Heinojen murhat

Heinojen murhat oli Suomea kohahduttanut, erityisen suunnitelmallinen rikos, joka tapahtui 24. elokuuta 2001. Tällöin neljä 16–18-vuotiasta espoolaisnuorukaista murhasi liikemies Kari Martti Heinon (s. 11. tammikuuta 1952) ja tämän vaimon Elise Aulikki Heinon (o.s. Aitta, s. 22. lokakuuta 1965) Lopella sijaitsevalla kesämökillä. Heinot oli kutsuttu mökille, ja kun he astuivat autosta, piilossa ollut nuorukainen ampui heitä pienoiskiväärillä. Murhien jälkeen nuoret kätkivät ruumiit upottamalla ne Suomenlahteen. Jutun päätekijä oli houkutellut nuoremmat avukseen kertoen nähneensä Martti Heinolla olevan huomattavan suuria määriä käteistä rahaa.

Tapahtumien kulku

Rikosta edeltäneet tapahtumat

Pojat olivat syyttäjän mukaan tavanneet elokuun aikana useita kertoja ja pohtineet tapoja Martti Heinon murhaamiseksi. Myöhemmin oli päätetty, että myös Martti Heinon vaimo piti tappaa, jotta poikien vanhemmat sekä poliisi eivät pääsisi niin helposti murhaajien jäljille. Markus Österman oli sanonut rikostovereilleen, että Heino oli huijannut heiltä rahaa kännykkäkaupoissa. Suunnitelman mukaan Heinot piti houkutella mökille muka uusia kännykkäkauppoja varten. Ideana oli, että Heino ottaisi paljon rahaa mökille. Österman oli myös maksanut etukäteen nuoremmille pojille kullekin tuhat Suomen markkaa.

Ampuminen

Kun Heinot saapuivat mökille, Jani Pesola kävelytti parin autoltaan ampujaksi sovitun Saku Salon reitille. Sampsa Mäntylä tarkkaili tapahtumia välimatkan päästä. Salo tappoi Martti Heinon ampumalla kiven takaa kiikaritähtäimellä varustetulla pienoiskiväärillä. Tässä vaiheessa Österman oli jo matkalla takaisin Espooseen. Martti Heinon vaimo Elise tapettiin lähietäisyydeltä vasta siinä vaiheessa kun hän oli hälyttämässä ambulanssia miehelleen. Ruumiit kuljetettiin suurissa urheilukasseissa Heinojen Peugeot 206 -merkkisellä autolla takaisin Espooseen. Myöhemmin samana iltana laukut pudotettiin Espoon rannikolla mereen. Poliisi löysi laukut syyskuun alussa intensiivisten etsintöjen tuloksena. Koska Heinoilla ei ollutkaan mukanaan suurta määrää käteistä rahaa, murtautuivat pojat murhaa seuranneena päivänä Heinojen kotiin ja varastivat sieltä matkapuhelimia ja tupakkaa. Saaliin arvo oli hyvin vähäinen.

Pidätykseen johtaneet tapahtumat

Poliisi pääsi epäiltyjen jäljille televalvontatietojen avulla. Martti Heino oli soittanut murhaansa ennen useaan otteeseen Markus Östermanille, joka ohjasi pariskunnan surmapaikalle puhelimitse. Toisaalta Österman soitti puheluiden jälkeen heti rikostovereilleen kertoakseen Heinojen saapumisesta.

Heinojen Peugeot löydettiin kahden päivän päästä hätäpuhelusta Mankkaan kaatopaikalta ja autosta löydettiin todisteita jotka viittasivat tekijöihin. Alkuperäinen tarkoitus oli ajaa auto hämäysmielessä Helsinki-Vantaan lentokentän parkkiin, mutta auton vereentymisen vuoksi tekijät päättivät purkaa sen. Joten auto ajettiin Mankkaalla sovittuun piilopaikkaan odottamaan hävittämistä, mutta he eivät ehtineet sitä tehdä kunnes ohikulkijat löysivät sen ja ilmoittivat autosta hätäkeskukseen.

Oikeudenkäynti

Oikeudenkäynti alkoi 21. marraskuuta 2001 Riihimäen käräjäoikeudessa. Oikeussali oli oikeudenkäynnin aikana täynnä toimittajia, mutta poikien vanhempia ei nähty paikalla. Oikeudenkäynnin alussa valtionsyyttäjä Matti Nissinen antoi pitkän kuvauksen elokuun tapahtumista ja niiden suunnittelusta. Nissisen mukaan jokaisella syytetyllä oli tarkoin sovitut tehtävät, jotka he suorittivat johdonmukaisesti. Nissisen mukaan Österman oli suunnitellut jutun ja suostutellut muut osallistumaan. Suostuttelukeinona oli Martti Heinon rahasalkku, jota hän Östermanin mukaan kuljettaisi mukanaan murhahetkellä. Nuorempien poikien asianajajat totesivat Nissisen tarinan suurelta osin oikeaksi. He kuitenkin väittivät, että nuorempien poikien päämääränä ei ollut murha, vaan he olivat herkkäuskoisina pyrkineet auttamaan ystäväänsä, joka väitti tulleensa huiputetuksi. Puolustus oli vaatinut asian käsittelemistä suljettujen ovien takana, mutta tähän ei oikeus nähnyt syytä suostua.

