Eskrima

Eskrima tai escrima (esp. esgrima) (myös arnis tai kali) on filippiiniläinen taistelulaji, jonka nimi tarkoittaa miekkailua. Lajin synnystä ei ole tarkkaa tietoa. Toisen lähteen mukaan laji syntyi Filippiinien alkuperäisasukkaiden puolustaessaan maataan espanjalaisvalloituksen aikana 1500-luvulla. Filippiiniläisten historiantutkijoiden viimeisissä selvityksissä on esitetty väite, että laji kehittyi vasta sen jälkeen, kun espanjalaiset olivat jo miehittäneet maan. Pitkän rannikon ja sokkeloisen saariston takia, miehittäjät eivät yksin pystyneet vartioimaan koko aluetta. Niinpä he kouluttivat paikallisia miekan käytössä, tosin sillä erolla, että paikalliset joutuivat käyttämään omia perinneviidakkoveitsiään. Toki Filippiineillä oli ennenkin taisteltu ja tapettu, mutta nyt ensi kertaa ymmärrettiin, että kyseisiä asioita voi myös harjoitella. Mainittakoon tässä yhteydessä, että Filippiinien taistelulajienhistoria ei tunne Kali-sanaa ennen 1950-lukua. Lajiin kuuluu filippiiniläisen taisteluperinteen tapaisesti paljon aseita, enimmäkseen puisia tai oikeita veitsiä. Enimmäkseen lajissa harjoitellaan n. 50 cm pitkällä rottinkikepillä (keppien pituuksilla on kuitenkin eri escrimatyyleissä vaihtelua). Escrimassa opetellaan myös lukuisia aseettomia tekniikoita, niin aseistettuja kuin aseettomia vastustajia vastaan. Pääpaino on kuitenkin aseissa, kuten veitsissä, miekoissa ja eripituisissa kepeissä ja seipäissä. Lajissa on useita kymmeniä eri tyylisuuntia, joista yleisnimenä voidaan käyttää FMA:ta (Filipino Martial Arts).

Filipiiniläisiä teräaseita

Eskriman harjoitteluun käytettyjä aseita

Escriman harjoittelu aloitetaan aseilla. Lajin kehittymisen aikaan oli normaalia, että kaikki kantoivat pitkiä veitsiä mukanaan. Nykyisin harjoittelu aloitetaan rottinkikepeillä. Rottinkikeppi on harjoitteluase turhien vammojen välttämiseksi. Taisteluun tarkoitetut kepit olivat kovapuuta ja joskus niihin saatettiin kiinnittää mm. hain hampaita tai kiviä. Ne eivät olleet läpileikkaukseltaan pyöreitä vaan litteitä tai kulmikkaita. Näin varmistettiin, että iskulla voitaisiin rikkoa luita. Filippiiniläiset historiantutkijat ovat kumonneet myös väitteet, joiden mukaan aseilla harjoittelu olisi jossain vaiheessa kielletty ja tämän seurauksena kätketty tansseihin.

Escrima-tyylit ovat jakautuneet alueittain ja perheittäin. Laji on myös ottanut avoimesti vaikutteita lähes mistä tahansa taistelu- tai kamppailulajista (tietenkin tyylisuuntakohtaisesti), mutta uudemmissa koulukunnissa saattaa selvästi nähdä judon, karaten ja jopa aikidon vaikutteita. Vanhimmissa tyyleissä pääaseina ovat yhä pitkät veitset, miekat, keihäät ja kirveet. Uudemmissa tyyleissä harjoittelu aloitetaan rottinkikepeillä, joista siirrytään teräaseisiin ja lopuksi aseettomaan harjoitteluun. Näissä tyyleissä teräaseilla ei harjoitella lainkaan. Jotkut tyylit ovat siirtyneet täysin kamppailu-urheiluhenkiseen harjoitteluun, joissa otellaan suojavarusteet päällä täyskontaktilla. Tyylistä riippuen suojat sekä keppi (rottinkinen/pehmustettu) vaihtelevat. Jotkut kamppailevat jopa rottinkikepillä ilman minkäänlaisia suojia. Kannattaa kuitenkin huomioida, että rottinkikeppi ei ole taisteluun vaan harjoitteluun tarkoitettu. Lisäksi tämän kaltaisissa otteluissa sokeutumisen vaara on suuri ilman minkäänlaisia silmä- tai kasvosuojia.

BIFF:n (British International Fighters Federation) perustaja Jay Dobrin aloitti wing chun kunfulla Brian Jonesin alaisuudessa vuonna 1970. Vuonna 1974 hän tapasi escrima-mestari Rene Latosan ja aloitti harjoittelun hänen opissaan. Latosa asui Jayn kotona, ja kolmen erittäin aktiivisen harjoitteluvuoden jälkeen Jay sai ohjaajanarvon yhtenä kolmesta ensimmäisestä escrima-ohjaajasta Englannissa. Vuonna 1978 Latosa kehotti Jaytä tutustumaan myös muihin escrima-tyyleihin. Jay lähti harjoittelemaan Amerikkaan harjoitellen siellä mm. Leo Gironin ja Dentoy Revillarin kanssa. Jayn palattua Amerikasta Latosa totesi, että Jay on nyt valmis perustamaan oman koulunsa. Näin sai alkunsa yksi Euroopan vanhimmista Escrima-tyyleistä. Jay ei kuitenkaan ole jäänyt laakereilleen lepäämään, vaan päivittää BIFF:iä jatkuvasti. Tekniikoiden on toimittava raskaampia aseita ja voimakkaita iskuja vastaan. BIFF on myös tiettävästi viimeisiä Escrima-kouluja maailmassa, jossa edelleen sparrataan terävillä veitsillä ja macheteilla. Jay vastaa nykyisin Lontoossa mm. Hendonin poliisikoulun koulutuksista teräasetta vastaan.

Escrima Suomessa

BIFF:iä harjoitellaan Suomessa kahdessa eri ryhmässä. Toista ryhmää vetää Kaj Westersund, hänen ryhmänsä harjoittelee Jayn vanhojen oppien, tekniikoiden ja arvojen mukaisesti. Toinen toimii Kai Koskisen alaisuudessa. Koskisen ryhmässä seurataan Jayn uudempia oppeja, tekniikoita ja arvoja. Jay Dobrin käy Jyväskylässä lähes vuosittain.

Muita suomessa harjoiteltuja eskrima-tyylisuuntia

• Baraw Sugbo
• Combat Kali
• Escrima Concepts
• Filipino Martial Arts
• Kali
• Kombatan
• Pekiti-Tirsia Kali

Aiheesta muualla

• Aikiken Ry
• Takado (Arkistoitu – Internet Archive)
• Escrima Tampere (Arkistoitu – Internet Archive)
• Reigando Budo ry
• Backstabbers
• Wing Tsun Finland Ry
• http://www.kamppailulajit.net/lajit/filip_main.html