Impilahti

Impilahti; Impilax; Imbilahti
Entinen kunta – luovutettu Neuvostoliitolle
	sijainti
Lääni	Viipurin lääni
Maakunta	Karjalan historiallinen maakunta
Kihlakunta	Salmin kihlakunta
Kuntanumero	147
Perustettu	16381 Sortavalasta
Lakkautettu	1948; (luovutettu Neuvostoliitolle 1944)
Pinta-ala	904 km²
Väkiluku	14 399 ; (1939)
– väestötiheys	15,9 as./km²
	1 Seurakunnan perustamisvuosi
	Infobox OK

Tämä artikkeli käsittelee entistä Suomen kuntaa. Nykyisestä Karjalan tasavaltaan kuuluvasta Impilahden kunnasta on oma artikkelinsa.

Impilahti (karjalaksi Imbilahti^[2], ruots. Impilax) on entinen Suomen kunta, joka sijaitsi Raja-Karjalassa, Laatokan rannalla, Neuvostoliitolle vuonna 1944 luovutetulla alueella. Vuonna 1939 Impilahden pinta-ala oli 904,3 km² ja asukasluku 12 891. Impilahden suurin taajama oli teollisuuskeskus Pitkäranta, hallinnollinen keskus Impilahden kirkonkylä.

Elinkeinot

Kunnan pääelinkeinoja olivat maa- ja metsätalous, mutta Impilahti oli myös vilkas teollisuuspitäjä. Pitkärannassa oli saha ja selluloosatehdas, ja kunnassa oli myös puuhiomo, tiilitehdas, meijeri, myllyjä, sahoja ja voimalaitoksia. Pitkärannassa myös louhittiin ja jalostettiin kuparimalmia ja jonkin verran rautaa, hopeaa ja tinaa. 1800-luvulla Pitkärannassa oli suuri pullotehdas.^[3]

Historiaa

Impilahden pitäjän aluetta ei vielä 1600-luvun alkupuolella merkitty maakirjoihin pitäjänä, vaan alue kuului Suistamon pogostaan. Suistamon mukana alue kuului vuodet 1651–1669 Salmin kreivikuntaan.

Pitäjä kuului Käkisalmen lääniin, josta vuonna 1721 tuli osa Vanhaa Suomea. Vuonna 1812 Vanha Suomi liitettiin Viipurin lääninä Suomeen. Vuoden 1868 alusta lähtien pitäjänkokousten sijaan alettiin Impilahdella pitää kuntakokouksia.

Ensimmäinen kansakoulu kuntaan perustettiin vuonna 1870 ja ensimmäinen höyrykoneen pyörittämä höyrysaha 1873. Vuonna 1932 valmistui Läskelä–Pitkäranta-rautatie. Sen varrella, kolmen kilometrin päässä Impilahden kirkolta sijaitsi laiturivaihde, joka nimettiin Impilahden mukaan.

Impilahden länsiosissa puhuttiin perinteisesti suomen kaakkoismurteita, kunnan itäosa kuului puolestaan karjalankieliseen alueeseen. Impilahdessa käytetty karjala oli itäisestä naapuripitäjästä Salmesta poiketen varsinaiskarjalaan kuuluvaa eteläkarjalaa.^[4]

Seurakunnat

Vuonna 1589 Impilahti mainitaan Sortavalan ortodoksisen emäseurakunnan kappelikuntana. Impilahden luterilainen seurakunta perustettiin 1638 käännyttämään Stolbovan rauhassa 1617 Ruotsin hallintaan siirtyneen Käkisalmen läänin ortodoksisia asukkaita. Aluksi jumalanpalvelukset pidettiin talollisten pirteissä tai käytiin Pälkjärven kirkossa, sillä seurakunnan oma kirkko valmistui vasta 1670-luvulla. Laajimmillaan Impilahden luterilaisen seurakunnan alueeseen kuuluivat Impilahden lisäksi Suistamon, Suojärven, Korpiselän ja Salmin pitäjät. Tosin alueella oli vain vähän luterilaisia asukkaita.

Impilahden luterilaiseen seurakuntaan kuului Pitkärannan rukoushuonekunta. Ortodoksisia seurakuntia Impilahdella oli kaksi Kitelä ja Pitkäranta. Kaikkien seurakuntien kirkot ovat tuhoutuneet sodissa tai niiden jälkeisenä aikana.

Impilahden kunnan kylät

Haukkaselkä, Hippola, Hunttila, Huunukka, Hättilä, Janaslahti, Kerisyrjä, Kirkonkylä, Kitelä, Koirinoja, Koivuselkä, Kokkoselkä, Kytösyrjä, Leppäsilta, Metsäkylä, Mursula, Mäkisalo, Nietjärvi, Pitkäranta, Purovaara, Ruokojärvi, Räkäli, Sumeria, Syskyjärvi, Syskyä, Uomaa ja Välimäki.^[3]

Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 20 koulupiiriin.^[5]

Sota-aika

Impilahden Koirinojan seutu tunnetaan talvisodan ankarista mottitaisteluista. Alueella on runsaasti venäläisten sotamuistomerkkejä, ja 2000-luvun alussa siellä paljastettiin sodan muistoksi monumentti Murheen risti.

