Franz Schubert

Franz Peter Schubert (31. tammikuuta 1797 Himmelpfortgrund, Itävallan arkkiherttuakunta – 19. marraskuuta 1828 Wien, Itävallan keisarikunta) oli itävaltalainen varhaisromanttinen säveltäjä. Häntä pidetään yhtenä musiikinhistorian suurimmista säveltäjistä. Schubert sävelsi kaikkia aikansa teostyyppejä, lukuun ottamatta konserttoja. Schubertin keskeisintä sävellystuotantoa edustavat liedit, sinfoniat, jousikvartetot, pianosonaatit ja muu kamari- ja pianomusiikki.

Franz Schubert
Wilhelm August Riederin maalaama Franz Schubertin muotokuva vuodelta 1875. Teos perustuu Riederin aiempaan akvarellityöhön vuodelta 1825.
Henkilötiedot
Syntynyt	31. tammikuuta 1797 Himmelpfortgrund, Itävallan arkkiherttuakunta
Kuollut	19. marraskuuta 1828 (31 vuotta) Wien, Itävallan keisarikunta
Ammatti	säveltäjä, musiikinopettaja
Vanhemmat	Isä: Franz Theodor Florian Schubert Äiti: Maria Elisabeth Katharina Schubert Vietz
Muusikko
Aktiivisena	1810–1828
Tyylilajit	liedit, sinfoniat, jousikvartetot, pianosonaatit ja muu kamari- ja pianomusiikki
Soittimet	piano, viulu
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Elämä

Lapsuus

Schubert syntyi Himmelpfortgrundissa, Wienin esikaupungissa, tammikuussa 1797. Franzin isä oli Franz Theodor Florian Schubert ja äiti Maria Elisabeth Katharina Vietz. Schubertin perheen 15 lapsesta kymmenen kuoli jo lapsena. Eloon jäivät Franz Schubertin lisäksi pojat Ignaz, Ferdinand ja Karl sekä tytär Theresia. Isä antoi pojilleen varhaismusiikkikasvatusta. Schubert osoittautui pian poikkeuksellisen lahjakkaaksi.

Noin viisivuotiaana Franz Schubert otti viulutunteja isältään ja pianotunteja isoveljeltään. Vain seitsemän vanhana Schubert alkoi opiskella musiikkia arvostetun urkurin ja kapellimestarin Michael Holzerin johdolla. Schubert sai nyt soittaa paremmalla instrumentilla kuin kotonaan. Hän keskittyi pianoon ja viulunsoitto jäi taka-alalle. Opettajansa mukaan Schubertin oppitunnit olivat pikemminkin keskustelua ja oppilaan taitojen ihailemista, sillä kun Schubertille alkoi opettaa jotain, hän joko osasi sen jo tai oppi sen välittömästi.

Nuoruus

11-vuotiaana Schubert haki arvostetun opettajan Antonio Salierin oppiin. Musiikkiopisto, johon Schubert pääsi, oli maan tärkeimpiä. Salierin kerrotaan lausuneen Schubertista kuultuaan tämän laulua: ”Itse Jumalan on täytynyt opettaa Schubertia!” Musiikkiopistossa Schubert sai lukuisia uusia ystäviä ja hän alkoi tutustua muun muassa Wolfgang Amadeus Mozartin teoksiin. Hän myös kiinnostui oopperamusiikista. Schubert lähti musiikkiopistosta 16-vuotiaana, sillä sen ankara kuri oli hänelle liikaa.

Schubert oli mahdollisesti säveltäjänä lapsinero, mutta sitä on vaikea arvioida, sillä monet hänen sävellyksistään ovat kadonneet. Musiikinteoriassa hänen sanotaan olleen täysosaava jo lapsena, mutta aikuisenakaan hänestä ei tullut soitinvirtuoosia, vaikka hän hallitsi viulun ja pianon soittoa. Varhaisin säilynyt teos on 13-vuotiaan Schubertin tekemä, ja tuleva mestari sävelsi ensimmäisen sinfoniateoksensa 16-vuotiaana. Näiden sävellysten laadun vuoksi on oletettavaa, että Schubertin ensimmäinen sävellys on tehty ennen 13 vuoden ikää. Schubert sävelsi ilmeisesti kirkkokuorolle 10-vuotiaana, mutta asiasta ei ole varmuutta. Varhaisia tiedossa olevia sävellyksiä ovat esimerkiksi 32-sivuinen fantasia kahdelle pianolle (sävelletty keväällä 1810). Sitä seurasivat pian toinen pianokappale, kvintetto-alkusoitto, jousikvartetto sekä lukuisia lauluja.

