Hayley Mills

brittiläinen näyttelijä

Hayley Catherine Rose Vivien Mills (18. huhtikuuta 1946 Lontoo) on englantilainen näyttelijä. Kirjailija Mary Hayley Bellin ja näyttelijä John Millsin tytär tuli tunnetuksi 1960-luvun alussa palkituista elokuvien lapsirooleista. 1960-luvun lopulla hän siirtyi teatterinäyttelijäksi, debyyttinään Peter Panin rooli Lontoon West Endissä. Sittemmin hän on tehnyt aikuisrooleja niin teatterissa, televisiossa kuin elokuvissakin. Suomessakin 2010-luvulla esitetyssä, Etelä-Afrikkaan sijoittuvassa televisiosarjassa Viidakkoperhe Hayley Mills näyttelee Caroline DuPlessis’n roolin.[1][2]

Hayley Mills vuonna 2018.

Hayley Mills muistetaan erityisesti lapsirooleistaan kuudessa Disney-yhtiön elokuvassa 1960-luvun alussa. Hänen ensiesiintymisensä oli elokuvassa Kohtalokas kotiinpaluu (Tiger Bay, 1959), josta hän sai lupaavimman uuden tulokkaan Bafta-palkinnon[3] ja erikoispalkinnon Berliinin elokuvajuhlilla[4]. Disney-elokuvasta Pollyanna – iloinen tyttö (Pollyanna, 1960) hän sai nuoren näyttelijän Oscar-kunniapalkinnon ja Golden Globen. Erich Kästnerin kirjaan perustuvassa elokuvassa Ansa vanhemmille (The Parent Trap, 1961) Mills tekee kaksoisroolin identtisinä siskoksina. Elokuva oli suurmenestys ja sai myös jatko-osan kahta vuotta myöhemmin. Millsille kaksoispääosa toi Golden Globe -ehdokkuuden. Vuonna 1961 valmistui myös hänen äitinsä romaaniin perustuva brittielokuva Viattomat, josta nuori Mills sai Bafta-ehdokkuuden vuoden parhaan naispääosan sarjassa. Stanley Kubrick tarjosi hänelle nimiroolia elokuvassa Lolita (1962), mutta Millsin harmiksi hänen vanhempansa torjuivat tarjouksen.[1][2][5][6]

Yksityiselämä

muokkaa

Hayley Millsin vanhempi sisar on näyttelijä Juliet Mills.[7]

Mills oli vuosina 1971–1977 naimisissa itseään 33 vuotta vanhemman ohjaaja Roy Boultingin kanssa ja 1975–1984 avoliitossa näyttelijä Leigh Lawsonin kanssa. Molemmista suhteista hänellä on poika. Vuodesta 1997 hänen kumppaninsa on ollut 20 vuotta nuorempi näyttelijä Firdous Bamji.[1]

Vuonna 2021 Mills julkaisi omaelämäkertansa Forever Young, jossa hän muistelee vaikeaa siirtymistään lapsirooleista aikuisrooleihin sekä siihen liittyneitä syömishäiriöitä ja rahaongelmia.[1]

Elokuvia

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d Karkkonen, Reija: Entinen lapsitähti palasi ruutuun. Ilta-Sanomat, 11.8.2022. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.2.2023.
  2. a b Angelini, Sergio: Whistle Down The Wind (1961) BFI Screen Online. Viitattu 10.2.2023.
  3. Film in 1960 awards.bafta.org. Viitattu 2.2.2024.
  4. Talaskivi, Paula: Syksyn filmiohjelmistoa. Helsingin Sanomat, 1.10.1959, s. 10. Näköislehti (maksullinen).
  5. Hayley Mills Golden Globes. Viitattu 10.2.2023.
  6. The Official Academy Awards Database awardsdatabase.oscars.org. Viitattu 10.2.2023. (englanniksi)
  7. Hassell, Katherine: They said it wouldn't last! Daily Mail Online. 8.2.2019. Viitattu 10.2.2023. (englanniksi)
  NODES