Ibn Sa’ud

Ibn Sa’ud
Saudi-Arabian kuningas
Valtakausi	23. syyskuuta 1932 – 9. marraskuuta 1953
Seuraaja	Sa’ud ibn Abdilaziz
Hijazin ja Najdin kuningas
Valtakausi	8. tammikuuta 1926 – 23. syyskuuta 1932
Edeltäjä	Husain ibn Ali, Hijazin kuningas
Najdin sulttaani
Valtakausi	3. marraskuuta 1921 – 29. tammikuuta 1927
Najdin ja Hasan emiiri
Valtakausi	13. tammikuuta 1902 – 3. marraskuuta 1921
Syntynyt	15. tammikuuta 1876; Riad
Kuollut	9. marraskuuta 1953 (77 vuotta); Taif
Puoliso	22 vaimoa
Suku	Saud
Isä	Abdul Rahman bin Faisal Al Saud
Äiti	Sara bint Ahmed Al Sudairi
Uskonto	islam

Ibn Sa’ud (arab. عبد العزيز بن عبد الرحمن آل سعود‎, ‘Abd al-‘Azīz ibn ‘Abd ar-Raḥmān ’Āl Sa‘ūd, 15. tammikuuta 1876 – 9. marraskuuta 1953 Riad, Saudi-Arabia) oli Saudi-Arabian kuningaskunnan perustaja sekä sen ensimmäinen kuningas. Ibn Sa’ud aloitti maan öljyvarojen hyödyntämisen.

Elämäkerta

Saudit hallitsivat suurta osaa Arabiasta 1780–1880, mutta suvun ajoivat maanpakoon Kuwaitiin kilpailijansa rašidit. Vuonna 1901 ibn Sa’ud lähti veljensä Muhammadin ja serkkujensa,^selvennä noin 40 soturin kanssa valloittamaan maitaan takaisin. Riadissa soturit hiipivät yöllä kaupunkiin ja surmasivat aamuvarhain rašidien kuvernöörin ja valtasivat linnan. Ibn Sa’ud keräsi nopeasti tukijoita ja valloitti puolet Najdista rašideilta. Vuonna 1904 ibn Rašid vetosi osmaneihin saudien lyömiseksi. Saudien armeija kärsi tappion 15. kesäkuuta 1904, mutta palasi kun osmanit vetäytyivät.

Ibn Sa’ud tapaa presidentti Rooseveltin ja William Leahyn risteilijä Quincylla.

Ibn Sa’ud sai Najdin hallintaansa 1912 mennessä ja perusti uskonnollis-sotilaallisen Ikhwanin tukemaan valloituksiaan ja elvytti suvun liiton wahhabien kanssa. Ensimmäisen maailmansodan aikana britit yrittivät hieroa yhteistyötä ibn Sa’udin kanssa, mutta kääntyivät Hijazin šarifin Husain ibn Alin puoleen. Britit solmivat joulukuussa 1915 sopimuksen, jonka mukaan ibn Sa’udin maat olivat brittiläinen protektoraatti. Vastineeksi ibn Sa’ud julisti sodan ibn Rašidia vastaan, joka oli turkkilaisten puolella.^[1]

Ibn Sa’ud ei kuitenkaan julistanut välittömästi sotaa, vaan hyödynsi brittien aselähetyksiä ja 5 000 punnan kuukausiavustusta. Vuonna 1920 hän hyökkäsi ja kukisti rašidit vuoteen 1922 mennessä, mikä kaksinkertaisti hänen maansa. Brittien tuki jatkui vuoteen 1924 asti.

Vuonna 1925 saudit valtasivat Mekan Husain ibn Alilta ja päättivät 700 vuoden hašimidien suojeluksen islamin pyhissä paikoissa. Ibn Sa’ud julistettiin 10. tammikuuta 1926 Hijazin kuninkaaksi Mekan suuressa moskeijassa^[1].