Kuultuaan nämä teokset Salieri alkoi opettaa Schubertille soiton lisäksi myös säveltämistä ja musiikinteoriaa. 1810-luvun alussa Franz Schubert sävelsi erityisesti kamarimusiikkia. Säveltäjällä oli mahdollisuus soittaa omia kamarimusiikkisävellyksiään kotona, sillä hänen perheessään kaikki olivat osaavia soittajia.

Opettajana isänsä koulussa

Loppuvuodesta 1813 Schubert lähti musiikkiopistosta ja meni opettajaksi kouluun, jonka hänen isänsä omisti. Näin hänen ei tarvinnut suorittaa asepalvelusta. Antonio Salieri antoi Schubertille yhä yksityisopetusta säveltämisessä. Hän opetti Schubertille myös kirkkomusiikin säveltämistä, koska oli itsekin ansioitunut siinä. Vuonna 1814 Schubert sävelsi ensimmäisen messunsa. Sen ensiesitys tapahtui saman vuoden syyskuussa Lichtentalissa. Näin ollen se oli ensimmäinen Schubertin julkisesti esitetty teos. Schubert sävelsi samoihin aikoihin myös muita kirkkomusiikkisävellyksiä, kuten Kyrien, Salve Reginan sekä kantaatin. Schubert sävelsi kantaatin tiettävästi vuonna 1812 kuolleen äitinsä muistoksi.

Samaan aikaan Schubert työskenteli myös ensimmäisen oopperansa, Des Teufels Lustschlossin (Paholaisen huvimaja) parissa. Vuonna 1815 Schubert sävelsi valmiiksi toisen sinfoniansa, jota pidetään yhtenä merkittävimmistä varhaissinfonioista. Se on erittäin kypsä vain 18-vuotiaan teokseksi. Pian valmistui myös kolmas sinfonia. Tämä aika oli Schubertin tuotteliainta. Hän sävelsi valtavasti erityisesti liedejä, orkesterimusiikkia ja näyttämöteoksia. Vuonna 1815 Schubert sävelsi vajaat 150 liediä ja seuraavana vuonna lähes yhtä paljon. Näihin aikoihin Schubert sävelsi esimerkiksi Erlkönig-liedin, josta tuli sittemmin hyvin suosittu. Erlkönig perustuu Johann Wolfgang von Goethen tunnettuun samannimiseen runoon.

Varhaiset mestariteokset

Vuonna 1816 Schubert ystävystyi Franz von Schoberin kanssa. Von Schoberin toivomuksesta Schubert erosi opettajan virasta omistautuakseen täysin säveltämiselle. Schubertin täytyi muuttaa joksikin aikaa von Schoberin luokse asumaan, sillä hänellä ei enää ollut juuri tuloja. Merkittävimmät Schubertin vuonna 1816 säveltämät teokset olivat kaksi uutta sinfoniaa (neljäs ja viides) sekä kolme kantaattia. Viides sinfonia sai ensiesityksensä vasta säveltäjän kuoleman jälkeen. Mozart-henkisen, nykyään arvostetun teoksen kokoonpano on pienempi kuin ajan sinfonioissa yleensä. Esimerkiksi klarinetit, trumpetit ja patarummut on jätetty teoksesta kokonaan pois.

Vuonna 1817 Schubert muutti von Schoberin luota isänsä asuntoon. 1810-luvun loppupuolella Schubertin ystävä Johann Mayrhofer tutustutti tämän Johann Michael Vogliin, tunnettuun baritonilaulajaan, joka myöhemmin esitti paljon Schubertin säveltämiä liedejä.

