Gunnlaugr Leifsson
Gunnlaugr Leifsson oli islantilainen 1100-luvun lopulla ja 1200-luvun alkupuolella vaikuttanut saagakirjailija, runoilija ja oppinut, josta tiedetään melko vähän. Hän kuoli joko vuonna 1218 tai 1219. Gunnlaugr oli munkkina pohjoisislantilaisessa Þingeyrarin benediktiiniluostarissa, missä 1100-luvulla vaikutti myös toinen kirkonmies, Oddr Snorrason. Gunnlaugr kirjoitti latinaksi, ja aikalaiset ovat pitäneet häntä yhtenä oman aikansa oppineimpia islantilaisia. 1300-luvulla elänyt kirkonmies Arngrímr Brandsson mainitsee piispa Guðmundur Arasonista (1161-1237) kertovassa saagassaan munkista nimeltä Gunnlaugr, ”jota tuolloin kutsuttiin kaikkein kirjanoppineimmaksi koko Islannissa” (er þá var kallaðr bezt skiljandi til bækr á öllu Íslandi). Gunnlaugr kirjoitti muun muassa latinankieliset pyhimyselämäkerrat Hólarin ensimmäisestä piispasta Jón Ögmundssonista (1052-1121) ja kuningas Olavi Tryggvenpojasta. Kumpikaan alkuperäisistä latinankielisistä teoksista ei ole säilynyt, vaan kyseiset tekstit tunnetaan vain muinaisislanninkielisinä käännöksinä. Gunnlaugr käänsi lisäksi latinasta muinaisislanniksi Geoffrey Monmouthilaisen teoksen Prophetiae Merlini (”Merlinin ennustus”). Säilynyt käännös tunnetaan nimellä Merlínusspá.[1]
Gunnlaugrin teokset
muokkaaPiispa Jónin pyhimyselämäkerta
muokkaaGunnlaugr laati piispa Guðmundur Arasonin pyynnöstä latinankielisen pyhimyselämäkerran Hólarin ensimmäisestä piispasta Jón Ögmundssonista (1052–1121, asetettiin piispan virkaan v. 1106) ja tähän liitetyistä ihmeistä. Tämä tapahtui pian sen jälkeen kun Jónin reliikit siirrettiin Hólarin katedraaliin ja Jónin paikallinen pyhimyskultti vahvistettiin yleiskäräjillä vuonna 1200. Pyhimyselämäkerran latinankielinen versio ei ole säilynyt. Sen sijaan tekstistä tehtyjä muinaisislanninkielisiä käännöksiä tunnetaan kaksi eri versiota, joista varhaisempi on 1200-luvulta, sekä kolmas, näille versioille pohjautuva teksti. Maininnat muissa lähteissä tukevat kuitenkin sitä käsitystä, että tällainen latinankielinen teksti on ollut olemassa ja että se olisi alkujaan ollut Gunnlaugrin käsialaa. Esimerkiksi pohjoisislantilaisen Munkaþverán luostarin inventaarioluettelossa vuodelta 1429 mainitaan Hólarin piispasta Jónista tehty latinankielinen ja muinaisislanninkielinen saaga, ja pyhimyselämäkerran 1300-luvulle ajoitettu käännös mainitsee Gunnlaugrin sen alkuperäisen latinakielisen tekstin kirjoittajaksi. Verrattuna moneen muuhun islantilaisista piispoista kertoviin piispainsaagoihin piispa Jónin saaga on selkeästi hagiografinen teksti, jonka esikuvana olivat eurooppalaiset pyhimyselämäkerrat.[2]
Olavin Tryggvenpojan saaga
muokkaaGunnlaugr laati Islannin kristillistäjänä pidetystä kuningas Olavi Tryggvenpojasta latinankielisen pyhimyselämäkerran melko pian sen jälkeen kun toinen saman luostarin munkki, Oddr Snorrason oli kirjoittanut Olavista oman hagiografiansa. Gunnlaugr on todennäköisesti aloittanut kirjoittamisen joskus 1200-luvun alussa, sillä hänen kerrotaan antaneen teoksen ensin lainpuhujanakin toimineen islantilaisen oppineen, Gizurr Halssonin, luettavaksi. Gizurr, joka kuoli vuonna 1206, oli tämän tiedon mukaan kommentoinut tekstiä, minkä jälkeen Gunnlaugr oli viimeistellyt teoksensa. Gunnlaugrin teos on sisältänyt hieman enemmän aineistoa kuin Oddrin pyhimyselämäkerta. Hän on todennäköisesti lisännyt omaan versioon lyhyitä þáttr-tarinoita. Gunnlaugrin teos on mahdollisesti mm. ollut yksi Islannin kristillistymisestä kertovan Kristni sagaan lähteistä. Myös tämä Gunnlaugrin latinankielinen teksti on kadonnut, mutta osia siitä on säilynyt muinaisislanninkielisinä käännöksinä Olavi Tryggvenpojan saagassa (Ólafs saga Tryggvasonar hin mesta) Flateyjarbók-käsikirjoituksessa sekä muissa Olavi Tryggvenpojasta kertovissa kuningassaagoissa.[3]
Nova historia St. Ambrosii
