Eerik I Ejegod

Eerik I Ejegod (tansk. Erik Ejegod, noin 1056 – 10. kesäkuuta 1103 Kypros) oli Tanskan kuningas vuosina 1095–1103. Hän oli kuningas Sven Estridinpojan pojista neljäs, joka nousi Tanskan valtaistuimelle.

Eerikin veli Knuut Pyhä nimitti hänet Själlandin jaarliksi. Knuutin kuoleman jälkeen vuonna 1086 Eerik lähti Ruotsiin, mistä hän palasi vuonna 1095. Ystävällisyytensä ja kaunopuheisuutensa ansiosta Eerik valittiin kuninkaaksi jo samana vuonna.

Vuonna 1098 Eerik matkusti Roomaan, missä hän sai paavin nimittämään Eerikin veljen Knuutin pyhimykseksi. Paavin suostumuksella Lundista tuli Pohjolan arkkipiispan istuin. Paavin legaatti Alberich nimitti Lundin piispan Asserin koko Pohjolan arkkipiispaksi. Asser oli Eerikin vaimon Bodilin veljenpoika.

Vuonna 1103 Eerik lähti pyhiinvaellusmatkalle Pyhälle maalle murhattuaan eräitä hovimiehiään. Eerik matkusti vanhaa viikinkireittiä Venäjän halki Konstantinopoliin, missä keisari Aleksios I Komnenos otti hänet vastaan. Matka jatkui Kyprokselle, missä Eerik sairastui ja kuoli. Kuningatar Bodil jatkoi matkaa ja kuoli Öljymäellä.

Viborgissa sijaitsee Eerik I Ejegodin muistomerkki.^[1]