HMS Campania

HMS Campania oli Britannian kuninkaallisen laivaston vesilentokoneiden emälaiva, joka oli muutettu tehtäväänsä ensimmäisen maailmansodan alussa valtameriristeilijästä. Muutostöiden valmistuttua vuoden 1915 alkupuoliskolla se oli koeajoissa ja koulutettavana Suuressa laivastossa. Tällöin todettiin tarve pidemmälle suurempien koneiden lentoonlähdön mahdostavalle lentokannelle, ja alus modernisoitiin myöhemmin ehdotuksen mukaisesti.

HMS Campania
HMS Campania
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Fairfield Shipbuilding and Engineering Company, Glasgow, Skotlanti
Kölinlasku	1892
Laskettu vesille	8. syyskuuta 1892
Palveluskäyttöön	17. huhtikuuta 1915
Poistui palveluskäytöstä	uponnut 5. marraskuuta 1918 Firth of Forthissa
Tekniset tiedot
Uppouma	20 900 t
Pituus	189,6 m
Leveys	19,8 m
Syväys	8,7 m
Koneteho	28 000 ihp (21 MW)
Nopeus	19,5 solmua
Miehistöä	600
Aseistus
Aseistus	10-12 lentokonetta 6 x QF 4,7" tykkiä 1 x 3" ilmatorjuntatykki
Infobox OK

RMS Campania

Alus valmistui vuonna 1893 Cunard Linen risteilyaluksena RMS Campania, joka palveli reitillä Liverpoolista New Yorkiin. Se oli uransa alkuvaiheessa reittinsä nopein alus. Lokakuussa 1914 alus myytiin romutettavaksi T. W. Wardille, jolta kuninkaallinen laivasto lunasti aluksen 32 500 punnalla.

Muutostyöt

Aluksen ensimmäinen muutos ei ollut onnistunut, koska se kykeni operoimaan koostaan huolimatta vain muutamalla lentokoneella. Aluksella tehtiin lisää muutoksia vuosina 1915–1916 Cammell Lairdin telakalla Birkenheadissä, jolloin sille rakennettiin lentoonlähtöalusta ja kaksi savuhormin jakamaa lentokonesuojaa, joiden välillä oli ramppi. Aluksen komentosiltaa korotettiin, jotta savuhormit eivät estäisi näkyvyyttä. Aluksen takamasto poistettiin, ja kansirakenteita madallettiin. Alukselle asennettiin kolmen tuuman ilmatorjuntatykki. Muutostöiden valmistuessa huhtikuussa 1916 alus kykeni operoimaan 10–11 lentokoneella.

Alus on historian ainoa lentotukialus, jolle suunniteltiin omat nimikkolentokoneet, Fairey Campaniat.

HMS Campania

Alus ei osallistunut Skagerrakin taisteluun toukokuussa 1916 tietokatkoksen vuoksi, mutta se teki partiomatkoja Suuren laivaston osastojen mukana. Se ei kuitenkaan osallistunut näillä matkoilla taistelutoimiin, ja alus siirrettiinkin koulutustehtäviin moottorivikojen vuoksi. Marraskuussa 1918 alus oli Firth of Forthissa ankkurissa myrskyn yllättäessä. Aluksen ankkuri irtosi pohjasta, ja se törmäsi HMS Gloriousiin ja HMS Royal Oakiin. Aluksen runko repeytyi aiheuttaen vuodon, joka upotti aluksen hitaasti. Onnettomuudessa ei sattunut henkilövahinkoja.

Lähteet

• Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)

Viitteet

Kuninkaallisen laivaston vesilentokoneiden emälaivat

HMS Hermes – HMS Ark Royal – HMS Empress – HMS Riviera – HMS Engadine – HMS Campania – HMS Anne – HMS Raven II – HMS Pegasus – HMS Ben-my-Chree – HMS Vindex – HMS Manxman – HMS Nairana

Edeltäjä: ei edeltäjää – Seuraaja: HMS Argus