Hippolytos (Euripides)
Hippolytos (m.kreik. Ἱππόλυτος, lat. Hippolytus) on Euripideen kirjoittama antiikin kreikkalainen tragedia. Sen aiheena on myytti, jossa Theseuksen puoliso Faidra rakastuu poikapuoleensa Hippolytokseen, mikä johtaa kummankin kuolemaan.[1]
| Hippolytos | |
|---|---|
| Ἱππόλυτος | |
 Hippolytoksen kuolema. Lawrence Alma-Tadema, 1860. |
|
| Kirjoittaja | Euripides |
| Alkuperäiskieli | muinaiskreikka (klassinen) |
| Tyylilaji | tragedia |
| Tapahtumapaikka ja -aika | Troizen |
| Kantaesitys | 428 eaa. |
| Kantaesityspaikka | Dionysoksen teatteri, Ateena |
| Henkilöt | |
| Henkilöt |
|
| Kuoro | Troizenin naisia |
Historia
muokkaaEuripideen on arveltu kirjoittaneen Hippolytoksensa Salamiin saarella olevassa niin kutsutussa Euripideen luolassa, johon hänen sanotaan joskus vetäytyneen.[2][3] Tragedian kantaesitys oli Ateenan Dionysoksen teatterilla kaupunki-Dionysia-juhlassa vuonna 428 eaa. Se voitti ensimmäisen palkinnon osana tragediatrilogiaa.[1]
Euripides käsitteli todennäköisesti samaa aihetta jo aikaisemmissa tragedioissaan Verhottu Hippolytos (Hippolytos Kalyptomenos) ja Kruunattu Hippolytos (Hippolytos Stefanoforos), jotka kummatkin ovat kadonneet. Nykyaikaan säilynyt Hippolytos oli siis hänen kolmas versionsa samasta myytistä. Euripides ilmeisesti paranteli juonenkehittelyä näytelmien saaman vastaanoton perusteella. Kadonneissa näytelmissä Faidra esitettiin ilmeisesti hyökkäävämpänä ja enemmän halunsa orjana, kun taas säilyneessä versiossa henkilöhahmojen käsittely on tasapuolisempaa ja hienostuneempaa, ja Faidra esitetään siveellisempänä.[1]
Sama myytti on aiheena myös Seneca nuoremman latinankielisessä tragediassa Faidra (Phaedra).
Sisältö
muokkaaTragedia koostuu 1 466 runosäkeestä.[1]
Tausta
muokkaaNäytelmä sijoittuu Troizeniin, Peloponnesoksen koillisrannikolla sijaitsevaan kaupunkiin. Siellä elää Hippolytos, joka on Ateenan kuninkaan Theseuksen avioton poika tämän suhteesta amatsonien kuningatar Hippolyten kanssa. Hippolytos on elänyt lapsesta saakka Troizenin kuninkaan Pittheuksen kasvatettavana. Theseus ja tämän puoliso Faidra, Hippolytoksen äitipuoli, puolestaan asuvat Ateenassa. He ovat kuitenkin väliaikaisesti Troizenissa, koska Theseus on valinnut vuoden kestävän vapaaehtoisen maanpaon surmattuaan sukulaisensa.[4]
Juoni
muokkaaNäytelmä alkaa sillä, että rakkaudenjumalatar Afrodite kertoo Hippolytoksen vannoneen siveysvalan, sillä tämä ”halveksii rakkautta eikä halua avioliittoon”, ja kieltäytyy siksi kunnioittamasta jumalatarta. Sen sijaan Hippolytos palvelee siveää metsästyksenjumalatar Artemista, minkä vuoksi Afrodite suunnittelee kostoa Hippolytokselle. Jumalatar kertoo valmistelleensa kostoa kauan, sillä jo kaksi vuotta aiemmin, kun Hippolytos oli ollut käymässä Ateenassa, hän oli saattanut Faidran rakastumaan poikaan.[4]
Hippolytos astuu näyttämölle ja osoittaa kunnioitustaan Artemiin kuvapatsaalle. Palvelija varoittaa häntä loukkaamasta Afroditea, mutta Hippolytos kieltäytyy kuuntelemasta varoituksia.[4]
Kuoro (khoros), joka koostuu Troizenin nuorista aviovaimoista, saapuu näyttämölle ja kuvaa laulussaan, kuinka Faidra ei ole saanut nukuttua ja syötyä kolmeen päivään. Faidra saapuu paikalle hoitajan kanssa. Keskustelun jälkeen hän lopulta tunnustaa sairautensa syyn: hän on rakastunut Hippolytokseen. Hoitaja ja kuoro ovat järkyttyneitä. Faidra selittää, että hänen täytyy näännyttää itsensä ja kuolla kunniansa säilyttäen. Hoitaja toipuu alun järkytyksestään ja sanoo, että hänellä on taikakeino Faidran parantamiseksi. Sivummalla hän kuitenkin esittää toisenlaisen suunnitelman. Kuoro laulaa rakkaudesta:[4]
»Rakkaus, Rakkaus,
sinä joka saat kaipuun hohtamaan ihmisten silmissä,
sinä joka vuodatat ihanan valon uhriesi sydämeen,
älä tule luokseni liian väkevänä,
älä tuo minulle onnettomuutta.
