Iikka Vehkalahti

suomalainen dokumenttielokuvien ohjaaja (1949–2024)

Iikka Vehkalahti (29. kesäkuuta 1949 Orimattila22. joulukuuta 2024 Hanko) oli suomalainen toimittaja, elokuvatuottaja ja dokumentaristi, joka tunnettiin yhteiskunnallisista dokumenttielokuvistaan.[1][2] Hän ohjasi urallaan 20 dokumenttielokuvaa ja tuotti yli sata dokumenttia. Vehkalahti työskenteli muun muassa Yleisradion Dokumenttiprojektin tuottajana vuosina 1998–2015.[3] Hän on tuottanut lukuisia tunnettuja dokumenttielokuvia, kuten Pirjo Honkasalon Melancholian 3 huonetta, Joonas Neuvosen Reindeerspotting sekä Joonas Berghällin ja Mika Hotakaisen Miesten vuoro.[4]

Elämä

muokkaa

Vehkalahti kirjoitti ylioppilaaksi Orimattilan yhteiskoulusta vuonna 1968.[1] Opiskeltuaan dramaturgiaa Suomen Teatteriopistossaselvennä sekä journalismia ja valtio-oppia Tampereen yliopistossa hän työskenteli toimittajana, kunnes siirtyi elokuva-alalle vuonna 1987.[4] 1970- ja 80-luvuilla Vehkalahti asui Porissa, jossa hän ohjasi ensimmäiset dokumenttielokuvansa.[5] Vehkalahti toimi myös käsikirjoittajana ja leikkaajana.[6]

Vehkalahti oli Tampereen yliopiston journalistiikan vierailijaprofessorina 2011–2012. Vehkalahti sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon 2002 ja 2012 hänet palkittiin DocPoint -elokuvafestivaalilla Apollo-tunnustuspalkinnolla ansioistaan suomalaisen dokumenttielokuvan edistäjänä.[3]

Vehkalahti kuoli äkillisesti 75-vuotiaana joulukuussa 2024.[2]

Iikka Vehkalahden puoliso oli toimittaja ja tietokirjailija Katri Merikallio.[7] Hänen entinen puolisonsa oli elokuva- ja teatteriohjaaja Noora Männistö. Heidän tyttärensä on teatteriohjaaja ja lastenkirjailija Reetta Vehkalahti.[8]

Ohjauksia

muokkaa
  • Porilainen sinapilla (1989)
  • Kirje Transkeista (1989)
  • Baba Amten lapset (1990)
  • Hyvästi puuvilla (1990)
  • Noin 18 minuuttia Etelä-Afrikkaa (1990)
  • Kun naiset eivät enää vaikene (1991)
  • Terroristin tytär (1991)
  • Our Common Future? (1992)
  • Jeesuksen näköinen mies (1992)
  • Mies varjossa (1994)
  • Äänetön yhtiökumppani (1994)
  • Tehri - kaksi matkaa (2000)

Lähteet

muokkaa
  1. a b Leppänen, Veli-Pekka: Viihteen keskellä ihmiset kokevat taas dokumenttielokuvien vetovoiman, sanoo 70 vuotta täyttävä ohjaaja Iikka Vehkalahti (vain tilaajille) 29.6.2019. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.12.2024.
  2. a b Mattila, Matias: Dokumentaristi Iikka Vehkalahti on kuollut 23.12.2024. Yle. Viitattu 23.12.2024.
  3. a b Mattila, Ilkka: Elokuvatuottaja Iikka Vehkalahti on kuollut 23.12.2024. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.12.2024.
  4. a b Pernu, Ilkka: Kameramies (arkistoitu sivu) 2012. Journalisti. Viitattu 15.8.2014.
  5. Karonen, Jarmo: Iikka Vehkalahti on kuollut 23.12.2024. Satakunnan Kansa Länsi-Suomi. Viitattu 23.12.2024.
  6. Dokumentin edistäjä Iikka Vehkalahti saa DocPointin palkinnon 27.12.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.8.2014.[vanhentunut linkki]
  7. Tukiperheestä iloa lapselle 16.11.2016. Yle. Viitattu 23.12.2024.
  8. Kuvaja, Sini: inon, joka levisi Porista muihin kouluihin (vain tilaajille) 1.5.2020. Satakunnan Kansa. Viitattu 23.12.2024.

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  NODES