Hyperakusia
Hyperakusia (lat. hyperacusis) eli sairaalloinen herkkäkuuloisuus tarkoittaa sietämättömyyttä normaaleille äänille. Sitä ilmenee normaalikuuloisilla ja niillä, joilla on kuulon alenema. Sitä esiintyy yleisesti yhdessä tinnituksen kanssa, vaikkakin näiden sairauksien toimintamekanismien arvellaan olevan erilaisia.[1] Hyperakusiaa esiintyy myös esimerkiksi jalustinlihasheijasteen puuttuessa kasvohermohalvauksen jälkeen[2] ja harvinaisen yläkaarikäytävän luupuutoksen yhteydessä.
| Hyperakusia | |
|---|---|
 Sisäkorva |
|
| Luokitus | |
| ICD-10 | H93.2 |
| ICD-9 | 388.42 |
| Tautitietokanta | 29099 |
| MeSH | D012001 |
| Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Hyperakusia johtuu äänen sentraalisen prosessoinnin muuttumisesta, jolloin sisäkorva on usein täysin normaali, vaikka potilaat itse luulevat sen olevan vahingoittunut. Hyperakusiasta kärsivää ihmistä voidaan auttaa käyttäytymis- ja äänihoidolla.
Hyperakusian tutkimista varten on perustettu voittoa tavoittelematon säätiö Hyperacusis Research.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Knipper M, Van Dijk P, Nunes I, Rüttiger L, Zimmermann U: Advances in the neurobiology of hearing disorders: recent developments regarding the basis of tinnitus and hyperacusis. Progress in Neurobiology, 2013, 111. vsk, s. 17–33. PubMed:24012803 doi:10.1016/j.pneurobio.2013.08.002 ISSN 0301-0082 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ http://www.terve.fi/laaketieteen-sanasto/?search=hyperakusia (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 16.1.2018
Aiheesta muualla
muokkaa