Ihmissuhde

Ihmissuhde tarkoittaa jonkin tyyppistä yhteyttä kahden tai useamman ihmisen välillä. Ihmissuhteiden onnistumiseen tarvitaan empatiaa. Ihmissuhteiden synty ja ylläpito edellyttää vuorovaikutusta ja kommunikaatiota (ei välttämättä sanallista) yksilöiden välillä.

Ihmissuhteet voidaan jakaa muun muassa:

Perhesuhteisiin saman kotitalouden eli ruokakunnan jäsenyyden perusteella (tarkemmin ks. jäljessä).
Sukulaissuhteisiin, biologisen tai oikeudellisen sukulaisuuden perusteella.
Sukupuolisuhteisiin, seksuaalisväritteisen tai siihen tähtäävän kanssakäymisen (voi olla myös sinänsä seksitöntä) perusteella (mm. parisuhde, romanttinen- eli seurustelusuhde ja seksisuhde).
Ystävyyssuhteisiin, muun kiintymyksen perusteella.
Työsuhteisiin, ammatillisten yhteyksien perusteella.
Naapuruussuhteisiin, asuinpaikan perusteella.
Tuttavuus, tuntemisen perusteella.
Uskonnollisiin suhteisiin, saman uskonnon harjoituksen perusteella (mm. kummius).
Huoltosuhteisiin, jossa toinen henkilö on oikeudellisesti (tai joskus vain moraalisesti) vastuussa toisesta henkilöstä mm. vanhemmuus tai holhous (edunvalvonta) suhteet.

Ihmissuhteet voivat toisaalta olla yhtä aikaisesti useampia ja toisaalta ne saattavat olla vaikeasti luokiteltavissa mihinkään selkeään kategoriaan.

Ihmissuhteita voivat olla esimerkiksi:

Perhesuhde tarkoittaa modernin käsityksen mukaan^{kenen mukaan?} kaikkia samalla jääkaapilla^selvennä käyviä eli yhdessä ruokansa hankkivia^selvennä. Arkikielessä siihen voidaan kuitenkin lukea mukaan kaikki biologisessa tai laillisessa vanhempi-lapsi (vanhemmuus) ja sisaruus suhteissa joskus toisiinsa olleet silloinkin kun henkilöt eivät välttämättä koskaan ole käyneet samalla jääkaapilla. Perheeseen kuuluvat mm. äiti-, isä-, sisar-, veli-, tytär- ja poikapuolet, ottolapset, -vanhemmat ja -sisarukset sekä kasvattilapset, -vanhemmat ja -sisarukset. Kaikki perheen jäsenet eivät ole välttämättä biologisesti tai edes oikeudellisesti sukua keskenään. Edellä mainittu kuvaus koskee lähinnä ydinperhettä (osittain myös uusperhettä), joka on länsimaisessa yhteiskunnassa pitkään ollut vallitseva muoto, vaikka nykyään väistymässä.
Joskus länsimaissakin perheeseen voivat kuulua (eli samassa kotitaloudessa asua) myös enot, sedät, tädit ja isovanhemmat, jolloin puhutaan suurperheestä. Perinteisesti ihmiset ovat ikään kuin kuuluneet kahteen perheeseen: siihen, johon ovat syntyneet (eli jossa ovat lapsena) ja siihen, jonka ovat itse yleensä kumppaninsa kanssa (joskus myös yksin^selvennä) muodostaneet (jossa ovat vanhempana). Nykyään perheitä voi olla vieläkin useampia. Suurperhe ja uusperhe yhdistävät näitä muotoja keskenään uusperhe yleensä vertikaalisesti^selvennä ja suurperhe lineaarisesti^selvennä.
Länsimaisen perhesuhteen perustana on usein parisuhde, jossa yleensä kaksi aikuista (nk. monogamia) elää yhdessä samassa kotitaloudessa rakkaussuhteessa toisiinsa. Parisuhteen oikeudellisesti erilaisia muotoja ovat virallinen eli avioliitto tai rekisteröity parisuhde ja epävirallinen eli avoliitto. Yleensä sekä avo- että avioliitossa puhutaan miehistä ja vaimoista. Parisuhde voi olla joko homo- tai heteroseksuaalinen. Kaikissa yhteiskunnissa ns. parisuhde ei muodostu vain kahdesta ihmisestä vaan on olemassa erilaisia polygamian muotoja. Länsimaisessa yhteiskunnassa tällaiset "parisuhteet" ovat yleensä poikkeuksellisia.
Rakkaussuhde tai romanssi eli seurustelu: toista henkilöä kutsutaan rakkaaksi, poikaystäväksi tai tyttöystäväksi (ei pidä sekoittaa "vain" ystävänä olevaan mieheen tai naiseen); usein näissä on seksuaalisia aktiviteetteja. Termiä sukupuolisuhde voidaan joskus käyttää muustakin kuin seksuaalisesta suhteesta, jos tätä pidetään tärkeimpänä erotuksena ystävyydestä. "Neiti" on joiltain osin vanhanaikainen sana naisesta, joka ei ole naimisissa.

Huom. Sukupuolisuhde tarkoittaa arkikielessä yleensä seksisuhdetta, eli puhtaasti seksiin perustuvaa ihmissuhdetta.

Kiintymyksen ja rakkauden ohella myös vihan tunne voi olla ihmissuhteen perustana. Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys. Vihaisilla ihmisillä voi olla hyvinkin läheinen ja kiinteä suhde toisiinsa.
Eri sukupuolisuhteet (parisuhde, rakkaussuhde, seksisuhde) voivat päättyä osapuolten eroon. Sukulaissuhteet voivat etääntyä, mutteivät käytännössä päättyä. Muut ihmissuhteet päättyvät yhteyden katkeamiseen tai välien viilenemiseen.

Katso myös

Kirjallisuutta

Hjelm, Titus: Passio: Rakkauden, seksin ja seurustelun filosofiaa nuorille. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-26-4809-1

Aiheesta muualla

Pieni parisuhdekoulu (Arkistoitu – Internet Archive).
Hanne Kinnunen: Sitoutumisvaikeudet näkyvät jo vanhemmuudessa ja työelämässäkin (Arkistoitu – Internet Archive). Yle Kainuu 26.1.2012.