Heraldinen selitys

Heraldinen selitys eli vaakunaselitys (blasonointi) on heraldiikassa vakiintunut tapa kuvata vaakuna tai lippu sanallisesti siten, että heraldiikkaan perehtynyt taiteilija voi piirtää kuvan oikein uudestaan näkemättä mallia. Muodoltaan se on jossain määrin kapulakielistä, mutta myös runollista.

Heraldisen selityksen merkitys on siinä, että mikä tahansa heraldinen kuvio voidaan piirtää sen pohjalta pelkän sanallisen selostuksen mukaan. Heraldisen selityksen vahvuus on nimenomaan sen täsmällisyys: näin eliminoidaan ”prototyyppikuvan” tarve, joka voisi tehdä tunnuksen replikoinnin hankalaksi vaikkapa suusanallisen selostuksen pohjalta. Samoin se pakottaa vaakunan suunnittelijan täsmällisyyteen, selkeään ilmaisuun sekä hyvään heraldiseen tyyliin – heraldisen tyylin perusvaatimus on se, että ystävä kyetään erottamaan vihollisesta nuolenkantaman (200 m) päästä pelkän vaakunakilven perusteella.

Selitysjärjestys

Ensin vaakunasta selitetään kilpi ja kaikki siinä oleva, sitten kypärä mahdollisine kaulakoruineen, kypäränpeite ja lakipunos, kypäränkoriste. Tämän jälkeen tulevat taisteluhuuto (milloin se kuuluu vaakunaan), kilvenkannattajat ja jalusta, vaali- eli tunnuslause ja lopulta kilven tausta.

Kilven selitysjärjestys

Ensin selitetään itse kilpi. Kilven muotoa ei heraldiikassa selitetä, vaan sen päättää kulloinenkin piirtäjä. Kilvestä kerrotaan sen päävärit (tinktuurit), kilven jaot, airutkuviot ja varsinaiset tunnukset, tässä järjestyksessä. Jos kilven osissa on erikseen selitettävää, selitetään seuraavassa järjestyksessä:

Huomattava on, että sanoja ”oikea” ja ”vasen” käytetään heraldisissa selityksissä ikään kuin kilpeä edessään kantavan henkilön kannalta katsoen, jolloin ne ovat päinvastoin kuin ne näkyvät katsojalle. Esimerkiksi keskimmäisessä yllä olevista kuvioista sanotaan siis kentän 1 olevan ”oikealla” ja kentän 2 ”vasemmalla”.

Esimerkkejä heraldisesta selityksestä

Suomen vaakuna

»Punaisessa kentässä kruunupäinen leijona, joka pitää oikean etujalan sijalla olevassa haarniskoidussa kädessä iskuun kohotettua miekkaa ja polkee takajaloillaan sapelia, leijona kruunuineen ja varuksineen, aseiden kahvat ja käsivarsihaarniskan nivelet kultaa sekä aseiden terät ja käsivarsihaarniska hopeaa; kenttään siroteltu yhdeksän hopearuusua.»
(Laki Suomen vaakunasta (381/78))

Kerava

Keravan vaakuna

Oheisen Keravan vaakunan heraldinen selitys voisi olla: Sinisellä kilvellä kultainen yläreunastaan lohenpyrstökoroinen hirsi. Kaupungin sivuilla on samansisältöinen, mutta vähän vähemmän tyylikäs ilmaisu: Sinisessä kentässä kultahirsi, jonka yläreuna on lohenpyrstökoroinen.

Skotlanti

Skotlannin vaakuna

Oheisen Skotlannin vaakunan heraldinen selitys voisi olla: Kultaisella kilvellä pystyyn noussut leijona liljakoroisessa aitauksessa, kaikki punaista, paitsi leijonan varukset siniset. (Or, a Lion rampant Gules within a double tressure flory-counter-flory or the Second).

Itä-Uusimaa

Itä-Uudenmaan vaakuna

Toinen näkemys Itä-Uudenmaan vaakunasta

Oheisen Itä-Uudenmaan vaakunan vaakunaselitys on Sinisellä kilvellä kolme hopeista liekkiä. Mukaan on liitetty myös toinen selitystä vastaava vaakuna. Jälkimmäinen versio on Itä-Uudenmaan maakuntavaltuuston usean luonnoksen joukosta hyväksymä vaakuna. Siinä liekin malli on saatu Iisalmen maalaiskunnan vaakunasta, jossa muodon tunnistaminen liekiksi on helppoa johtuen niiden sijainnista kynttilöiden päissä. Liekkikuviota ei kuitenkaan ole mitenkään täsmällisesti määritelty, joten virallinen vaakuna on mahdollistaa piirtää useammalla eri tavalla heraldista selitystä noudattaen. Toisen esimerkin vaakunan liekit muistuttavat kuitenkin kaasuliekkiä, jollainen syntyy muun muassa suokaasun eli metaanin palaessa. Mikäli vaakunaselitystä olisi täsmennetty muotoon sinisellä pohjalla kolme hopeista aarnivalkean liekkiä, selitys olisi ollut yksikäsitteinen. Halutun lopputuloksen saamiseksi täsmällinen ja yksikäsitteinen vaakunaselitys on siis välttämätön.

Kirjallisuutta

• Kara, Kimmo: Vaakunaselitys. Helsinki: Suomen Heraldinen Seura, 2010. ISBN 978-951-98088-2-6