Erityisryhmien liikunnalla (erityisliikunta, soveltava liikunta) tarkoitetaan sellaisten henkilöiden liikuntaa, joilla on vamman, sairauden tai muun toimintakyvyn heikentymisen tai sosiaalisen tilanteen vuoksi vaikea osallistua yleisesti tarjolla olevaan liikuntaan ja joiden liikunta vaatii soveltamista ja erityisosaamista. Erityisryhmien liikunnan määritelmä tarkoittaa erityisesti vammaisia, pitkäaikaissairaita sekä yli 65-vuotiaita henkilöitä. Osa iäkkäistä henkilöistä on varsin toimintakykyisiä, joten heidän kohdallaan erityisryhmiin lasketaan kuuluvaksi ne henkilöt, joiden toimintakyky on selvästi heikentynyt iän, vamman tai pitkäaikaissairauden takia. Näin ollen ikä sinänsä ei ole peruste liikunnalliselle erityispalvelulle.[1]

Erityisliikunnassa korostuvat terveyteen ja toimintakykyyn vaikuttavat tekijät. Kullakin erityisryhmällä on jokin tietty osa-alue, johon erityisliikunnalla pyritään vaikuttamaan. Erityisliikunta on suurimmalta osin kuntoutusta tai kuntouttavaa liikuntaa. Muita erityisliikunnan toimintamuotoja ovat erityisliikuntakasvatus, kunto- ja virkistysliikunta, kilpa- tulos-, sekä huippu-urheilu.[2]

Lähteet

muokkaa
  1. Erityisryhmien liikunta 2000 -toimikunnan mietintö (1996). Opetusministeriö. Helsinki.
  2. Koivumäki, Kari: Erityisryhmien liikunnan toimintamuodot (pdf) (s. 6) Erityisliikunnan perustiedosto 2009. Opetusministeriö. Viitattu 11.6.2010.[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

muokkaa
  NODES
Intern 1
os 11