[49] Suomessa ulkoministeriö suositteli välttämään matkustamista Liberiaan, Sierra Leoneen ja Guineaan.[50]

Ebolan leviäminen hidastui huomattavasti Länsi-Afrikassa tammikuussa 2015, mutta tauti ei vielä silloin ollut hallinnassa.[51] Maailman terveysjärjestö WHO katsoi pandemiariskin pienentyneen huhtikuussa 2015.[52] Tautia oli tuolloin yhä varsinkin Guineassa ja Sierra Leonessa, ja WHO piti tautia yhä kansainvälisenä uhkana.[53]

Ebolaepidemia 2018

muokkaa
Pääartikkeli: Ebolaepidemia Kongon demokraattisessa tasavallassa 2018–

Kongon demokraattisessa tasavallan koillisosissa ainakin Pohjois-Kivun ja Iturin maakunnissa puhkesi loppukesällä 2018 ebolaepidemia, jota pidetään historian toiseksi pahimpana. Tautiin sairastui 7. huhtikuuta 2019 mennessä yli 1 150 ihmistä, ja kuolleita oli yli 730. Väestön luottamus avustustyöntekijöihin meni, kun käyttöön oli otettu pakkokeinoja. Sairastuneet eivät enää hakeutunet hoitoon.[54][55][4][5]

2021

muokkaa

Vuonna 2021 ebolavirus levisi jälleen Länsi-Afrikan Guineassa ja Kongossa[56]. Viruksen arveltiin piilotelleen aiemmasta epidemiasta selvinneiden potilaiden elimistöissä oireita aiheuttamatta mutta tartuntakykyisenä jopa viiden vuoden ajan ennen uuden epidemian alkua[56]. Tätä ennen viruksen oli havaittu säilyneen potilaan elimistössä parhaimmillaan 531 päivän ajan[57].

Immuniteetti

muokkaa

Gabonissa tehdyssä tutkimuksessa tutkittiin 4 000 ihmisen verinäytteet, ja tutkituista peräti 15,3 prosentilta löydettiin ebolaviruksen vasta-aineita. Tutkituista moni asui alueilla, joilla ei ollut koskaan ollut ebolaepidemiaa. Metsäisillä alueilla vasta-aineita löytyi eräissä kylissä jopa kolmannekselta tutkituista.[58] Kun otetaan huomioon Gabonin asukasmäärä (1,5 miljoonaa), yksistään tässä valtiossa voi arvioida ebolavasta-aineita löytyvän yli 200 000 ihmiseltä. Epäselvää on yhä, onko näin moni sairastanut ebolatartunnan oireettomasti vai mistä vasta-aineet ovat peräisin. Koska ebolavirukseen on kuollut epidemioissa yhteensä vain muutama tuhat ihmistä, taudin kuolleisuuslukuja arvioitaessa on huomioitava mahdollisuus, että moni sairastaa ebolaviruksen tietämättään eikä kirjaudu sairastaneiden määrään. Raportoimattomia ebolatapauksia on myös luultavasti sattunut syrjäseuduilla muulloinkin.[15]

Ebola eläimissä

muokkaa

Ebola aiheuttaa verenvuotokuumeen myös monissa muissa nisäkkäissä. Tautia on havaittu muun muassa simpansseissa, gorilloissa, muissa kädellisissä, hedelmälepakoissa, piikkisioissa, sioissa ja sukeltaja-antiloopissa.[11] Ebolaa on löytynyt eläimistä muualtakin kuin Afrikasta, muun muassa Bangladeshista ja Filippiineiltä.[59][14]

Yksi ebolalaji, Reston-ebolavirus (RESTV), on aiheuttanut havaittuja epidemioita ainoastaan apinoissa. Taudin aiheuttaneet apinat on tuotu Filippiineiltä, ja ebolaepidemiat on havaittu karanteenilaitoksessa Yhdysvalloissa Virginian Restonissa, Texasissa ja Pennsylvaniassa sekä Italiassa Sienassa. RESTV on myös sairastuttanut sikoja Kiinassa[11] ja Filippiineillä.[14]

