Etruskipäästäinen
Etruskipäästäinen (Suncus etruscus) on pienikokoinen päästäislaji ja kevyin kaikista tunnetuista nisäkkäistä.
| Etruskipäästäinen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Soricomorpha |
| Heimo: | Päästäiset Soricidae |
| Alaheimo: | Kotipäästäiset Crocidurinae |
| Suku: | Suncus |
| Laji: | etruscus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Suncus etruscus |
|
 Etruskipäästäisen levinneisyys |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut lajille uutta suomenkielistä nimeä vähäpäästäinen.[2]
Koko
muokkaaEtruskipäästäinen painaa vain kaksi grammaa. Se on 3–3,5 senttimetriä pitkä, ja hännän pituus on 2,5–3 senttiä.
Levinneisyys
muokkaaEtruskipäästäisen levinneisyysalue on laaja mutta epäyhtenäinen. Lajia tavataan Välimeren alueella Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa, mutta myös Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa.[1]
Sri Lankan saarella elävä srilankanpäästäinen luokiteltiin aiemmin omaksi Podihik kura -lajikseen,[3] mutta nykyisin sen katsotaan olevan samaa lajia kuin etruskipäästäinen.[4]
Elintavat
muokkaaEtruskipäästäinen viihtyy ruohikkoisissa ja pensaikkoisissa maastoissa. Se elää 1,5–2,5 vuotta.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Aulagnier, S., Hutterer, R., Jenkins, P., Bukhnikashvili, A., Kryštufek, B. & Kock, D.: Suncus etruscus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Suncus etruscus Nisäkäsnimistötoimikunta. Viitattu 8.10.2015.
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 456. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals) Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Suncus etruscus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 24.12.2011. (englanniksi)