Hallin Janne (elokuva)
Hallin Janne on Roland af Hällströmin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva vuodelta 1950. Se on Fenno-Filmin viimeinen elokuva ennen kuin yhtiö yhdistyi Adams-Filmiin[1].
| Hallin Janne | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Roland af Hällström |
| Käsikirjoittaja | Viljo Hela |
| Tuottaja | Mauno Mäkelä |
| Säveltäjä | Tapio Ilomäki |
| Kuvaaja | Esko Töyri |
| Leikkaaja | Tapio Ilomäki |
| Lavastaja | Leo Lehto |
| Pääosat |
Helge Herala Eeva-Kaarina Volanen Rauha Rentola Laila Jokimo |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Fenno-Filmi Oy |
| Ensi-ilta | 1950 |
| Kesto | 80 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Elokuva liittyy kansanballadeihin perustuviin elokuviin, ja se kertoo kuoreveteläisestä murhamiehestä Hallin Jannesta eli Juha Mattilasta ja 1867 tapahtuneesta veriteosta. Aiheesta oli kiinnostunut usea tuotantoyhtiö ja ohjaaja jo 1930-luvun lopulla, mutta lopulta se toteutui Hällströmin ohjaamana ja Fenno-Filmin tuottamana.[1]
Tausta
muokkaaTarinan taustalla on tapaus, jossa kaksi Kuorevedellä 1840-luvulla syntynyttä miestä, Juha Mattila ja Santeri Maijanpoika, surmaa postinjakajan ja vie tältä rahat. Miehet saivat kuolemantuomion, mutta käytännön mukaan tuomio muutettiin elinkautiseksi ja miehet karkotettiin Siperiaan pakkotyöhön. Juha Mattila sepitti karkotusta odottaessaan vaiheistaan laulun, joka ilmestyi ensimmäisen kerran 1868 vihkosessa Nykyisempiä Nuoren kansan Sulolauluja, jonka ensimmäisen Postin-murhaaja Hallin Janne itse on kirjoittanut ja töistänsä ja elämästänsä kuwaillut ja myöhemmin useaan kertaan uudestaan muun muassa arkkiveisuna.[1]
Eero Alpi kirjoitti 1920 aiheesta aikoinaan varsin suositun näytelmän, ja Olga Vuolle julkaisi 1923 romaanin Hallin Janne, mutta Hällström mainitsee eräässä haastattelussa, ettei hän ole hyödyntänyt niitä, vaan käsikirjoitus pohjautuu kansantietouteen ja oikeuden pöytäkirjoihin. Elokuvasta on kuitenkin löydetty runsaasti Vuolteen romaanin repliikkejä ja muita yhtymäkohtia. Tarina on laajennettu kertomaan myös Siperian vaiheista, mutta todellisuudessa miesten kohtalosta siellä ei ole tietoa.[1]
Elokuvan kantaesitys oli 1. syyskuuta 1950 Kuoreveden Korpi-Elossa. Kaikkiaan sen yleisönsuosio jäi keskimääräistä vähemmäksi, ja se jäi tappiolle.[1]
Näyttelijät
muokkaa| Helge Herala | … | Hallin Janne |
| Eeva-Kaarina Volanen | … | Leena Matildantytär, Hallin piika |
| Rauha Rentola | … | Alexandra Erling, ”Santra”, Mattilan huushollerska |
| Laila Jokimo | … | Marina, kenraalin vaimo |
| Harri Sinijärvi | … | Santtu, Hallin renki |
| Elvi Saarnio | … | Anushka, kenraalin vaimon palvelijatar |
| Aarne Laine | … | Alatalon Matti, postinkuljettaja |
| Anja Kola | … | mustalaistyttö |
| Eero Leväluoma | … | Mattilan isäntä, herastuomari |
| Åke Lindman | … | vallankumoukseen yllyttävä vanki Siperiassa |
| Sven Relander | … | kenraali |
| Anni Lehmus | … | Elisabet Joonaantytär, Hallin emäntä |
| Eino Kaipainen | … | nimismies |
| Olavi Virta | … | viisujenmyyjä |
| Aksu Luukkonen | … | Juho Antinpoika, Hallin isäntä |
| Eero Kilpi | … | vankilapappi |
| Ilmari Peitsalo | … | käräjätuomari |
| Matti Lehtelä | … | Anushkan viettelemä vartija |
| Ebbe Moe | … | kenraalin asuntoon tunkeutuva vanki Siperiassa |
| Mauri Jaakkola | … | kenraalin asuntoon tunkeutuva vanki Siperiassa |
| Jukka Kuusisto | … | kenraalin adjutantti ruoskimiskohtauksessa |
| Toivo Lahti | … | ruokaa jakava vartija Siperiassa |
| Toivo Niskanen | … | käräjäkirjuri |
| Jalmari Parikka | … | puolustusasianajaja |
| Martti Romppanen | … | vanki Siperiassa |
| Kauko Vuorensola | … | kortinpeluuta seuraava mies |
| Kosti Aaltonen | … | maantierosvo / vartija Siperiassa (vartija-rooli 48.51) |
| Esko Nurminen | … | kivennostoa seuraava mies |
| Anton Soini | … | kivennostoa seuraava mies |
| Ale Porkka | … | postinhoitaja |
| Viljo Voipio | … | mies Hallissa |
| Armas Jokio | … | mies käräjillä |
| Arvo Kuusla | … | vanki Siperiassa |
| Matti Hakala | … | vanki Siperiassa |
| Börje Lampenius | … | kenraalin kirjuri Siperiassa |
| Matti Aulos | … | rovasti |
Vastaanotto
muokkaaElokuva saa aikalaisarvioissa paljon kiitosta. Muun muassa Eugen Terttula toteaa, että se ”on kuin sankarinsa sarkanuttu: harmaa ja karhea, mutta lämmin, luja kotoinen”. Vastapainoksi kuitenkin esimerkiksi Jouko Tyyri kirjoitti Ylioppilaslehdessä, että se on jäänyt ohueksi ja värittömäksi, luonnoksen asteelle. Helge Heralan roolityötä ensimmäisessä elokuvaroolissaan pidetään onnistuneena.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e Muut tiedot, Elonet.fi, viitattu 15.7.2013
- ↑ Lehdistöarvioita, Elonet.fi, viitattu 15.7.2013
Aiheesta muualla
muokkaa- Hallin Janne Elonet.