Vuonna 1818 Schubert sävelsi italialaistyylisen alkusoiton, jonka on sanottu parodioivan tunnetun italialaisen oopperasäveltäjä Gioachino Rossinin musiikkia. Alkusoitto ensiesitettiin 1. maaliskuuta 1818 ja oli vasta toinen Schubertin julkisesti esitetty teos. Hiukan myöhemmin samana vuonna Schubert toimi jonkin aikaa musiikinopettajana kreivi Johann von Esterhazyn luona Zeleszissä. Hän ei kuitenkaan viihtynyt työssään kovin kauan ja palasi takaisin Wieniin jo saman vuoden loppupuolella.

Vuonna 1819 Schubert sävelsi yhden uransa merkittävimmistä kamarimusiikkiteoksista, ainoan pianokvintettonsa. Teos tunnetaan nykyään paremmin nimellä Forellikvintetto, koska sen neljäs osa on muunnelma Schubertin aiemmin säveltämästä liedistä nimeltään Die Forelle. Forellikvintetossa on kaikkiaan viisi osaa. Teoksessa on pianon lisäksi tavanomaisen jousikvartetin asemasta viulu, alttoviulu, sello ja kontrabasso.

Keskeneräinen sinfonia

Keskeneräisen sinfonian alkutahdit.

Vuonna 1822 Schubert tutustui kahteen arvostettuun säveltäjään, Ludwig van Beethoveniin ja Carl Maria von Weberiin. Samoihin aikoihin hän alkoi myös säveltää tunnetuksi tullutta teostaan, joka nykyisin tunnetaan nimellä Keskeneräinen sinfonia. Teoksesta oli ilmeisesti tarkoitus tulla muiden tuon ajan sinfonioiden tapaan neliosainen, mutta se jäi tuntemattomasta syystä kesken, ja se tunnetaan nykyään kaksiosaisena teoksena. Keskeneräinen sinfonia ensiesitettiin vuonna 1865. Siitä tuli pian romantiikan ajan tunnetuimpia sinfonioita (Schubertilla on myös joukko muita keskeneräisiä sinfonioita).

Viimeiset vuodet

Schubertin muistomerkki Wienissä

Vaikka 1810-luvun loppupuoli oli Schubertin tuotteliainta aikaa, säveltäjän kaikkein arvostetuimmat teokset syntyivät hänen viitenä viimeisenä elinvuotenaan. Vuoden 1823 touko–syyskuussa Schubert sävelsi laulusarjaa, joka julkaistiin vuonna 1824 nimellä Die schöne Müllerin. Se oli sävelletty Wilhelm Müllerin kolme vuotta aikaisemmin julkaisemiin runoihin. Sen takia teoksesta on käytetty joskus myös nimitystä Müllerlieder (Müller-laulut). Nimeä ei kuitenkaan enää juuri käytetä, sillä neljä vuotta myöhemmin Schubert sävelsi toisen laulusarjan, Winterreise, jonka sanoituksina oli niin ikään käytetty Müllerin runoja. Vuonna 1823 Schubert sävelsi myös oopperaa nimeltään Fierrabras.

Vuonna 1824 eräs kreivi pyysi Schubertia säveltämään jonkin teoksen, jossa klarinetilla on tärkeä osa. Kreivi nimittäin itse soitti mielellään kyseistä soitinta. Näin syntyi tunnettu oktetto F-duuri. Oktetossa käytettiin jousi- ja puhallinsoittimia. Siinä oli vaikutteita wieniläisklassismista, erityisesti Ludwig van Beethovenin kamarimusiikkiteoksista.

Saman vuoden kesällä hän palasi Zelesziin, jossa hän oli viisi vuotta sitten toiminut jonkin aikaa musiikinopettajana. Unkarilaisen musiikin vaikutus on kuultavissa ainakin Divertissement a l'Hongroisessa ja a-molli-jousikvartetossa. Vuonna 1826 Schubert siirtyi takaisin Wieniin, jossa hän pysyi elämänsä loppuun asti lukuun ottamatta lyhyttä matkaa Graziin vuonna 1827.

