International Campaign to Abolish Nuclear Weapons

International Campaign to Abolish Nuclear Weapons
Perustettu	2007
Tyyppi	voittoa tavoittelematon kansainvälinen kampanja
Toimiala	ydinaseriisunta
Päämaja	Le Grand-Saconnex, Geneven kantoni, Sveitsi
Jäsenet	468 yhteistyöjärjestöä 101 maassa
Tunnustukset	Nobelin rauhanpalkinto (2017)
Aiheesta muualla
	Sivusto
	Infobox OKNimi-testi OK

International Campaign to Abolish Nuclear Weapons (ICAN) kansalaisjärjestöjen liittouma, joka pyrkii edistämään ydinaseriisuntaa. ICAN sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2017.^[1]

ICAN-liittouma oli saanut alkunsa Helsingissä vuonna 2006 pidetystä ydinaseita vastustavien lääkärien biennaalista, joten Suomenkin katsottiin saaneen osansa liittouman Nobel-palkinnosta. Liittouma oli vaikuttanut keskeisesti YK:ssa heinäkuussa 2017 hyväksytyn ydinaseet kieltävän sopimuksen syntyyn. Nobelin rauhanpalkinnon myöntäminen ICAN:lle herätti kuitenkin ihmetystä, koska useat maat, mukaan lukien Suomi, oli kyseenalaistanut sopimuksen merkityksen.^[2]

Järjestön esikuvana oli International Campaign to Ban Landmines, joka sai Nobelin rauhanpalkinnon 1997.^[3]

Katso myös

Ydinaseiden kieltosopimus

Lähteet

↑ Nobelin rauhanpalkinto ydinaseiden vastaiselle kampanjalle ICAN:ille Yle Uutiset. Viitattu 6.10.2017.
↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2019, s. 67. Helsinki: Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32488-1.
↑ Peristerakis, Julia: Jody Williams and the campaign to ban landmines Canadian Museum for Human Rights. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta International Campaign to Abolish Nuclear Weapons Wikimedia Commonsissa

Nobelin rauhanpalkinnon saajat

1901–1925	1901: Dunant, Passy 1902: Ducommun, Gobat 1903: Cremer 1904: Kansainvälisen oikeuden instituutti 1905: Suttner 1906: Roosevelt 1907: Moneta, Renault 1908: Arnoldson, Bajer 1909: Beernaert, Paul Balluet d’Estournelles de Constant 1910: Kansainvälinen Rauhantoimisto 1911: Asser, Fried 1912: Root 1913: La Fontaine 1917: Punainen Risti 1919: Wilson 1920: Bourgeois 1921: Branting, Lange 1922: Nansen 1925: Chamberlain, Dawes
1926–1950	1926: Briand, Stresemann 1927: Buisson, Quidde 1929: Kellogg 1930: Söderblom 1931: Addams, Butler 1933: Angell 1934: Henderson 1935: Ossietzky 1936: Lamas 1937: Cecil 1938: Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto 1944: Punainen Risti 1945: Hull 1946: Balch, Mott 1947: Kveekarit 1949: Boyd Orr
1951–1975	1950: Bunche 1951: Jouhaux 1952: Schweitzer 1953: Marshall 1954: Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö 1957: Pearson 1958: Pire 1959: Noel‑Baker 1960: Lutuli 1961: Hammarskjöld 1962: Pauling 1963: Punainen Risti 1964: King 1965: Unicef 1968: Cassin 1969: Kansainvälinen työjärjestö 1970: Borlaug 1971: Brandt 1973: Kissinger, Lê 1974: MacBride, Satō 1975: Saharov
1976–2000	1976: B. Williams, Corrigan 1977: Amnesty International 1978: Sadat, Begin 1979: Äiti Teresa 1980: Esquivel 1981: YK:n pakolaisapujärjestö 1982: Myrdal, García Robles 1983: Wałęsa 1984: Tutu 1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan 1986: Wiesel 1987: Arias 1988: YK:n Rauhanturvaajat 1989: Dalai Lama 1990: Gorbatšov 1991: Suu Kyi 1992: Menchú 1993: Mandela, de Klerk 1994: Arafat, Peres, Rabin 1995: Pugwash-liike, Rotblat 1996: Belo, Ramos Horta 1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J. Williams 1998: Hume, Trimble 1999: Lääkärit ilman rajoja 2000: Kim
2001–	2001: YK, Annan 2002: Carter 2003: Ebadi 2004: Maathai 2005: IAEA, ElBaradei 2006: Yunus, Grameen Bank 2007: Gore, IPCC 2008: Ahtisaari 2009: Obama 2010: Liu 2011: Gbowee, Johnson Sirleaf, Karman 2012: EU 2013: Kemiallisten aseiden kieltojärjestö 2014: Satyarthi, Yousafzai 2015: Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti 2016: Juan Manuel Santos 2017: International Campaign to Abolish Nuclear Weapons 2018: Murad, Mukwege 2019: Abiy 2020: Maailman ruokaohjelma 2021: Ressa, Muratov 2022: Bjaljatski, Memorial, Center for Civil Liberties 2023: Mohammadi 2024: Nihon Hidankyō

Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[1] Nobelin rauhanpalkinto ydinaseiden vastaiselle kampanjalle ICAN:ille Yle Uutiset. Viitattu 6.10.2017.

[2] Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2019, s. 67. Helsinki: Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32488-1.

[3] Peristerakis, Julia: Jody Williams and the campaign to ban landmines Canadian Museum for Human Rights. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)

[1]

[2]

[3]