Tunnettuja impilahtelaisia

Aleksanteri Ahola-Valo, kasvatusajattelija, taiteilija, suunnittelija, kirjailija ja filosofi
Taina Elg, näyttelijä
Siggo Frondelius, kirkkoherra
Ola Kettunen, sisustussuunnittelija
Arvo Kuikka, musiikkineuvos
Jorma Saahko, mediapersoona
Pentti Saarikoski, runoilija
Jaakko Seise, liikemies ja kansallissosialisti
Cyril Szalkiewicz, pianotaiteilija

Nykytilanne

Itä-Karjalan Kansanopiston rauniot Impilahdellä

Entinen Impilahden kunnan alue kuuluu nykyisin pääasiassa Karjalan tasavallan Pitkärannan piiriin, jossa se on jaettu Impilahden maalaiskunnan ja Pitkärannan kaupunkikunnan kesken.

Kirkonkylän eteläpuolella ollut kookas Itä-Karjalan Kansanopisto on tuhoutunut raunioiksi. Sotien jälkeen toiminta siirrettiin Punkaharjulle. Useimmat Impilahden kylistä ovat jääneet tyhjiksi, eikä useimmissa ole edes rakennuksia.

Lähteet

A. A. A. Laitinen: Impilahden pitäjän historia. Sortavala 1938.

Viitteet

↑ Suomen virallinen tilasto VI. Väestötilastoa 93. Väestösuhteet vuonna 1939. SVT VI:93
↑ Murdehet | Karjalan Sivistysseura karjalansivistysseura.fi. Viitattu 13.7.2019. (eteläkarjalaksi)
↑ ^a ^b Impilahti luovutettukarjala.fi
↑ Kotus. Karjalan kieli, kartta. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 13.7.2019.
↑ Kansakoululaitos lukuvuonna 1937–38 (PDF) (Taulu XI: Maalaiskuntien kansakoulut lukuvuonna 1937–1938. Yleisiä tietoja kunnittain.) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2.11.2014.

Aiheesta muualla

Impilahti-seuran sivut (Arkistoitu – Internet Archive) www.impilahti.net
Karttahahmotelma luovutettukarjala.fi

Suomen Neuvostoliitolle 1940-luvulla luovuttamat alueet

Kokonaan luovutetut kunnat
kaupungit	Käkisalmi \| Sortavala \| Viipuri
kauppalat	Koivisto \| Lahdenpohja
maalaiskunnat	Antrea \| Harlu \| Heinjoki \| Hiitola \| Impilahti \| Jaakkima \| Johannes \| Kanneljärvi \| Kaukola \| Kirvu \| Kivennapa \| Koiviston maalaiskunta \| Kuolemajärvi \| Kurkijoki \| Käkisalmen maalaiskunta \| Lavansaari \| Lumivaara \| Metsäpirtti \| Muolaa \| Petsamo \| Pyhäjärvi Vpl \| Rautu \| Ruskeala \| Räisälä \| Sakkola \| Salmi \| Seiskari \| Soanlahti \| Sortavalan maalaiskunta \| Suistamo \| Suojärvi \| Suursaari \| Terijoki \| Tytärsaari \| Uusikirkko \| Valkjärvi \| Viipurin maalaiskunta \| Vuoksela \| Vuoksenranta \| Äyräpää
Osin luovutetut kunnat
sodan jälkeen muihin kuntiin yhdistetyt	Jääski \| Korpiselkä \| Pälkjärvi \| Säkkijärvi \| Vahviala
toimintaansa vuoden 1948 jälkeen jatkaneet	Ilomantsi \| Inari \| Kitee \| Kuusamo \| Lappee \| Nuijamaa \| Parikkala \| Rautjärvi \| Ruokolahti \| Saari \| Salla \| Simpele \| Tohmajärvi \| Vehkalahti \| Virolahti \| Uukuniemi \| Värtsilä \| Ylämaa
Vuokra-alueeseen sisältyneet kunnat
kokonaan	Hanko
osin	Bromarv \| Degerby \| Espoo \| Inkoo \| Kirkkonummi \| Siuntio
Yksittäisiä mainittavia paikkoja luovutetuilla alueilla
	Elisenvaara \| Enso \| Ihantala \| Ilmee \| Kolosjoki \| Konevitsa \| Kyyrölä \| Liinahamari \| Pitkäranta \| Pölläkkälä \| Uuras \| Valamo

[1] Suomen virallinen tilasto VI. Väestötilastoa 93. Väestösuhteet vuonna 1939. SVT VI:93

[2] Murdehet | Karjalan Sivistysseura karjalansivistysseura.fi. Viitattu 13.7.2019. (eteläkarjalaksi)

[IL-3] Impilahti luovutettukarjala.fi

[4] Kotus. Karjalan kieli, kartta. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 13.7.2019.

[kansakoulut1937-5] Kansakoululaitos lukuvuonna 1937–38 (PDF) (Taulu XI: Maalaiskuntien kansakoulut lukuvuonna 1937–1938. Yleisiä tietoja kunnittain.) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2.11.2014.

[2]

[1]

[3]

[4]

[5]