Gina Oselio
Gina Oselio (oikealta nimeltään Ingeborg Mathilde Laura Aas; 19. marraskuuta 1858 Kristiania/Oslo – 4. toukokuuta 1937 Oslo) oli norjalainen oopperalaulaja. Äänialaltaan hän oli mezzosopraano, mutta teki esiintymisiä myös sopraano- ja alttorooleissa.[1][2]
Oselio oli satulaseppä Even Pedersen Aasin (1819–1897) ja Nicoline Engelstadin (k. 1859) nuorin tytär. Hänen lahjakkuutensa laulussa löysi näyttelijä Johanne Regine Reimers. Oselio opiskeli 17-vuotiaasta saakka laulua Fritz Arlbergin ja Fredrika Stenhammarin johdolla. Hän teki debyyttinsä Ruotsin kuninkaallisessa oopperassa 11. joulukuuta 1879 Leonoran roolissa Gaetano Donizettin oopperassa La favorite. Seuraavana vuonna kuningas Oskar II vaikuttui niin syvästi Oselion tulkinnasta Ortrudin roolista (Wagner: Lohengrin), että tarjosi tälle tien jatko-opintoihin Pariisiin Mathilde Marchesin johdolla. Oselio sai myös nimityksen kuninkaalliseksi hovilaulajaksi.[1]
1880-luvun alkupuolella Oselio pääsi kiertämään Italian oopperataloja.[1] Juuri italialaisia lavoja varten hän omaksui käyttämänsä taiteilijanimen.[2] Oselio teki urallaan kiertueita ja vierailevia esiintymisiä monissa muissakin maissa; vuoteen 1890 mennessä hän oli tulkinnut 22 eri roolissa kolmessatoista oopperassa. Hänen tähtiroolejaan olivat Georges Bizet'n Carmenin nimirooli ja Charles Gounod'n Faustin Marguerite.[1]
Christianiassa eli Oslossa Oselio teki debyyttinsä vuonna 1891. Hän tulkitsi tämän jälkeen useita rooleja Kristianian teatterissa ja Oslon kansallisteatterissa.[2] 4. joulukuuta 1893 Oselio avioitui teatterijohtaja Bjørn Bjørnsonin kanssa. Avioliitto päättyi eroon 1900-vuosikymmenen lopussa. Oselion terveyttä heikensivät toistuvat keuhkoputkentulehdukset 1890-luvulla ja merkittävä vatsan alueen leikkaus vuonna 1903; nämä tekijät vaikeuttivat myös hänen uraansa laulajana.[1] Vuodesta 1903 lähtien Oselion solistiset esiintymiset asteittain vähentyivätkin, kunnes hän päätti uransa[2] konserttikiertueen merkeissä vuonna 1917. Oselio työskenteli myös laulupedagogina ja toimi nuorten lahjakkuuksien tukijana.[1]
Oselio sai Kuningas Oskar II:n palkintomitalin (1902), ruotsalaisen Litteris et Artibus -mitalin timantein ja ranskalaisen Officier de l'Instruction Publiquen arvon. Hän nautti valtion taiteilijapalkkiota vuodesta 1929.[2]