Britit tunnustivat saudien vallan suuressa osassa Arabiaa seuraavana vuonna ja 20. toukokuuta 1927 solmittiin Jeddan sopimus. Ibn Sa’ud vaihtoi tässä yhteydessä Najdin sulttaanin arvonimensä kuninkaaksi.^[1] Vuosina 1927–1932 ibn Sa’ud jatkoi valtansa vahvistamista ja kukisti Ikhwanin jäsenet, jotka olivat jatkaneet ryöstelyä hänen käskystään huolimatta ja olivat hyökänneet Irakiin. Vuonna 1932, kukistettuaan suurimman osan niemimaata, hän yhdisti maansa Saudi-Arabiaksi ja julisti itsensä sen kuninkaaksi brittien tuella.

Saudi-Arabiasta oli löydetty öljyä 1938 ja ibn Sa’ud antoi neuvonantajansa St John Philbyn suosituksesta öljykentät amerikkalaisten öljy-yhtiöiden hyödynnettäväksi. Alkuaikoina suurin osa tuloista meni suoraan hovin käyttöön. Tulojen kasvaessa ibn Sa’ud alkoi käyttää niitä alamaistensa hyväksi.

Toisessa maailmansodassa ibn Sa’ud julisti maansa puolueettomaksi, mutta oli yleisesti liittoutuneiden puolella. Helmikuussa 1945 Ibn Sa’ud tapasi Jaltalta palaavan Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Rooseveltin Isolla Katkerajärvellä Suezin kanaalissa risteilijä U.S.S. Quincylla. Saudit lupasivat öljyä ja Yhdysvallat suojelua.^[2]^[3]

Vuonna 1948 hän osallistui pienellä panoksella Israelin vastaiseen sotaan.

Ibn Sa’ud loi vakautta heimoyhteiskuntaan ottamalla vaimoikseen kaikkien heimojohtajien tyttäriä. Vaimoja oli kaikkiaan 22, poikia 45 ja tyttäriä noin 50. Maan keskiosien tärkeästä Sudair-klaanista tuli kolme vaimoa, joiden joukossa oli lempivaimoksi mainittu Hussa bint Ahmed. Heille syntyi seitsemän poikaa, "Sudairin seitsikko". Heidän joukostaan nousi kaksi kuningasta, ja ilmavoimat olivat heidän hallussaan.^[4]

