Gerardus ’t Hooft
yliopisto-opettaja
Gerardus ’t Hooft (IPA: xeːrɑrt ət hoːft], s. 5. heinäkuuta 1946) on alankomaalainen fyysikko, joka on tutkinut heikkoa vuorovaikutusta. Hän sai Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1999 yhdessä Martinus J. G. Veltmanin kanssa heikon vuorovaikutuksen kvanttiluonteen valaisemisesta matemaattisen kenttäteorian avulla.[1] Hän työskentelee teoreettisen fysiikan professorina Utrechtin yliopistossa.[2] Asteroidi 9491 Thooft on nimetty hänen kunniakseen, ja t'Hooft on kirjoittanut sille leikkimielisen perustuslain siltä varalta, että asteroidi myöhemmin asutetaan.[3]
| Gerardus ’t Hooft | |
|---|---|
 Gerardus ’t Hooft vuonna 2008. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. heinäkuuta 1946 Den Helder, Alankomaat |
| Kansalaisuus |
 Alankomaalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Martinus J. G. Veltman |
| Instituutti | Utrechtin yliopisto |
| Tutkimusalue | Fysiikka |
| Palkinnot |
 Nobelin fysiikanpalkinto (1999)Lorentz-mitali (1986) Wolfin palkinto |
| Aiheesta muualla | |
| webspace.science.uu.nl/~hooft101 | |
Hän on saanut myös Wolfin palkinnon fysiikasta vuonna 1981.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ Elämäkerta Nobelprize.org:in sivuilla
- ↑ T'Hooftin kotisivu yliopistolla
- ↑ 9491 THOOFT – CONSTITUTION and Bylaws Universiteit Utrecht
- ↑ Gerard ´T Hooft Winner of Wolf Prize in Physics – 1981 Wolf Foundation. Arkistoitu 14.11.2017. Viitattu 14.11.2017.