Giovanni Arnolfini ja hänen vaimonsa
Giovanni Arnolfini ja hänen vaimonsa on varhaisen hollantilaisen maalarin Jan van Eyckin öljyvärimaalaus puulle vuodelta 1434. Muotokuva tunnetaan useilla nimillä, kuten Arnolfinin häät. Maalaus on nykyisin National Galleryssa Lontoossa, jonne se ostettiin vuonna 1842. Teos on länsimaisen taidehistorian tunnetuimpia maalauksia.
| Giovanni Arnolfini ja hänen vaimonsa | |
|---|---|
 |
|
| Nimi | Giovanni Arnolfini ja hänen vaimonsa |
| Tekijä | Jan van Eyck |
| Valmistumisvuosi | 1434 |
| Taiteenlaji | maalaus |
| Korkeus | 82 cm |
| Leveys | 59,5 cm |
| Sijainti | National Gallery |
| Paikkakunta | Lontoo |
Maalauksen arvellaan olevan muotokuva Giovanni Arnolfinista ja hänen vaimostaan, mahdollisesti kuvattuna heidän kotonaan Bruggessa. Arnolfinin puoliso maalauksessa olisi parikymmenvuotiaana 1433 kuollut Costanza Trenta, tai Arnolfinin mahdollinen toinen vaimo, jota asiakirjat eivät kuitenkaan vahvista. Edellisessä tapauksessa kaksoismuotokuvassa olisi kyse vuotta aiemmin kuolleen vaimon muistoksi tehdystä maalauksesta.
Maalauksessa on tarkasti kuvattuja yksityiskohtia, kuten kuusihaarainen kynttiläkruunu ja koristeltu peili. Peilin yläpuolella on kirjoitus ”Johannes de Eyck fuit hic” (Jan van Eyck oli täällä) ja vuosiluku 1434.
Vertauskuvia
muokkaaTaiteilija on kuvannut maalauksessa erilaisia esineitä, joilla on vertauskuvallinen merkitys. Esimerkiksi tuolin selkämyksen Pyhän Margareetan muotokuva on raskauden ja synnytyksen suojelija. Puolisoiden jaloissa oleva pieni koira kuvaa eri tulkintojen mukaan joko uskollisuutta, onnellista avioliittoa tai intohimoa, joka osoittaa pariskunnan halua saada lapsi. Naisen valkea päähine on puhtauden vertauskuva. Joidenkin tulkintojen mukaan sandaalit lattialla kuvaavat tilanteen arvokkuutta: jalkineiden ottaminen pois on merkinnyt paikan kunnioittamista.
Pariskunnan asema maalauksessa näyttää heijastavan aikansa sukupuolirooleja. Vaimo on kuvattu maalauksen kodinpuoleisella sivustalla ja mies lähellä ulkopuoliseen maailmaan avautuvaa ikkunaa. Giovanni katsoo eteenpäin ja hänen vaimonsa kuuliaisesti miestään.
Tulkintoja
muokkaaJoidenkin mielestä kyseessä on kihlaus. Arnolfini nostaa kättään, mahdollisesti vannoakseen kihlavalaa tai tervehtiäkseen ovesta tulevia vieraita, jotka heijastuvat peilistä. On myös esitetty, että kyseessä oli lahja Arnolfinin perheelle Italiaan, joka osoittaisi lahjan antajan vaurautta. Tämän vuoksi maalauksen pariskunta olisi pukeutunut kalliisiin talvivaatteisiin. Taidehistorioitsija Erwin Panofsky esitti vuonna 1934, että kyseessä oli salainen avioliitto. Todistajana olisi ollut taustan peilistä heijastuva taiteilija, jota ei ole kuvattu maalaamassa. Siksi taiteilijan signeeraus olisi juuri taulun keskellä.
Muistomaalaus
muokkaaMargaret Koster on esittänyt, että kyseessä on muistomaalaus kuolleesta vaimosta, joka on mahdollisesti menehtynyt lapsivuoteeseen. Hän on esittänyt seuraavia perusteluja.
- Ajan hautamuistomerkeissä on kuvattuna vastaavanlaisia pariskuntia elämänsä tärkeimmässä tilanteessa.
- Ajalta tunnetaan naisten hautamuistomerkkejä, joissa on kohteen kokonaisuudessaan esittävä muotokuva ja hänen jaloissaan koira ikään kuin seuralaisena ikuisuudessa.
- Giovanni on mustassa suruasussa ilman koristeita, kun taas hänen vaimonsa on kuvattu valossa.
- Kruunussa on yksi palava kynttilä ja sitä vastapäätä oikealla yksi sammunut kynttilä. Yhden kynttilän sytyttämisen päivällä on katsottu olleen häätapa, kun taas Koster tulkitsee sen kuoleman vertauskuvaksi.
- Monissa muissa aikakauden häämaalauksissa morsiamen hiukset ovat olleet vapaana kuvaten neitoutta. Täten kyse olisi jo solmitun liiton vahvistuksesta eikä hääkuvauksesta.
- Puulattia on koruton, vaikka muissa ajan maalauksissa lattia esitetään esimerkiksi kaakelein koristeltuina.
- Vuodetta kuvattiin hollantilaisissa maalauksissa synnyttäneen äidin tai kuolleen yhteydessä.
- Raskautta suojeleva pyhä Margareeta on kuvattu harvinaisesti lohikäärmeen uhkaamana.
- Penkin koristekaiverruksena on irvistävä hirviöhahmo tavanomaisen leijonanpää-koristeen sijasta.
- Peili on ajan maalauksissa usein kuoleman vertauskuva.
- Peilin koristekuvat esittävät kuolemaa edeltävää ja kuoleman jälkeistä aikaa, ja edelliset on kuvattuna Arnolfinin puolella maalausta ja jälkimmäiset Trentan.
- Maalausta tutkittaessa on havaittu, että koiralle ei ole pohjahahmottelua. Peili on ollut alun perin pienempi ja kahdeksankulmainen eikä kymmenkulmainen. Koster ehdottaa, että Trenta kuoli maalauksen teon aikana tai kyse on ollut tavallisista muutoksista suunnitelmiin. Pienempänä kuvattu peili olisi tehnyt tilaa taiteilijan signeeraukselle.
- Arnolfinin käsi on Kosterin mielestä suunnattu enemmän hänen vaimoaan kuin mahdollista valaa todistavaa silminnäkijää kohti.
- Arnolfini oli alun perin kuvattu pitämässä vahvempaa otetta vaimonsa kädestä. Toteutuneessa maalauksessa puolison käsi näyttää Kosterin mielestä valuvan pois hänen miehensä ulottuvilta.
Lähteet
muokkaa- Margaret Koster: The Arnolfini double portrait: a simple solution – Critical Essay (Arkistoitu – Internet Archive). Apollo 2003. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
- Giovanni Arnolfini ja hänen vaimonsa National Galleryn sivulla (englanniksi)
- Mystery of the Marriage[vanhentunut linkki] - Open University program (englanniksi)
- Erwin Panofsky: Jan van Eyck's 'Arnolfini' Portrait (1934) (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Margaret Koster: The Arnolfini double portrait: a simple solution – Critical Essay (Arkistoitu – Internet Archive). Apollo 2003. (englanniksi)