Ensimmäinen tunnettu ebolan leviäminen ebolaan kuolleen eläimen ruumiista tapahtui Norsunluurannikolla 1994, jolloin Ivory coast -ebolavirus (TAFV) havaittiin. Se tarttui ruumiinavausta simpanssille tehneeseen tutkijaan, joka sairastui viikon kuluttua kuumetautiin mutta parani. Myöhemmin on osoitettu useita kertoja epidemian saaneen alkunsa villieläimen, yleensä kädellisen, ruhon kanssa tekemisissä olleesta ihmisestä.[14]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ ebolakuume. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  2. ↑ Rogers, Kara: Ebolavirus Encyclopedia Britannica. Viitattu 12.10.2018. (englanniksi)
  3. ↑ WHO: Ebola response roadmap situation report 31.10.2014. WHO. Viitattu 3.11.2014. (englanniksi)
  4. ↑ a b Ebola virus disease – Democratic Republic of the Congo 7.2.2019. Maailman terveysjärjestö, who.int. Viitattu 11.4.2019. (englanniksi)
  5. ↑ a b Ebola situation reports: Democratic Republic of the Congo 8.4.2019. Maailman terveysjärjestö, who.int. Viitattu 11.4.2019. (englanniksi)
  6. ↑ CDC Telebriefing on Ebola outbreak in West Africa 28.7.2014. CDC. Viitattu 1.11.2014. (englanniksi)
  7. ↑ Ebola Virus Baylor College of Medicine, Texas: Molecular Virology and Microbiology. Viitattu 8.5.2013. (englanniksi)
  8. ↑ Sylvain,Baize & Pannetier, Delphine ym.: Emergence of Zaire Ebola Virus Disease in Guinea – Preliminary Report The New England Journal of Medicine. 16.4.2014. Viitattu 22.6.2014. (englanniksi)
  9. ↑ Wamala, Joseph F. & Lukwago, Luswa & Malimbo, Mugagga & Nguku, Patrick & Yoti, Zabulon & Musenero, Monica & Amone, Jackson & Mbabazi, William & Nanyunja, Miriam & Zaramba, Sam & Opio, Alex & Lutwama, Julius J. & Talisuna, Ambrose O. & Okware, Sam I.: Ebola Hemorrhagic Fever Associated with Novel Virus Strain, Uganda, 2007–2008. Emerging Infectious Disease, heinäkuu 2010, 16. vsk, nro 7. doi:10.3201/eid1607.091525 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.11.2014. (englanniksi)
  10. ↑ Johnson, Reed F. & Bell, Peter & Harty, Ronald N: Effect of Ebola virus proteins GP, NP and VP35 on VP40 VLP morphology. Virology Journal, 2006, nro 3, s. 31. BioMed Central Ltd.. doi:10.1186/1743-422X-3-31 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.10.2018 (englanniksi).
  11. ↑ a b c d e f g h Ebola haemorrhagic fever Fact Sheet WHO Media centre. Viitattu 8.5.2013. (englanniksi)
  12. ↑ Suzuki, Yoshiyuki & Gojobori, Takashi: The Origin and Evolution of Ebola and Marburg Viruses (pdf) Akita University School of Medicine. Viitattu 22.6.2014. (englanniksi)
  13. ↑ Taylor, Derek J. & Leach, Robert W & Bruenn, Jeremy: Filoviruses are ancient and integrated into mammalian genomes (pdf) US National Library of Medicine. Viitattu 22.6.2014. (englanniksi)
  14. ↑ a b c d Rouquet, Pierre & Froment ym.: Wild animal mortality monitoring and human Ebola outbreaks, Gabon and Republic of Congo, 2001–2003. Emerging Infectious Diseases, 2005, 11. vsk, nro 2, s. 283–290. PubMed:15752448 PubMed Central:3320460 doi:10.3201/eid1102.040533 ISSN 1080-6040 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  15. ↑ a b c d e Vapalahti, Olli & Vaheri, Antti: Ebola-virusepidemia. Duodecim, 1995, 111. vsk, nro 14. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.10.2018.
