Eeva-Liisa Haimelin
Eeva-Liisa Marjatta Haimelin (s. 28. maaliskuuta 1943 Helsinki)[1][2] on suomalainen näyttelijä. Teatterikoulun jälkeen hän oli kiinnitettynä Kotkan kaupunginteatteriin vuosina 1965–1967. Hän siirtyi vuonna 1968 Helsingin kaupunginteatteriin, josta jäi eläkkeelle keväällä 2011. Helsingissä näyttämötöihin lukeutuivat muun muassa Kalle Holmbergin ohjaama Pohjalaisia ja Eija-Elina Bergholm ohjaama Lorcan Bernarda Alban talossa. Haimelin vieraili 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa Seinäjoen kaupunginteatterissa Shakespearen Juliana, vastanäyttelijänään teoksen ohjannut Jouko Turkka.[3]
| Eeva-Liisa Haimelin | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Eeva-Liisa Marjatta Haimelin |
| Syntynyt | 28. maaliskuuta 1943 Helsinki |
| Ammatti | näyttelijä |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1965– |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Haimelin on esiintynyt noin 30 elokuvassa ja televisiotuotannossa, kuten Kaappari (2013), Kuulustelu (2009), Mies vailla menneisyyttä (2002) ja Vaiennut kylä (1997).[4] Hänet tunnetaan myös lausuntaesityksistään, joissa hän on tulkinnut kansainvälisten ja suomalaisten naisrunoilijoiden, mukaan lukien tätinsä Sylvi Kekkosen tekstejä.[3]
Filmografia
muokkaa- Punatukka (1969)
- Uuno Turhapuro (1973)
- Linna (1986)
- Kaivo (1992)
- Vaiennut kylä (1997)
- Armon aika (1999)
- Silmä silmästä (1999)
- Mies vailla menneisyyttä (2002)
- Vieraalla maalla (2003)
- Kuulustelu (2009)
- Kaappari (2012)
- 95 (2017)
- Metsäjätti (2020)
Lähteet
muokkaa- ↑ Verneri Veistäjä (toim.): Teatterin maailma 1965, Suomen teatterilaitos ja teatteriväki, s. 154. Helsinki: Tammi, 1965.
- ↑ Teatterit ja teatterintekijät 2005, Teatterin tiedotuskeskus 2005, ISBN 952-471-629-1, sivu 171.
- ↑ a b Viikon taiteilija, näyttelijä Eeva-Liisa Haimelin YLE. Arkistoitu 23.9.2013. Viitattu 29.4.2012.
- ↑ Eeva-Liisa Haimelin Elonetissä.
Aiheesta muualla
muokkaa- Eeva-Liisa Haimelin Internet Movie Databasessa. (englanniksi)