Glukoosi

Glukoosi eli rypäle- tai panimosokeri (C₆H₁₂O₆), on yksi yleisimmistä sokereista. Se on monosakkaridi ja kuuluu aldooseihin sisältämänsä aldehydiryhmän vuoksi. Glukoosi taipuu vesiliuoksessa rengasmaiseksi rakenteeksi, jossa aldehydiryhmän happi liittyy toiseksi viimeisen hiilen OH-ryhmään. D-glukoosista käytetään usein nimeä dekstroosi.

Glukoosi
Tunnisteet
CAS-numero	50-99-7
SMILES	C(C1C(C(C(C(O1)O)O)O)O)O
Ominaisuudet
Molekyylikaava	C6H12O6
Moolimassa	180,156 g/mol
Sulamispiste	146–150 °C
Tiheys	1,54 g/cm3
Liukoisuus veteen	Veteen 910 g/l
Infobox OK

Glukoosilla on erilaisia isomeerejä. L-glukoosissa asymmetriseen hiiliatomiin kiinnittyvä hydroksyyliryhmä on vasemmalla puolella, D-glukoosissa oikealla. Rengasrakenteisessa glukoosissa ensimmäisen hiiliatomin hydroksyyliryhmä voi olla joko α- tai β-asennossa.

Glukoosia esiintyy myös esimerkiksi sakkaroosissa ja laktoosissa sekä glykogeenin, tärkkelyksen, selluloosan ja kalloosin kaltaisisten glukaanien eli varasto- ja rakennepolysakkaridien osana.

Biologinen merkitys

Glukoosi on kasvien yhteyttämisen tärkein lopputuote ja useimpien eliöiden soluhengityksen raaka-aine.

Glukoosi on ihmisen elimistössä elintärkeä sokeri. Veren glukoosipitoisuus vaihtelee terveillä ja normaalivartaloisilla ihmisillä yleensä välillä 4–6 millimoolia/litra ja aterioiden jälkeen välillä 4–10 mmol/l. Kaikki ravinnosta saatavat hiilihydraatit muutetaan glukoosiksi, joka imeytyy verenkiertoon ja varastoidaan tarpeen mukaan glykogeeniksi maksaan ja lihaksiin. Jos ihminen joutuu paastolle, veren glukoosipitoisuus pysyy tasaisena noin vuorokauden verran maksan glykogeenivarastojen avulla. Sen jälkeen elimistö alkaa tuottaa glukoosia vereen lähinnä purkamalla elimistön omia proteiineja proteolyysin avulla. Lihakset kykenevät käyttämään glukoosin sijaan rasvakudoksesta vapautuvia rasvahappoja energiantuotantoonsa, mutta aivot ja muu hermokudos kykenee korvaamaan glukoosin vain osittain rasvakudoksesta peräisin olevilla ketoaineilla.

Se, kuinka paljon verensokeri heilahtelee aterian jälkeen, riippuu muun muassa aterialla nautittujen rasvojen ja hiilihydraattien määrästä sekä hiilihydraattien glykemiaindeksistä ja yksilön sokerinsietokyvystä ja insuliiniherkkyydestä. Vähärasvaisen ruoan jälkeen suurin verensokeripitoisuus saavutetaan tyypillisesti noin 20–30 minuuttia elintarvikkeen nauttimisesta. Jos ateria on runsasrasvainen, veren sokeripitoisuus lisääntyy niin hitaasti, että huippu saavutetaan vasta puolentoista tunnin kuluttua. Veren sokeripitoisuuden säätelyn häiriintyminen on Suomessa yleistä, ja se johtaa siihen, että verensokeri nousee epätavallisen suureksi aterian jälkeen. Korkeat verensokerihuiput lisäävät riskiä sairastua sydän-ja verisuonitauteihin. Ne aiheuttavat oksidatiivista stressiä, mikä näyttäisi vaurioittavan verisuonia.

Glukoosi ja sen fosfaatit ovat keskeisessä asemassa energialähteenä soluaineenvaihdunnassa, jossa se metaboloituu glykolyysissä ja sitruunahappokierrossa vedeksi ja hiilidioksidiksi, tuloksena adenosiinitrifosfaatti (ATP). Yhdestä glukoosista vapautuu energiaa normaalisti 26–38 ATP-molekyylin verran.

Glukoosin moolimassa on 180,2 g/mol, sulamispiste 146 °C, tiheys 1,56 g/cm³ (vesi = 1,0 g/cm³) ja CAS-numero 50-99-7.

• 
  α-D-glukoosi, rengasmuoto (Haworth-projektio)
• 
  3D-malli beta-D-glukoosista

Aiheesta muualla

• Glukoosin kansainvälinen kemikaalikortti
• Liber Herbarum II: Luettelo glukoosia sisältävistä kasveista
• Fineli: Glukoosin lähteet ruoka-aineissa
• PubChem: Glucose (englanniksi)
• DrugBank: Beta-D-Glucose (englanniksi)
• Human Metabolome Database: D-Glucose (englanniksi)
• KEGG: D-Glucose (englanniksi)
• ChemBlink: D(+)-Glucose (englanniksi)

Hiilihydraatit

Pääjoukko	aldoosi ketoosi pyranoosi furanoosi
Geometria	pentoosit heksoosit heptoosi sykloheksaanikonformaatio anomeeri mutarotaatio
Suuri / pieni	glyseraldehydi dihydroksiasetoni erytroosi treoosi erytruloosi sedoheptuloosi
Pentoosit	riboosi arabinoosi ksyloosi lyksoosi ribuloosi ksyluloosi
Heksoosit	glukoosi galaktoosi mannoosi guloosi idoosi taloosi alloosi altroosi fruktoosi sorboosi tagatoosi psikoosi fukoosi ramnoosi
Disakkaridit	sakkaroosi laktoosi trehaloosi maltoosi sellobioosi
Polysakkaridit	glykogeeni tärkkelys selluloosa kitiini amyloosi amylopektiini stakyoosi inuliini dekstriini pullulaani
Glykosaminoglykaanit	hepariini kondroitiinisulfaatti hyaluronaani heparaanisulfaatti dermataanisulfaatti kerataanisulfaatti
Aminoglykosidit	kanamysiini streptomysiini tobramysiini neomysiini paromomysiini apramysiini gentamisiini netilmysiini amikasiini