Schubertin terveys alkoi hänen viimeisinä elinvuosinaan nopeasti huonontua. Silti hän sävelsi vielä eräitä mestariteoksia, kuten laulusarjan Winterreise (1827), joka sisältää yhteensä 24 laulua. Sarja on nykyään vähintään yhtä tunnettu kuin neljä vuotta aikaisemmin sävelletty Die schöne Müllerin. Muita vuosina 1827–1828 sävellettyjä teoksia olivat muun muassa Fantasia pianolle ja viululle, kaksi pianotrioa, yksi messu sekä C-duuri-jousikvintetto, unohtamatta loisteliasta (Schubertin viimeistä) pianosonaattia nro 21 B-duuri.

Schubert kuoli veljensä Ferdinandin asunnossa Wienissä 19. marraskuuta 1828 ainoastaan 31-vuotiaana. Hän oli taistellut syfilistä vastaan vuodesta 1822 tai 1823 lähtien. Kuolinsyy oli todennäköisesti lavantauti. Myös elohopeamyrkytystä on epäilty. Schubert haudattiin hänen omasta toivomuksestaan Ludwig van Beethovenin viereen. Vuonna 1888 sekä Beethovenin että Schubertin haudat siirrettiin Wienin keskushautausmaalle, jonne on haudattu myös muita kuuluisia säveltäjiä, kuten Johannes Brahms ja Johann Strauss nuorempi.

Schubertin kuoleman jälkeinen aika

Schubertin hauta Zentralfriedhofissa Wienissä

Schubert esittää sävellyksiään Schubertiadissa. Julius Schmidin maalaus vuodelta 1897.

Vuonna 1838, kymmenen vuotta Schubertin kuoleman jälkeen, saksalainen säveltäjä Robert Schumann löysi matkalla Wienissä ollessaan Schubertin C-duuri-sinfonian partituurin. Partituuri vietiin Leipzigiin ja sinfonia ensiesitettiin siellä samana vuonna. Robert Schumannin tiedetään sanoneen, että teos oli paras instrumentaalisävellys sitten Ludwig van Beethovenin kuoleman 1827. Tämä Schubertin yhdeksäs, ”Suuri sinfonia”, on hänen melodisimpia ja tunnetuimpia teoksiaan. Schumannin ystävä, Franz Liszt, sovitti myös 50 Schubertin säveltämää liediä pianolle. Vuonna 1872 Schubertille pystytettiin muistomerkki Wienin Stadtparkiin.

Schubert itse antoi vain noin viidellekymmenelle teokselleen opusnumeron. Musiikintutkija Otto Erich Deutsch laati vuonna 1951 Schubertin teoksista kronologisen luettelon, jonka vuoksi Schubertin sävellyksistä puhuttaessa käytetään yleensä Deutschin niille antamia numeroita, joita kutsutaan D-numeroiksi; esimerkiksi kahdeksannen sinfonian (Keskeneräinen) tunnus on D. 759.

Schubertin musiikki

Schubert oli jo nuorena taitava säveltäjä, ja hän ehti kirjoittaa paitsi suuren määrän teoksia myös hyvin monenlaista musiikkia lyhyen elämänsä aikana. Schubert sijoittuu Beethovenin tavoin klassismin ja romantiikan taitteeseen. Kuitenkin monesti Schubertia pidetään ensimmäisenä romanttisena säveltäjänä. Hän kehitti saksalaista yksinlaulua, liediä vakavasti otettavaksi musiikinlajiksi ja jätti sen saralla ylivertaisen perinnön. Hänen laulunsa ovat usein läpisävellettyjä. Sen sijaan esimerkiksi pianosonaateissa Schubert nojasi joskus suoraan toisen säveltäjän rakenneideaan. Hänen melodinen ja harmoninen kirjoittamisensa on nerokasta, kaikissa teostyypeissä. Yllättävät modulaatiot ja varsinkin hitaiden osien erityinen mystisyys ovat hänen tuotannossaan romantiikkaan viittaavia tyylipiirteitä, mutta klassismi kuuluu Schubertissa myös selkeästi.

