Eteisvärinä

Eteisvärinä (lat. fibrillatio atriorum) on sydämen rytmihäiriö eli sydänlihaksen sähköisen toiminnan häiriö, jota ei pidä sekoittaa kammiovärinään.

Impulssien johtuminen sydämessä. Kuvan yläosassa eteiset, alaosassa kammiot.
Normaali sinusrytmi. Impulssi leviää hallitusti.	Eteisvärinä. Impulssi leviää eteisissä kaoottisesti.

Sydän sykkii eteisvärinässä normaalia nopeammin, yleensä selvästi yli 100 kertaa minuutissa. Lisäksi supistuminen on epäsäännöllistä. Korkea ja epäsäännöllinen syketaajuus rasittaa sydäntä ja heikentää sen supistusvoimaa.

Eteisvärinän esiintyvyys yleistyy 65-vuotiaiden ikäluokasta alkaen. Yli 70-vuotiailla sitä esiintyy noin 5 prosentilla ja yli 85-vuotiaista jo yli 10 prosentilla.

Sydämen normaali rytmi ja rytmihäiriö eteisvärinä

Sydämen normaalissa sinusrytmissä supistuvat ensin eteiset ja heti perään samaan tahtiin sydämen kammiot. Eteisvärinässä eteiset eivät supistu normaalisti ja koordinoidusti vaan värisevät, ja myös kammioiden supistuminen on epäsäännöllistä ja ilman lääkitystä monesti liian tiheää, yleensä luokkaa 120–180 kertaa minuutissa. Ranteesta tunnustellen pulssi on nopea ja epäsäännöllinen ja osa lyönneistä tuntuu voimakkaampina ja osa heikompina.

Eteisvärinä aiheuttaa eteisen kudokseen useita järjestymättömiä kiertoaktivaatiorintamia, jolloin sydänlihaskudoksen supistumisen aikaansaava sähköinen toiminta kulkee eri reittejä kuin normaalin sinusrytmin vallitessa.

Eteisvärinäkohtauksella voi olla taipumusta alkaa tahdosta riippumattoman hermoston parasympaattisen toiminnan vallitessa eli sykkeen hidastuessa tyypillisesti yöllä tai levossa (vagaalinen eteisvärinä) tai päin vastoin sympaattisen toiminnan vallitessa eli sykkeen noustessa fyysisessä tai psyykkisessä rasituksessa (sympatikotoninen eteisvärinä). Esimerkiksi alkoholin käytön jälkeiseen krapulaan voi liittyä eteisvärinäkohtaus. Eteisvärinän taustalla voi olla myös sydänsairaus, esimerkiksi sydänlihastulehdus. Eteisvärinää esiintyy yleisesti myös sydänleikkauksen yhteydessä. Merkittävin yksittäinen taustatekijä on kuitenkin henkilön ikä. Eteisvärinälle altistaa sydämen rakenteen muuttuminen, esimerkiksi eteisen koon kasvu ja sidekudoksen muodostuminen.

Yhdysvalloissa tehdyn seurantatutkimuksen mukaan yli puolessa tapauksissa eteisvärinä liittyi tavallisiin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin kuten korkeaan verenpaineeseen, tupakointiin, liikapainoon, diabetekseen ja aiempiin sydän- ja verisuonitautioireisiin. Korkea verenpaine oli niistä merkittävin tekijä. Henkilöillä, joilla esiintyy aurallista migreeniä, on kohonnut riski eteisvärinään.

Eteisvärinä ja veritulppariski

Koska eteiset eivät eteisvärinässä supistu tehokkaasti, voi eteisten sisään muodostua verihyytymiä, jotka saattavat lähteä verenkierron mukana liikkeelle ja päätyä esimerkiksi aivoverisuoneen tukkien sen ja aiheuttaen aivoinfarktin. Tätä verihyytymän muodostumisen riskiä voidaan suuresti vähentää veren hyytymistä estävällä antikoagulantti-lääkityksellä.

Antikoagulanttihoito estää joka vuosi 60–80 prosenttia aivohalvauksista, jonka riski ilman hoitoa on 5 prosenttia.

Hoito

Digoksiinia käytetään hidastamaan sydämen supistustaajuus sopivalle tasolle; taajuus 60–90/min on sopiva valtaosalle potilaista.

Eteisvärinän vallitessa sydämen pumppausteho putoaa normaalista supistustoiminnan koordinoimattomuuden vuoksi. Sydämen rytmi voidaan yrittää palauttaa normaaliksi rytminsiirrolla, joka tehdään joko lääkkeellä tai sähköisesti nukutuksen aikana. Yleensä rytmi saadaankin kääntymään rytminsiirrolla normaaliksi; ongelma on vain se, että hyvin usein rytmi palautuu takaisin eteisvärinään muutaman viikon tai kuukauden kuluessa. Esimerkiksi vuonna 2002 julkaistussa suomalaisessa selvityksessä hoitotulos eli normaali sinusrytmi säilyi vuoden ajan vain 23 prosentilla potilaista, joille normaali rytmi saatiin aikaan rytminsiirrolla.

Toistuvat eteisvärinät ovat yleinen ongelma. Koska normaalirytmin pysyvyys rytmin siirron jälkeen on monesti huono, ei välttämättä ole järkevää pyrkiä kääntämään rytmiä normaaliksi aina uudelleen vaan pyrkiä sopivalla lääkityksellä hidastamaan kammioiden supistuminen alle 100:aan/minuutti. Tämän syketaajuuden vallitessa eteisvärinäpotilas voi monesti kokonaisuus huomioiden paremmin kuin tilanteessa, jossa rytmi on välillä saatu rytminsiirrolla palautumaan normaaliksi mutta sitten se taas odottamatta kääntyy eteisvärinäksi.

Viime vuosina on kehitetty eteisvärinän kirurgisia estoleikkauksia, mutta nämä leikkaukset tai verisuoniteitse tehtävät toimenpiteet eivät ole vielä rutiinikäytössä.

Lähteet

• Lääkärin CD 1/2005, Kustannus Oy Duodecim

Aiheesta muualla

• Sydämen eteisvärinä Terveyskirjasto.fi