Salo, Pesola ja Mäntylä kiistivät murhasyytteet, mutta myönsivät joko tapon tai tapon avustamisen. Österman sen sijaan kiisti koko oikeudenkäynnin ajan kaikki syytökset murhaan osallistumisesta tai sen suunnittelusta, vaikka myönsi osallistuneensa ruumiiden upottamiseen mereen. Tekijät passitettiin 23. marraskuuta 2001 mielentilatutkimukseen Vanhan Vaasan sairaalaan. Tutkimuksen mukaan he olivat toimineet täydessä ymmärryksessä.

Tapauksesta annetut tuomiot

Riihimäen käräjäoikeus tuomitsi 26. kesäkuuta 2002 ryhmän ainoan 18 vuotta täyttäneen Markus Aarre Walter Östermanin elinkautiseen vankeuteen. Laukaukset ampunut 16-vuotias Saku Salo sai 13 vuoden tuomion. 17-vuotiaat Jani Pesola ja Sampsa Mäntylä saivat 12 vuoden tuomion. Lisäksi käräjäoikeus määräsi tekijät maksamaan Elise ja Martti Heinon vanhemmille ja Martti Heinon pojalle henkisistä kärsimyksistä korvauksena kullekin 6 752 euroa.

Kouvolan hovioikeus piti 14. helmikuuta 2003 tuomiot samoina. Salo, Pesola ja Mäntylä tyytyivät hovioikeuden päätökseen. Österman haki valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Korkein oikeus hylkäsi valitushakemuksen 4. toukokuuta 2003. Murhattujen omaiset tyytyivät tuomioihin mutta olivat tyytymättömiä saamiinsa korvauksiin.

Salo, Pesola ja Mäntylä passitettiin kärsimään rangaistustaan Jokelan vankilaan, Österman Helsingin vankilaan. Ensikertalaisina ja alle 21-vuotiaina rikoksentekijöinä Salo, Pesola ja Mäntylä istuivat tuomioistaan hieman yli viisi vuotta. He vapautuivat ehdonalaiseen lokakuun alussa 2006.

Österman anoi armahdusta tasavallan presidentiltä, mutta anomus hylättiin vuoden 2008 alussa. Helsingin hovioikeus hyväksyi 12. marraskuuta 2012 Östermanin ehdonalaisanomuksen ja päätti, että tämä pääsee vankilasta ehdonalaiseen vapauteen 30. elokuuta 2013. Vapautusta seuraa kolmen vuoden koeaika.

Tapauksen saama julkisuus

Heinojen murhat aiheuttivat laajaa keskustelua lehtien palstoilla rikoksesta itsestään ja sen yhteyksistä muihin yhteiskunnallisiin asioihin. Tapauksen katsottiin saaneen huomiota osaksi sen takia, että tekijöillä ei ollut aikaisempia vankeustuomioita, ja he olivat hyvämaineisten lähiöiden "hyvistä kodeista".

Heinojen perhetutun laulaja Frederikin kustannusyhtiö Viihdekiila Ky on julkaissut tapauksesta kirjan Totuus Heinojen murhista (2003), jonka kirjoitti Tony Latva. Kirja suututti Heinojen omaiset. Martti Heinon isän Paavo Heinon mielestä Frederik yritti rahastaa Heinojen surmilla. Kirjasta tuli kallis floppi.

Elokuvaohjaaja Pekka Lehto ohjasi vuonna 2005 aiheeseen pohjautuvan elokuvan Game Over, jossa pääosaa esitti Reino Nordin.

Murhia käsiteltiin Rikostarinoita Suomesta -sarjan 25. jaksossa ("Kännykkämurhat").

Lähteet

• Murder trial opens on Heino killings Helsingin Sanomat. 22.11.2001. Viitattu 19.04.2018. (englanninkielinen verkkolehti)
• Yksi Heinojen murhaajista paljasti ensimmäisen kerran kasvonsa Ilta-sanomat. 15.1.2003. Viitattu 19.04.2018.
• Heinojen murhaaja: Olen jo rangaistukseni kärsinyt Ilta-sanomat. 16.1.2003. Viitattu 19.04.2018.
• Heinojen murhatuomio pysyi hovissa Ilta-sanomat. 15.2.2003. Viitattu 19.04.2018.
• Frederikin Heino-kirja suututti murhattujen omaiset Ilta-sanomat. 25.2.2003. Viitattu 19.04.2018.
• Murhakirjasta tuli kallis floppi Frederikille Ilta-sanomat. 13.11.2003. Viitattu 19.04.2018.

Aiheesta muualla

• Ylen Elävä arkisto: Rikostarinoita Suomesta: Kännykkämurhat