Schubert ei kirjoittanut konserttoa millekään soittimelle, mutta kaikkia muita teostyyppejä hän kirjoitti: useita messuja, sinfonioita, sonaatteja ja oopperoita sekä valtavasti liedejä, piano- ja kamarimusiikkia. Schubertin tuotannosta puuttuvia piano- ja viulukonserttoja on avoimesti ihmetelty. Hänen eräästä sonaatistaan on sittemmin sovitettu sellokonsertto. Schubertin vokaalimusiikista myöhäiset oopperat ovat pienten asiantuntijapiirien arvostamia mestariteoksia, eivätkä ole saavuttaneet liedien kaltaista yleistä arvostusta tai suosiota. Hänen orkesterisävellyksistään tunnetuimpia ovat viimeiset sinfoniat, 8. (”Keskeneräinen sinfonia”) ja 9. (”Suuri”), jotka luetaan romantiikan sinfoniikan perusteoksiksi. Schubertin musiikin tunnetuimpia melodioita ovat esimerkiksi yksinlaulu Die Forelle, eräästä liedistä sovitettu monenlaisina soitinsovituksina kuultu serenadi, 9. sinfonia ja kirkkosävellys Ave Maria.

Sävellyksiä

Schubertin 8. pianosonaatti

Randolph Hokanson soittaa.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Sinfoniat

• Nro 1 D-duuri, D 82
• Nro 2 B-duuri, D 125
• Nro 3 D-duuri, D 200
• Nro 4 c-molli, D 417
• Nro 5 B-duuri, D 485
• Nro 6 C-duuri ”Pieni C-duuri-sinfonia”, D 589
• Nro 7 E-duuri (keskeneräinen), D 729
• Nro 8 h-molli ”Keskeneräinen sinfonia”, D 759
• Nro 9 C-duuri ”Suuri C-duuri-sinfonia”, D 944

Pianoteokset

”Wanderer-fantasian” alku.

• 12 valssia, D 145
• 36 valssia, D 365
• 21 pianosonaattia: mm. nro 6 Es-duuri, D 568, ja nro 21 B-duuri, D 960
• Fantasia C-duuri ”Wanderer-fantasia”, D 760
• Moments musicaux nrot 1–6, D 780
• Kahdelle pianolle duo C-duuri, D 813
• Impromptut D 899, D 935 ja D 946

Liedit

• Gretchen am Spinnrade (Gretchenin kehruulaulu), D 118
• Heidenröslein (Ruusu kankahalla), D 257
• Erlkönig (Keijujen kuningas), D 328
• Der Wanderer (Matkamies), D 493
• Der Tod und das Mädchen (Neito ja kuolema), D 531
• An die Musik (Säveltaiteelle), D 547
• Die Forelle (Forelli), D 550
• Die schöne Müllerin (Kaunis myllärintytär), D 795 (laulusarja, 20 liediä)
• Winterreise (Talvinen matka), D 911 (laulusarja, 24 liediä)
• Schwanengesang (Joutsenlaulu), D 957 (kustantajan kokoama laulusarja, 14 liediä)

Hengelliset teokset

• 6 messua
• Lazarus, D 689
• Ave Maria, D 839
• Deutsche Messe, D 872

Kamarimusiikki

Sivu Schubertin okteton käsikirjoituksesta.

• 15 jousikvartettoa, mm. nro 14 d-molli ”Tyttö ja kuolema”, D 810
• Kvintetto pianolle ja jousille A-duuri ”Forelli-kvintetto”, D 667
• Allegro assai jousikvartetille c-molli, D 703
• Oktetto F-duuri, D 803
• Unkarilainen melodia sellolle ja pianolle, D 817
• Pianotrio nro 1 B-duuri, D 898
• Pianotrio nro 2 Es-duuri, D 929
• Jousikvintetto C-duuri, D 956
• Sonaatti a-molli ”Arpeggione”, D 821

Kirjallisuutta

• Feurzeig, Lisa: Schubert’s Lieder and the Philosophy of Early German Romanticism. Farnham: Ashgate, 2014. ISBN 978-1-4094-4788-7

Aiheesta muualla

• Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Franz Schubert (koko sävellystuotanto listattuna)
• Classical Net
• The Schubert Institute
• Catalog of Works by Franz Schubert
• Mutopiaproject
• Notes on Franz Schubert by Bart Berman
• Franz Schubert International Music Score Library Project (englanniksi)
• Vapaasti käytettävissä olevia Schubertin partituureja Mutopia Project