Sillä ei tulen loiste eikä tähtien valo
kiidä yhtä kauas kuin Afroditen nuoli
kun sen ampuu Rakkaus, Zeuksen poika.[5]»
Hoitaja menee Hippolytoksen luo, vannottaa tätä olemaan kertomatta kenellekään, ja sen jälkeen paljastaa Faidran rakastuneen tähän. Hän myös ehdottaa, että Hippolytos myöntyisi Faidran tunteisiin. Hippolytos kuitenkin raivostuu ja uhkaa kertoa kaiken isälleen Theseukselle tämän palatessa kotiin. Faidra ymmärtää kaiken menneen pieleen. Hän vannottaa kuoroa pitämään salaisuuden, menee sisään ja hirttäytyy.[6]
Theseus palaa ja löytää vaimonsa kuolleena. Koska kuoro on vannonut pitävänsä salaisuuden, se ei voi kertoa Theseukselle Faidran itsemurhan syytä. Theseus löytää ruumiin luota kirjeen, jossa Faidra väittää Hippolytoksen raiskanneen hänet. Theseus raivostuu ja kiroaa poikansa kuolemaan tai ainakin maanpakoon. Kirouksen toteuttamiseksi hän kutsuu isäänsä Poseidonia, joka on luvannut täyttää kolme poikansa toivetta. Hippolytos saapuu ja vakuuttelee syyttömyyttään, mutta hänkään ei voi kertoa koko totuutta, koska on vannonut pitävänsä salaisuuden. Theseus ajaa poikansa pois maasta, ja kuoro valittaa tämän kohtaloa.[6]
Jonkin ajan kuluttua sanansaattaja tuo Theseukselle tiedon Hippolytoksen kohtalosta. Hippolytos oli vaunuissaan matkalla pois maasta, kun merestä syöksyi härkä, joka pelästytti hevoset (mikä on selvä viittaus Poseidonin toimintaan). Hippolytos raahautui vaunujen perässä loukkaantuen vakavasti. Sanansaattaja vakuuttelee pojan olevan syytön, mutta Theseus ei usko tätä. Sen sijaan hän on iloinen, että Hippolytos kärsii ja on kuolemaisillaan.[6]
Jumalatar Artemis saapuu ja raivoaa Theseukselle siitä, että tämä on surmannut oman poikansa. Jumalatar kertoo totuuden tapahtumista: Faidra oli valehdellut raiskauksesta ja Hippolytos oli syytön. Theseus järkyttyy paljastuksesta. Hippolytos kannetaan paikalle kuolemaisillaan. Tämä ehtii antaa Theseukselle anteeksi, ja isä ja poika vaihtavat ystävällisiä sanoja ennen Hippolytoksen kuolemaa.[6]
Tulkintoja
muokkaaNäytelmän teemoina voidaan nähdä muun muassa henkilökohtaisten halujen ja yhteisön sääntöjen välinen ristiriita, epätoivottu rakkaus, liian hätäisten päätösten vaarallisuus, jumalten epämiellyttävät luonteenpiirteet sekä sen esilletuominen, ettei vannottuja valoja välttämättä kannata pitää jokaisessa tilanteessa.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e Mastin, Luke: Hippolytus Classical Literature. Viitattu 11.12.2017.
- ↑ Σπήλαιο Ευριπίδη Υπουργείο Πολιτισμού και Αθλητισμού. Viitattu 23.10.2023.
- ↑ Σπήλαιο του Ευριπίδη Salamina Online. Viitattu 23.10.2023.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d Euripides: Hippolytos 1–524.
- ↑ Euripides: Hippolytos 525–532. Suomennos Maarit Kaimio.
- ↑ a b c d Euripides: Hippolytos 533–1466.
Kirjallisuutta
muokkaaSuomennos
muokkaa- Euripides: Hippolytos. Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Euripides | Nimeke=Hippolytos. Troijan naiset | Selite=(Hippolytos; Troades) | Suomentaja=[[Maarit Kaimio}} | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=1974 | Isbn = 951-662-071-X}}
Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia
muokkaa- Euripides: Hippolytus. Teoksessa Euripidis fabulae. (Vol. I (Cyc., Alc., Med., Heracl., Hip., And., Hec.) Toim. James Diggle. Oxford Classical Texts) Oxford University Press, 1984. ISBN 978-0-19-814594-3 Kreikankielinen alkuteksti.
- Euripides: Hippolytus. Teoksessa Euripides: Children of Heracles. Hippolytus. Andromache. Hecuba. (Euripides Volume II. Käännös David Kovacs. Loeb Classical Library 484) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1995. ISBN 9780674995338 Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
Muuta kirjallisuutta
muokkaa- Gieseler, Christina: Euripides' Hippolytus - Hippolytus as a Male Amazon? GRIN Verlag, 2010. ISBN 3640592999
- A Study Guide for Euripides's "Hippolytus". (Drama For Students) Cengage Learning Gale, 2016. ISBN 1410348083
Aiheesta muualla
muokkaa- Εὐριπίδης: Ἱππόλυτος. Wikisource. (muinaiskreikaksi)
- Euripides: Hippolytus. Perseus. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
| Säilyneet | Alkestis · Andromakhe · Bakkhantit · Elektra · Foinikian naiset · Hekabe · Helena · Herakleen lapset · Herakles · Hippolytos · Ifigeneia Auliissa · Ifigeneia taurien mailla · Ion · Kyklooppi · Medeia · Orestes · Troijan naiset · Turvananojat · (Rhesos) |
|---|---|
| Kadonneita ja katkelmallisia | Aiolos |