muokkaaArngrímr Brandsson mainitsee piispa Guðmundur Arasonista kertovassa saagassaan Gunnlaugrin laatineen myös nimellä *Nova historia sancti Ambrosii tunnetun latinankielisen tekstin. Arngrímurin mukaan Gunnlaugr esitti teoksen pohjoisislantilaisessa Hólarin katedraalissa ilman piispa Guðmundurin lupaa, minkä seurauksena piispa uhkasi Gunnlaugria ekskommunikaatiolla ja kielsi kaikkien uutuuksien esittämisen kirkossa ilman hänen lupaansa. *Nova historia sancti Ambrosii on todennäköisesti ollut liturginen teos. Tämä Gunnlaugrin teos ei kuitenkaan ole säilynyt nykypäivään.[4]
Merlínusspá
muokkaaGunnlaugrin muinaisislanninkielinen käännös Geoffrey Monmouthilaisen teoksesta Prophetiae Merlini (kirja 7 teoksessa Historia regum Britanniae) on säilynyt. Se tunnetaan nimellä Merlínusspá. Gunnlaugrin vuoden 1200 paikkeilla tekemä käännös on runomuodossa huolimatta siitä, että latinankielinen alkuperäisteksti on proosamuodossa. Merlínusspá käsittää yhteensä 150 runosäkeistöä. Gunnlaugr on käyttänyt kääntäessään eddarunoudessa yleistä fornyrðislag-runomittaa sekä skaldirunoudelle tyypillisiä runollisia kiertoilmaisuja. Hauksbók-käsikirjoituksessa Merlínusspá on osa Geoffrey teoksen Historia regum Britanniae islanninkielistä käännöstä, ritarisaagoihin luettua Breta söguria. Gunnlaugr ei kuitenkaan ole välttämättä kääntänyt koko Geoffreyn teosta.[5]
Katso myös
muokkaa
Lähteet
muokkaa- Ásdís Egilsdóttir: Gunnlaugr Leifsson.2012 sivustolla Medieval Nordic Literature in Latin, toim. Stephan Borgehammar, Karsten Friis-Jensen, Lars Boje Mortensen & Åslaug Ommundsen.
- Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur. Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.
Viitteet
muokkaa- ↑ Simek & Hermann Pálsson 2007, 139, 217, 284;Ásdís Egilsdóttir 2012; Biskupasögur II, 31.
- ↑ Simek & Hermann Pálsson 2007, 139, 218; Ásdís Egilsdóttir 2012; Biskupa sögur I, 215–16, 235.
- ↑ Simek & Hermann Pálsson 2007, 139,293; Ásdís Egilsdóttir 2012; maininta siitä, että Gizurr Hallsson luki Gunnlaugrin käsikirjoituksen, ks. Flateyjarbók I, 516–517.
- ↑ Ásdís Egilsdóttir 2012; Biskupa sögur II, 77.
- ↑ Simek & Hermann Pálsson 2007, 139, 268–269; Ásdís Egilsdóttir 2012.
Käännökset ja editiot
muokkaaPiispa Jónin saaga
muokkaa- Jón Helgason (toim.). 1950. Byskupa sögur. MS Perg. fol. No. 5 in the Royal Library of Stockholm. CCI 19. Copenhagen.
- Stefán Karlsson (toim.). 1967. Sagas of Icelandic Bishops. Fragments of eight Manuscripts. Early Icelandic Manuscripts in Facsimile 7. Copenhagen: Rosenkilde & Bagger.
- Foote, Peter (toim.) 2003. Jóns saga ins helga. Teoksessa S. Steingrímsson, Ó. Halldórsson & P. Foote (toim.). 2003. Biskupa sögur I. Íslenzk fornrit 15:2. Reykjavík, 173–316.
- The Life of S. John the Bishop. Teoksessa Guðbrandur Vigfússon & F. York Powell (toim.). 1905. Origines islandicae. A collection of the more important sagas and other native writings relating to the settlement and early history of Iceland, 1. Oxford: Clarendon, 534–67 (A-versio).
- Simpson, J. 1965. The Northmen Talk. A Choice of Tales from Iceland. London, 65–76 (otteita B-versiosta).
Olavi Tryggvenpojan saaga
muokkaa- Flateyjarbók, niteet 1, 2 ja 3 = Unger, Carl Rikard (toim.). 1860–1868. Flateyjarbók. En samling af Norske Konge-sagaer med indskudte mindre fortællinger om begivenheder i og udenfor Norge samt annaler (3 Vols.). Christiania: [s.n].
- Halldórsson, Ó. (toim.) 1958–1961. Ólafs saga Tryggvasonar en mesta, 1–2. Editiones Arnamagnæanæ. ser. A, col. 1–2. Copenhagen.
Merlínusspá
muokkaa- Finnur Jónsson (toim.). 1892–1896. Hauksbók efter de Arnamagnæanske håndskrifter no. 371, 544 og 675, 4 °, samt forskellige papirshåndskrifter av det kongelige nordiske oldskrift-selskab. Køpenhavn: [s.n.].
- Kock, Ernst A. (toim.). 1946–1949. Den norsk-isländska skaldediktningen, 1–2. Lund: Gleerup.
Aiheesta muualla
muokkaa- Gunnlaugr Leifssonin teoksista Ásdís Egilsdóttir: Gunnlaugr Leifsson.2012 sivustolla Medieval Nordic Literature in Latin, toim. Stephan Borgehammar, Karsten Friis-Jensen, Lars Boje Mortensen & Åslaug Ommundsen.