Vaimot ja jälkeläiset

Wadha’ bint Muhammad al-Hazzam
1. Turki (1900–1919)
2. Sa’ud (12. tammikuuta, 1902 – 23. helmikuuta 1969); hallitsi vuosina 1953–1964
3. Munira
Tarfa bint Abdillah al-Šaikh Abdulwahhab
1. Khalid (syntyi 1903, kuoli onnettomuudessa)
2. Faisal (huhtikuussa 1904 – 25. marraskuuta 1975); hallitsi vuosina 1964–1975
3. Al-Anud (syntyi 1917)
Al-Jauhara bint Musa’id Al Sa’ud
1. Muhammad (1910–1988)
2. Khalid (1913 – 13. kesäkuuta, 1982); hallitsi vuosina 1975–1982
Bazza (ensimmäinen Bazza-niminen vaimo)
1. Nasr (1919–1984)
Al-Jauhara bint Sa’d al-Sudairi
1. Bandari (1928-2009)
2. Sa’d (1920–1993)
3. Musa’id (1923-2013)
4. Abdulmuhsin (1925–1985)
Hassa bint Ahmad al-Sudairi
1. Saad (1915–1993)
2. Fahd (1921 – 1. elokuuta, 2005); hallitsi vuosina 1982–2005
3. Sultan (syntyi 1928 – 22. lokakuuta 2011); kruununprinssi kuolemaansa asti
4. Abdulrahman (1931-2017)
5. Najef (1934-2012)
6. Turki II (1934-2016)
7. Salman (syntyi 1936), vallassa 2015 –
8. Ahmad (syntyi 1942 )
9. Lulwa (1928-2009)
10. Jawahir (kuollut 2023)
11. Latifa
12. Al-Jauhara
13. Mudi (kuoli nuorena)
14. Falwa (kuoli nuorena)
Šahida
1. Mansur (1921 – 2. toukokuuta 1951)
2. Miš’al (1926-2017)
3. Qumaša (1927-2011)
4. Mut’ib (1931-2019 )
Fahda bint al-Asi ibn Šuraim
1. Abdullah (elokuu 1923 – 23. tammikuuta 2015 ); hallitsi vuosina 2005–2015
2. Nuf (kuollut 2015)
3. Sita (1930-2011)
Bazza (toinen Bazza-niminen vaimo)
1. Bandar (1923-2019)
2. Fawwaz (1934-2008)
Haya bint Sa’d al-Sudairi (1913 – 18. huhtikuuta 2003)
1. Badr (1932-2013)
2. Hassa
3. Abdulilah (syntynyt 1939 )
4. Abdulmajid (1943–2007)
Munayyir
1. Talal (1931-2018)
2. Badr (1931–1932)
3. Mušari (1932 – 23. toukokuuta 2000)
4. Nawwaf (1932-2015)
5. Madawi (1939-2017)
Mudi
1. Sultana (1928-2008)
2. Haya (1929-2009)
3. Majid (19. lokakuuta 1938 – 12. huhtikuuta 2003)
4. Sattam (1941-2013)
Nuf bint ibn Ša’lan
1. Thamir (1937 – 27. kesäkuuta, 1958 )
2. Mamduh (1940-2023 )
3. Mašhur (syntyi 1942)
Sa’ida al-Yamaniyya
1. Hidhlul (1941-2012 )
Baraka al-Yamaniyya
1. Muqrin (syntyi 15. syyskuuta 1945)
Hithlain
1. Hamad (1947–1990)
??
1. Fahd (1905–1919)
2. Sara (1916 – kesäkuu 2000)
3. Šaikha (syntyi 1922)
4. Mahmud (syntyi 1927)
5. Talal (1930–1931)
6. Jiluwi (1942–1944)

Lähteet

↑ ^a ^b ^c Roger Bragger: A brief overview of the Hejaz rogersstudy.co.uk. Roger´s Study. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)
↑ http://www.pbs.org/wgbh/pages/frontline/shows/saudi/etc/cron.html
↑ http://www.saudi-us-relations.org/articles/2007/ioi/070214-bronson-meeting1.html (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ Ville Similä: Saudi-Arabian kuninkaalla oli 22 vaimoa, 45 poikaa ja tuhat lastenlasta – nyt prinssi Mohammed yrittää kahmia vallan itselleen Helsingin Sanomat. 11.11.2017. Viitattu 11.11.2017.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ibn Sa’ud Wikimedia Commonsissa

Willy Falkman : Käynti Ibn Saudin luona, Helsingin Sanomat Viikkoliite, 12.05.1929, nro 19, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Maanpakolaisesta Arabian yhdistäjäksi, Suomen Kuvalehti, 19.05.1934, nro 21, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Ibn Saud, erämaan kuningas, Aamulehti, 30.07.1939, nro 201, s. 15, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[rog-1] Roger Bragger: A brief overview of the Hejaz rogersstudy.co.uk. Roger´s Study. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)

[2] ttp://www.pbs.org/wgbh/pages/frontline/shows/saudi/etc/cron.html

[3] ttp://www.saudi-us-relations.org/articles/2007/ioi/070214-bronson-meeting1.html (Arkistoitu – Internet Archive)

[4] Ville Similä: Saudi-Arabian kuninkaalla oli 22 vaimoa, 45 poikaa ja tuhat lastenlasta – nyt prinssi Mohammed yrittää kahmia vallan itselleen Helsingin Sanomat. 11.11.2017. Viitattu 11.11.2017.

[1]

[2]

[3]

[4]