  16. ↑ Jones, Jared: Ebola, Emerging: The Limitations of Culturalist Discourses in Epidemiology Journal of Global Health. Arkistoitu 23.10.2014. Viitattu 8.5.2013. (englanniksi)
  17. ↑ Tolsa, Maria: Ebola-lääke tehosi eläinkokeissa Yle, Uutiset. 30.8.2014. Viitattu 13.10.2018.
  18. ↑ Kaksi uutta ebolalääkettä antavat toivoa epidemian taltuttamisessa Yle.fi, uutiset. 13.8.2019. Viitattu 13.8.2019.
  19. ↑ Pekka Hakala, Uudet lääkkeet voivat mullistaa ebolan hoidon. Helsingin Sanomat 13.8.2019 s. 23
  20. ↑ Office of the Commissioner: First FDA-approved vaccine for the prevention of Ebola virus disease, marking a critical milestone in public health preparedness and response FDA. 24.3.2020. Viitattu 21.3.2021. (englanniksi)
  21. ↑ Selina McKee: US approves Merck’s Ebola vaccine PharmaTimes. 23.12.2019. Viitattu 21.3.2021. (englanniksi)
  22. ↑ https://www.ema.europa.eu/en/medicines/human/EPAR/ervebo#authorisation-details-section
  23. ↑ Merck’s ERVEBO® [Ebola Zaire Vaccine (rVSVΔG-ZEBOV-GP) live Granted Conditional Approval in the European Union] www.businesswire.com. 11.11.2019. Viitattu 21.3.2021. (englanniksi)
  24. ↑ a b https://www.ema.europa.eu/en/medicines/human/EPAR/zabdeno
  25. ↑ https://www.ema.europa.eu/en/medicines/human/EPAR/mvabea
  26. ↑ Trillo R: Kenya, s. 346. Rough Guides, 2002. ISBN 9781858288598 (englanniksi)
  27. ↑ Heymann, DL & Weisfeld, JS & Webb, PA & Johnson, KM & Cairns, T & Berquist, H.: Ebola hemorrhagic fever: Tandala, Zaire, 1977–1978. US National Library of Medicine. Viitattu 22.6.2014. (englanniksi)
  28. ↑ Robert Siegel: Ebola Zaire Outbreaks web.stanford.edu. Viitattu 22.6.2014. (englanniksi)
  29. ↑ An orientation to biomedicine math.la.asu.edu. Viitattu 22.6.2014. (englanniksi)
  30. ↑ Isaacson, M & Sureau, P & Courteille, G & Pattyn, SR: Clinical Aspects of Ebola Virus Disease at the Ngaliema Hospital, Kinshasa, Zaire, 1976 enivd.de. Arkistoitu 16.3.2016. Viitattu 24.6.2014. (englanniksi)
  31. ↑ Ebola virus disease www.who.int. Viitattu 21.3.2021. (englanniksi)
  32. ↑ a b Summanen, Kasperi: Tuleeko Ebolaa pelätä? Viisi väitettä pelätystä taudista Verkkouutiset.fi. 10.10.2014. Viitattu 13.10.2018.
  33. ↑ Luottamus avaintekijä Ebolan torjunnassa Kansan Uutiset. 4.9.2014. Viitattu 13.10.2018.
  34. ↑ WHO: Ebola response roadmap update 10 October 2014 10.10.2014. WHO. Viitattu 1.11.2014.
  35. ↑ Ebola: Mapping the outbreak BBC News. 14.1.2016. Viitattu 13.10.2018 (englanniksi).
  36. ↑ Dale, Nina: Pahin ennuste: 1,4 miljoonaa ihmistä sairastuu Ebolaan Iltalehti. 24.09.2014. Viitattu 13.10.2018.
  37. ↑ Kataja-Lian, Marika: Näistä syistä Ebola levisi niin nopeasti Länsi-Afrikassa Yle, Uutiset. 8.8.2014. Viitattu 13.10.2018.
  38. ↑ Kovanen, Inka: Tästä on kyse: Ebola leviää nopeammin kuin sitä pystytään torjumaan Helsingin Sanomat. 11.10.2014. Viitattu 13.10.2018.
