Eläinjalostus

Eläinjalostuksen tavoitteena on muuntaa kotieläimiä ennalta määrättyyn suuntaan. Jalostustyössä on määritetty tavoite, mutta tavoitteet voivat muuttua olosuhteiden tai tarpeiden muuttuessa. Evoluutio toimii luonnonvalintana, jossa parhaiten vallitseviin olosuhteisiin sopeutuneet yksilöt lisääntyvät eniten. Kotieläinjalostuksessa valinnat määrittää ihminen.

Jalostussuunnat

Tyypillisiä jalostussuuntia ovat

• naudoilla maidontuotanto
• lampailla lihan-, villantuotanto
• sioilla lihantuotanto
• hevosilla erilaiset kilpailumenestykset
• koirilla ja kissoilla rotukohtaiset tavoitteet
• siipikarjalla lihan- ja munientuotanto

Näiden rinnalla on nykyisin yleensä terveysseuranta. Jos lehmä lypsää paljon mutta sen jalat ovat huonot, kokonaistilanne ei ole taloudellisesti kannattava. Jalostussuunta voi muuttua. Aikaisemmin tavoitteena oli tuottaa rasvaista maitoa, nykyisin pyritään vähärasvaiseen mutta korkeavalkuaiseen maitoon.

Jalostustyö on ennen kaikkea tilastollista ja yksittäisellä eläimellä ei ole suurta merkitystä. Joissakin tapauksissa vaikkapa hyvällä keinosiemennyssonnilla voi olla erittäin paljon jälkeläisiä. Tällaisen siitoseläimen arvioinnit ja varsinkin jälkeläisseurannat ovat erittäin tärkeitä.

Työkalut

Jalostuksen työkaluja ovat eläinten rakenne- ja tuotantoarvostelut, keinosiemennys ja alkionsiirrot. Kaikkia näitä seurataan tilastollisin menetelmin. Rakennearvosteluissa kiinnitetään huomiota ruumiin rakenteeseen ja mittasuhteisiin. Tiettyjä asioita voidaan painottaa. Nykyisin lypsylehmät ovat pihatoissa ja jalkavikoihin on alettu kiinnittää enemmän huomiota. Automatisoidut lypsyt edellyttävät tietynlaista utarerakennetta. Tuotantoarvosteluissa seurataan maidon määrää ja laatua. Lihantuotannossa seurataan painon kehittymistä sekä jalostuseläinten jälkeläisten teurastusten yhteydessä saatuja tietoja. Keinosiemennyksen avulla hyvältä siitosurokselta saadaan enemmän jälkeläisiä kuin astutusten avulla olisi mahdollista. Siitosuroksen arviointi ja tulosten seuranta ovat erittäin tärkeitä, koska myös huonot ominaisuudet voivat moninkertaistua. Keinosiemennys ehkäisee myös astutusten yhteydessä leviävien tautien leviämistä. Alkionsiirron avulla naaraseläimeltä voidaan saada enemmän jälkeläisiä kuin se normaalisti olisi mahdollista. Lypsylehmältä tarvitaan useita jälkeläisiä, jotta saataisiin tilastollista tietoa tuotoksesta. Lehmä poikii ensimmäisen kerran kaksivuotiaana ja siitä eteenpäin vasikan vuodessa. Kymmenen vasikan saamiseen kuluu kaksitoista vuotta. Alkionsiirroilla voidaan saada kymmenen jälkeläistä muutamassa vuodessa.

Riskit

Jalostusmateriaalin pitää olla mahdollisimman laaja, koska tulevia tarpeita on vaikea ennustaa. Monilla maatiaisroduilla voi olla ominaisuuksia, jotka joskus myöhemmin voisivat parantaa pitkälle jalostettuja rotuja, kun tavoitteet muuttuvat. Broilereiden sukulinjoissa on käytetty eläimiä, joita on alun perin kasvatettu taistelukukoiksi. Niiden lihasten rakenne paransi lihantuotantoa. Monet maatiaisnaudat ovat sarvettomia eli nupoja ja nykyisin nupoja suositaan koska ne sopivat hyvin pihattonavetoihin. Suurimpana riskinä onkin jalostusmateriaalin kaventuminen, koska suurtuotanto tähtää taloudelliseen menestykseen. Ei ole taloudellisesti kannattavaa pitää pientä maatiaislehmää kun samassa tilassa voi pitää enemmän tuottavan lehmän. Koirien ja kissojen jalostuksessa vaikuttavat muoti-ilmiöt erittäin paljon. Aikoinaan Lassie-filmit lisäsivät skotlanninpaimenkoirien kysyntää. Nykyisin suosittuja ovat pienet, pyöreäpäiset koirat. Kysehän on elävien lelujen kasvatuksesta. Järkevää perustetta tällaiselle kasvatukselle on vaikea keksiä. Muoti-ilmiöiden seuraaminen on lisännyt selvästi erilaisia sairauksia.

Lähteet

• "Eläinten lääkintä ja hoito": Sirkkola / Tauriainen 2009. ISBN 978-952-13-3477-1
• "Kotieläinjalostus": 1999. Juga, Maijala, Mäntysaari, Mäki-Tanila, Ojala, Syväjärvi