Fort Sumterin taistelu
Fort Sumterin taistelu oli Yhdysvaltain sisällissodan ensimmäinen taistelu. Se käytiin Unionin majuri Robert Andersonin ja Konfederaation prikaatikenraali P. G. T. Beauregardin joukkojen välillä 12.–13. huhtikuuta 1861. Taistelu aloitti Yhdysvaltain sisällissodan, joka kesti aina vuoteen 1865 asti.
| Fort Sumterin taistelu | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Yhdysvaltain sisällissotaa | |||||||||
 Bombardment of Fort Sumter, Currier & Ives (1837–1885).
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
|
majuri Robert Anderson[1] |
prikaatikenraali P. G. T. Beauregard[1] | ||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
80[1] |
n. 500[1] | ||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
Ei mitään |
|||||||||
|
1 Sotatoimet loppuivat 13. huhtikuuta, virallisesti linnoitus antautui seuraavana päivänä[2] | |||||||||
Fort Sumterin taistelu päättyi 36 tuntia kestäneen tykistötulen jälkeen Konfederaation voittoon. Kumpikaan osapuoli ei menettänyt taistelussa yhtäkään sotilasta, joskin kaksi Unionin sotilasta kuoli antautumisseremonioiden yhteydessä.
Taustaa
muokkaaHuhtikuun alussa 1861 presidentti Abraham Lincoln päätti lähettää heikosti varustettuna olleelle Fort Sumterin linnoitukselle vahvistusjoukkoja. 4. huhtikuuta sotaministeri Simon Cameron lähetti Fort Sumterin komennossa olleelle majuri Robert Andersonille varoituksen lähestyvästä Konfederaation laivastosta. Viestissään Cameron käski Andersonia viivyttämään Konfederaation hyökkäystä apuvoimien saapumiseen saakka.[2]
11. huhtikuuta kenraali P. G. T. Beauregardin virkailijakunta saapui Fort Sumteriin ja vaati siellä olleiden joukkojen välitöntä evakuointia. Fort Sumterin johdossa ollut majuri Robert Anderson kuitenkin kieltäytyi ja vastasi heille: "jollette te piekse meitä palasiksi, me näännymme nälkään muutamassa päivässä". Viestin saatuaan Konfederaation sotaministeri Leroy P. Walker ilmoitti Andersonille, että mikäli tämä määrittelisi takarajan perääntymiselleen, aseellinen yhteenotto voitaisiin välttää. Anderson antoi määräajaksi 15. huhtikuuta, mutta koska yksi Unionin avustuslaivoista oli jo linnoituksen lähellä, ei Walker pystynyt suostumaan ehtoihin. Niinpä hän ilmoitti, että Konfederaation joukot ryhtyisivät pommittamaan linnoitusta kello 4.30 aamulla 12. huhtikuuta.[2]
Taistelu
muokkaaWalkerin käskyn mukaisesti Konfederaation joukot avasivat tulen linnoitusta vastaan 12. huhtikuuta kello 4.30. Sodan aloittanut laukaus ammuttiin 10-tuumaisella mörssärillä läheisellä James Islandilla sijainneesta Fort Johnsonin linnakkeesta. Tämän jälkeen Konfederaation joukot tulittivat linnoitusta 43 tykillä jokaisesta ilmansuunnasta. Unionin joukot ampuivat ensimmäisen laukauksensa noin kello 7.00.[2]
Fort Sumterin parakit syttyivät päivän aikana palamaan yhteensä kolme kertaa, mutta jokaisella kerralla palo saatiin sammutettua ilman merkittäviä vahinkoja. Seuraavana päivänä upseeriston asuintilat syttyivät palamaan uhkaavan lähellä linnoituksen ammusvarastoa. Varasto onnistuttiin kuitenkin tyhjentämään ajoissa.[2]
Noin kello 13.30 Konfederaation tykistö tuhosi Fort Sumterin lipputangon ja siinä heiluneen lipun. Vaikka lipun jäännökset saatiin pian esille linnoituksen muureille, ryhtyivät Anderson ja eversti Louis T. Wigfall epävirallisesti neuvottelemaan antautumisen ehdoista. Pian neuvottelujen alkamisen jälkeen myös muut Beauregardin upseerit saapuivat neuvottelemaan ja lopulta osapuolet pääsivät sopuun ehdoista: Anderson joukkoineen luovuttaisi linnoituksen Beauregardin joukoille seuraavana päivänä, mutta heidän ei tarvitsisi jäädä sotavangeiksi.[2]
Jälkiseuraukset
muokkaa
Fort Sumterin antautumisseremoniat alkoivat 14. huhtikuuta noin kello 14.00. Linnoitusta puolustaneiden unionin sotilaiden piti alun perin laukaista 100 kunnialaukausta voittonsa kunniaksi. Unionin sotamiesten Daniel Hough ja Edward Galloway kuoltua ja kolmen muun haavoittuessa laukauksia ammuttaessa laskettiin niiden määrä kuitenkin 50:een. Hough haudattiin sotilasmenoin linnoituksen paraatikentälle. Noin kello 14.00 majuri Anderson joukkoineen jätti linnoituksen. Juuri ennen Andersonin lähtöä kenraali Beauregard ja Etelä-Carolinan kuvernööri Andrew Pickens saapuivat linnoitukseen ja nostivat Etelä-Carolinan ja Konfederaation liput uusiin, tilapäisiin lipputankoihin. Vaikka Andersonin joukkoja noutamaan lähetetty laiva saapui linnoituksen edustalle jo 14. huhtikuuta, heidät määrättiin odottamaan linnoituksen luona vielä seuraavaan aamuun. Seuraavana aamuna laiva lähti kuljettamaan joukkoja takaisin pohjoiseen.[2]
Taistelu ei aiheuttanut mittavia vahinkoja kummallekaan osapuolelle eikä kumpikaan menettänyt miehiä taistelussa. Fort Sumterissa ainoat merkittävät vahingot olivat parakkien ja upseeriston asuintilojen palovahingot. Konfederaation hyökkäyksessä käyttämän Fort Moultrien linnoituksen sisärakennukset kärsivät vahinkoja, mutta muuten Konfederaation tappiot olivat mitättömät.[2]
Fort Sumterin taistelun jälkeen Unionin ja Konfederaation välille syttyi ensimmäisen kerran laajamittainen aseellinen konflikti. Pian taistelun jälkeen presidentti Lincoln kutsui 75 000 vapaaehtoista sotilasta palvelemaan Unionin armeijaan. Tämän jälkeen myös Konfederaatio alkoi kokoamaan omaa armeijaansa ja kävi selväksi, ettei tilannetta voitaisi ratkaista ilman laajamittaista sotaa.[3]
Fort Sumterin linnoitus on vuodesta 1948 alkaen ollut National Park Servicen alainen kansallinen muistomerkki. Fort Sumterin lisäksi muistomerkkiin kuuluvat eri saarilla sijaitsevat Fort Sumter Visitor Education Center ja Fort Moultrien linnoitus.[4][5]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j k l Battle Summary: Fort Sumter NPS. Viitattu 2.12.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k Richard W. Hatcher, III: The Problem in Charleston Harbor Civilwar.org. Arkistoitu 1.1.2015. Viitattu 2.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Rickard, J: Siege of Fort Sumter History of War. Viitattu 4.12.2011. (englanniksi)
- ↑ http://www.nps.gov/fosu/index.htm
- ↑ http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Fort+Sumter+National+Monument
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fort Sumter Wikimedia Commonsissa