  39. ↑ Huutonen, Tanja: Suomalainen asiantuntija: Ebola voi tulla myös Eurooppaan MTV3 - Uutiset. 6.4.2014. Arkistoitu 13.10.2018. Viitattu 13.10.2018.
  40. ↑ West Africa: 'People's Science' - How West African Communities Fought the Ebola Epidemic and Won 26.1.2017. AllAfrica. Viitattu 7.2.2017. (englanniksi)
  41. ↑ Sierra Leone määräsi yli miljoona ihmistä Ebola-karanteeniin Kaleva.fi. 25.9.2014. Viitattu 13.10.2018.
  42. ↑ Urpelainen, Anna-Kaisa: Länsi-Afrikan maat kamppailevat pysäyttääkseen Ebola-viruksen leviämisen Ilta-sanomat. 29.7.2014. Viitattu 13.10.2018.
  43. ↑ Urpelainen, Anna-Kaisa: Norsunluurannikko esti pakolaisten paluun Ebola-pelon tähden Ilta-sanomat. 15.7.2014. Viitattu 13.10.2018.
  44. ↑ Ebola tarttui ihmisestä toiseen USA:ssa Uusi Suomi. 12.10.2014. Viitattu 13.10.2018.
  45. ↑ Ebolan leviäminen Eurooppaan mahdollista Iltalehti. 2.4.2014. Viitattu 13.10.2018.
  46. ↑ Ebolatartunta sai espanjalaiskaupungin asukkaat varovaisiksi - sairaalaa ja kampaamoa vältellään Ilta-sanomat. 12.10.2014. Viitattu 13.10.2018.
  47. ↑ Eloheimo, Petri: Viruksen löytänyt professori: Tämä aiheuttaisi Ebola-painajaisen Iltalehti. 5.10.2014. Viitattu 13.10.2018.
  48. ↑ Ebola pelottaa joka suunnalla – paitsi Kiinassa Kauppalehti. 10.10.2014. Viitattu 13.10.2018.
  49. ↑ Steenroos, Maria: EU-maat erimielisiä Ebola-tarkastusten hyödyistä Yle, Uutiset. 16.10.2014. Viitattu 13.10.2018.
  50. ↑ UM suosittelee välttämään kaikkea matkustamista Liberiaan, Sierra Leoneen ja Guineaan 27.8.2014. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 1.11.2014.
  51. ↑ Kokkonen, Yrjö: Afrikan ebola-epidemia näyttää laantuvan Yle, Uutiset. 29.1.2015. Viitattu 13.10.2018.
  52. ↑ WHO: Ebolan leviämisriski pienenee Savon Sanomat. 10.04.2015. Viitattu 13.10.2018.
  53. ↑ Juhola, Teemu: WHO: Ebola on yhä kansainvälinen uhka Yle, Uutiset. 10.4.2015. Viitattu 13.10.2018.
  54. ↑ Aino Frilander, "Taistelu ebolaa vastaan ollaan häviämmässä." Helsingin Sanoma 9.3.2019 s. B 7
  55. ↑ Ebolaan kuollut yli 700 Kongossa, epidemia kasvanut jo historian toiseksi pahimmaksi Helsingin Sanomat. 6.4.2019. Viitattu 6.4.2019.
  56. ↑ a b Kulkutaudit | Ebola leviää jälleen: Virus ilmeisesti piileskeli taudista selvinneiden elimistössä viisi vuotta Helsingin Sanomat. 16.3.2021. Viitattu 21.3.2021.
  57. ↑ Boubacar Diallo, Daouda Sissoko, Nicholas J. Loman, Hadja Aïssatou Bah, Hawa Bah, Mary Claire Worrell: Resurgence of Ebola Virus Disease in Guinea Linked to a Survivor With Virus Persistence in Seminal Fluid for More Than 500 Days. Clinical Infectious Diseases: An Official Publication of the Infectious Diseases Society of America, 15.11.2016, nro 10, s. 1353–1356. PubMed:27585800 doi:10.1093/cid/ciw601 ISSN 1058-4838 Artikkelin verkkoversio.
  58. ↑ Possible natural immunity to Ebola IRD. Arkistoitu 14.9.2014. Viitattu 22.6.2014. (englanniksi)
  59. ↑ Kevin J. Olival ym.: Ebola Virus Antibodies in Fruit Bats, Bangladesh. Emerging Infectious Diseases, 2013, 19. vsk, nro 2. doi:10.3201/eid1902.120524 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ebola.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ebola&oldid=22773305”
  NODES