Cosworth

Cosworth
Perustettu	1958
Perustaja	Mike Costin; Keith Duckworth
Kotipaikka	Northampton, Englanti, Iso-Britannia
Omistaja	Gerald Forsythe; Kevin Kalkhoven
Kotisivu	cosworth.com
	Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Cosworth on yhtiö, joka suunnittelee ja valmistaa autourheiluun erikoistuneita moottoreita. Keith Duckworth ja Mike Costin perustivat sen vuonna 1958.^[1] Cosworth oli ennen Fordin tytäryhtiö, mutta nykyisin se on yksityisomistuksessa ja sen omistavat Gerald Forsythe sekä Kevin Kalkhoven. Cosworth on valmistanut moottoreita moneen moottoriurheilulajiin, kuten Champ Cariin, rallin MM-sarjaan ja Formula 1:een. Yhtiö yritti päästä mukaan F1-sarjaan omalla tallilla kaudella 1969. Tallin auton suunnitteli Robin Herd ja se käytti 4WD-vaihteistoa, jonka Keith Duckworth suunnitteli.^[2] Tallin oli tarkoitus osallistua vuoden 1969 Britannian kilpailuun, mutta se vetäytyi hiljaisuudessa. Herdin siirryttyä March-tallin palvelukseen Cosworth päätti hylätä talliprojektinsa.

Historia

Merkittävimpiä Cosworthin saavutuksia 1960–1980-lukujen väliseltä ajalta oli yhteistyö Formula 1 -sarjan tallien kuten Lotuksen kanssa, kun talli voitti sen varustamalla moottorilla neljä kuljettajien ja viisi valmistajien mestaruutta.^[3] Cosworth toimitti 1970-luvulla Fordille ralleihin ja siviiliversioihinkin menestyksekkäät BDA-moottorit (Belt Drive series A), joista puristettiin ajanjaksoon nähden hämmästyttävät teholukemat. Myöhempiä moottoriversioita oli muun muassa 1980-luvun puolivälin BDT, joka käytettiin Ford RS200 B-ryhmän ralliautossa ja josta mitattiin myöhempinä vuosina rallicrosskäytössä yli 700 hv. Muun muassa norjalainen Martin Schanche, ”Mr. Rallycross”, ajoi rallicrossin maailmankartalle kyseisellä Fordilla.

Ensimmäinen sarjavalmisteinen auto, joka sai virallisesti mallinimeensä sanan Cosworth, oli Chevrolet Vega Cosworth. Todellinen läpimurto tuli vuonna 1986, kun Ford julkaisi Sierra Cosworthin. Autoa myytiin vuosina 1986–87 alkuperäiskuosissaan, kolmeovisella korilla muhkein levikesarjoin.

Kun ralliluokitukset vaativat 5 000 kappaleen valmistussarjan, säännöt sallivat myös 500 kappaleen evoluutioversion luokittelun, josta erikoisversio Ford Sierra Cosworth RS 500 sai nimensäkin. Autossa oli lukuisia muutoksia, joilla siitä saatiin kelpo rata-auto silloiseen koppiautoluokkaan. Isossa takasiivessä oli nyt takareunassa tuuman korkuinen pystykieleke. Lisäksi takaluukussa oli tavallisen Sierran kuminen pikkusiipi. Sumuvalot oli poistettu, koska aukot käytettiin etujarrujen jäähdyttämistä varten, ja etupuskurin muotoilu poikkesi alkuperäisestä. Moottoripuolen muutoksia olivat vahvempi sylinterilohkon valu, iso turboahdin ja välijäähdytin sekä polttoaineen suihkutusjärjestelmä, jossa oli alkuperäisen neljän sijaan kahdeksan suihkutussuutinta, kaksi per sylinteri. Moottori kehitti rataviritteisenä 550 hevosvoimaa ja se riitti pitämään kilpailijat takana 1990-luvulle asti.

Uusi Sierra-sukupolvi esiteltiin vuonna 1988 ja uudistunut Cosworth sai ylleen sivistyneemmät vaatteet neliovisen porrasperäisen korin muodossa hillittyine levikesarjoineen. Alun perin takavetoinen Sierra Cosworth päivittyi nelivetoiseksi vuonna 1990 ja suurimmat ulkoiset muutokset olivat faceliftin mukanaan tuomat mustalinssiset takavalot keskipaneeleineen sekä konepellin ilmanpoistoritilät. Tekniikka oli edelleen perustaltaan sama kaksilitrainen kaksilla sylinterikannen yläpuolisilla nokka-akseleilla, turboahtimella, välijäähdyttimellä ja polttoaineen monipistesuihkutuksella varustetulla moottorilla. Takavetoisten mallien tehoksi ilmoitettiin 204 hv. Nelivetoisten teho nostettiin 220 hevosvoimaan kasvaneiden voimansiirtohäviöiden kompensoimiseksi, jolloin autojen suorituskyky säilyi ennallaan.

Pitkä ja pitkistä koriylityksistä ralleissa kärsinyt Sierra korvattiin vuonna 1993 Escort Cosworthilla, joka perustui 4x4 Sierran lyhennettyyn pohjalevyyn. Moottoriteho kasvoi nyt 227 hevosvoimaan. Escortia päivitettiin vuonna 1995 muun muassa pienemmällä turboahtimella, jolla saatiin pois luokitusversion turboviivettä. Ohjausjärjestelmä vaihtui Weber-Marellin valmistamasta Fordin omaan EEC-IV -versioon ja autoon sai siviilikäyttöön soveltuvia varusteita. Viimeiset Cosworthit rullasivat ulos Fordin tuotantolinjalta vuonna 1996.

Kaudella 2006 kaksi Formula 1 -tallia käytti Cosworthin moottoreita: Williams, joka käytti Cosworthin V8-moottoria sekä Scuderia Toro Rosso, joka käytti rajoitettua Cosworthin kauteen 2005 pohjautuvaa V10-moottoria.^[4]^[5] Cosworthin DFV (Dual Four Valve, eli V-moottori neliventtiilikansilla) oli pitkälle 1990-lukuun kaikkien aikojen menestyksekkäin F1-moottori. Yhtiö on valmistanut sylinterikansia Coscast-nimellä.^[6]

Nykyisin

Cosworth palasi kaudeksi 2010 takaisin F1:iin toimittamalla moottorit kolmelle tulokastallille, Lotus Racingille, Hispanialle (sopimuksen aikaan Campos Meta ja tunnettiin myös lyhyemmin nimellä HRT) ja Virginille (sopimuksen aikaan Manor).^[7] Myös Williams siirtyi Cosworthin moottoreiden käyttäjäksi F1-kaudelle 2010.^[8]^[9]^[10] Cosworth onnistui saavuttamaan Brasilian kilpailussa ensimmäisen paalupaikkansa sitten Stewart-tallin ja vuoden 1999 Ranskan GP:n. Lotus Racing vaihtoi Team Lotus nimensä lisäksi Renault’n moottoriin kaudeksi 2011, mutta asiakastalleina jatkoivat Williams, HRT ja Marussia Virgin.^[11] Kaudella 2012 Williams vaihtoi Renault’n moottoriin, ja HRT sekä jälleen nimeään muuttanut Marussia jäivät moottorilla viimeisille sijoille.^[12] Kaudella 2013 HRT ei enää osallistunut sarjaan, mutta asiakkaana jatkoi Marussia.^[13] Kaudelle 2014 Cosworth ei enää saanut asiakkaita, kun Marussia vaihtoi Ferrarin moottoriin.^[14] Ford on saanut F1:n lisäksi erittäin kestävän ja tehokkaan auton maineen käytettyään Cosworthin valmistamaa moottoria. Fordista onkin tullut tämän ansiosta erittäin suosittu ja tunnettu nopeimpien vakiourheiluautojen sarjassa. Fordien lisäksi Cosworthin kädenjälki näkyy monien muidenkin autonvalmistajien urheilullisemmissa malleissa, esimerkkeinä Mercedes-Benz 190 2.3 16V ja Audi RS4.

Lähteet

↑ Cosworth founder Keith Duckworth has died F1 News. 19.12.2005. Autosport.com. Viitattu 31.7.2017. (englanniksi)
↑ Cooper, Adam: March Formula 1 team co-founder Robin Herd dies aged 80 F1 News. 6.6.2019. Autosport.com. Viitattu 20.3.2021. (englanniksi)
↑ The best engine partnerships in F1 history Formula1.com. 25.1.2018. Formula One World Championship Limited. Viitattu 20.3.2021. (englanniksi)
↑ Williams-Cosworth Deal Made Official F1 News. 15.8.2005. Autosport.com. Viitattu 31.7.2017. (englanniksi)
↑ Cosworth defends the equivalency formula F1 News. 28.1.2006. Autosport.com. Viitattu 31.7.2017. (englanniksi)
↑ BUDGET HORSEPOWER sbdmotorsport.co.uk. 4.6.2005. Steve Broughton Developments. Viitattu 7.6.2024. (englanniksi)
↑ Cosworth celebrates Formula 1 return F1 News. 12.6.2009. Autosport.com. Arkistoitu 31.7.2017. Viitattu 31.7.2017. (englanniksi)
↑ Williams to use Cosworth engines in 2010 F1 News. 19.10.2009. Autosport.com. Viitattu 31.7.2017. (englanniksi)
↑ Manor to run under Virgin Racing title F1 News. 30.11.2009. Autosport.com. Viitattu 31.7.2017. (englanniksi)
↑ Campos set for takeover F1 News. 18.2.2010. Autosport.com. Viitattu 31.7.2017. (englanniksi)
↑ 2011 Constructor Standings Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 20.3.2021. (englanniksi)
↑ 2012 Constructor Standings Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 20.3.2021. (englanniksi)
↑ 2013 Constructor Standings Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 20.3.2021. (englanniksi)
↑ 2014 Constructor Standings Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 20.3.2021. (englanniksi)