International Harvester L-sarja
L-sarja oli hyötyajoneuvojen mallisto, jonka International Harvester Company esitteli KB-sarjan korvaajaksi vuonna 1949. L-sarjan eri mallivaihtoehdot kattoivat kaikki sen aikaiset kantavuus- ja kokonaispainoluokat, alkaen kevyistä lava-autoista, päättyen raskaisiin kuorma-autoihin ja rekkavetureihin. International Harvester valmisti L-sarjan ajoneuvoja vuoteen 1952, jolloin sen korvasi R-sarja.
| International L-sarja | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistaja | International Harvester |
| Valmistusvuodet | 1949 – 1952 |
| Edeltäjä | International KB-sarja |
| Seuraaja | International R-sarja |
Mallivuodelle 1950 IH korvasi aiemmat KB- ja W-sarjansa kolmella L-sarjan pitkäkeulaisella- (conventional) ja yhdellä pystyhyttisellä (COE) -mallisarjalla. Lisää COE-malleja esiteltiin myöhemmin. Jokainen mallisarja koostui numeroiduista alasarjoista (L-110, L-120 jne.) ja jokaiseen alasarjaan kuului erityyppisiä malleja. Mallit, joiden tunnuksen viimeinen numero oli 0, 1 tai 2, olivat "Standard"-malleja eri kokonaispainoluokkiin. Mallit, joiden tunnuksen viimeinen numero oli 3, olivat "Schoolmaster"-koulubussialustoja. Mallit, joiden tunnuksen viimeinen numero oli 4, olivat raskaita "Loadstar"-malleja vahvistetuilla runkoaisoilla ja kipillä. Mallit, joiden tunnuksen viimeinen numero oli 5, olivat "Roadliner"-rekkavetureita. Myöhemmin lisätty tunnusnumero 6 otettiin käyttöön paloautojen alustoille.
L-sarjan kevyet ja keskiraskaat nokkamallit
muokkaa
Yhdysvaltain merkittävistä ajoneuvojen valmistajista International Harvester esitteli autoissaan viimeisenä uuden, sodan jälkeen suunnitellun ohjaamonsa. KB-sarjan valmistuksen loppuessa vuonna 1949, sen pitkällä keulalla varustettu kapea ohjaamo oli kilpailijoiden tuotteisiin verrattuna vanhanaikaisen näköinen. L-sarjan uusi ja tilavampi "Comfo-Vision"-ohjaamo, leveällä keulalla ja pystyrivoitetulla maskilla tasasi puntit muiden valmistajien kanssa. L-sarjan kevyiden ja keskiraskaiden (light and medium-duty) mallien valikoima alkoi 1/2-tonnisesta L-110-sarjasta ja päättyi kokonaispainoltaan 21 000 lbs (9,5 t) -luokan L-180-sarjaan. Lisäksi keskiraskaaseen sarjaan kuului vetävällä teliakselilla varustettu LF-170 -sarja. Pienemmissä L-110 – L-160 -sarjoissa vanha sivuventtiili-Green Diamond oli korvattu uudella, 220- tai 240-kuutiotuumaisella, OHV-Silver Diamond -moottorilla. L-170- ja L-180-mallien voimanlähteenä oli entisestä Blue Diamond -moottorista päivitetty Super Blue Diamond 269.[1]
L-sarjan raskaat nokkamallit
muokkaaL-sarjan raskas mallisto oli muotoiltu eri tavalla kuin kevyt- ja keskiraskas mallisto. Raskaissa malleissa käytettiin samaa ohjaamoa kuin keveämmissä, mutta keulan ilme oli jykevämpi. Maski oli kaksiosainen, muodostuen konepeiton jatkeena olevasta, kiinteästä pystyrivoitetusta osasta sekä leveämmästä vaakarivoitetusta alaosasta. Konepeitto oli saranoitu takareunastaan, ja sen sivupellit oli erikseen saranoitu yläosaan, jolloin ne voitiin poistaa moottorin jäähdytyksen tehostamiseksi. Mallisto alkoi kokonaispainoluokan 30 000 lbs (13,6 t) LF-190 -mallista, raskaimpana versiona oli kokonaispainoluokan 45 000 lbs (20,4 t) LF-212. Kaikkien mallien voimanlähteenä oli OHV-Super Red Diamond-moottori. LF-190 -sarjalla se oli 154 bhp-hevosvoimainen (138 netto-hv), 406-kuutiotuumainen (6,65 l) versio, LF-210 -sarjalla 162 bhp-hevosvoimainen (146 netto-hv), 450-kuutiotuumainen (7,3 l) versio.[1]
Raskaimpana L-sarjan alasarjana oli LD-300 -sarja, johon kuuluivat kaksiakseliset, nokkamalliset Roadliner-rekkaveturit sekä Loadstar-kippiautot. Mallisto koostui kokonaispainoluokan 30 000 lbs (13,6 t) LD-305 rekkaveturista sekä kokonaispainoluokan 36 000 lbs (20,4 t) LD-304 -kippiautosta. Molempien mallien vakiomoottori oli 165 bhp-hevosvoimainen (156 netto-hv) 743-kuutiotuumainen (12 175 cm3), vapaastihengittävä Cummins HRB-600 -dieselmoottori. Vaihtoehtoisina moottoreina oli tarjolla useita eri tehoisia Cummins-dieseleitä, mekaanisella ahtimella tai ilman. Optiomoottoreista voimakkain oli 300 bhp-hevosvoiman (283 netto-hv) mekaanisesti ahdettu Cummins NHRBS-600 diesel. Lisäksi optiolistalta pystyi valitsemaan bensiini- tai butaanikäyttöiset Hall-Scott HS-400, -470 ja -480 -moottorit.[1]
COE-mallit
muokkaaVuonna 1951 International Harvester toi markkinoille pystyhyttiset LC-160- ja LC-180 -sarjan rekkaveturit. Näissä Comfo-Vision-ohjaamo oli nostettu moottorin päälle. COE-mallien voimalinja oli yhteneväinen vastaavien nokkamallien kanssa.[1]
-
Australiassa kuvattu International L-sarjan keskiraskas malli. Australiassa valmistettujen mallien merkintä oli "AL". -
International L-sarjan keskiraskas rekkaveturi
Lähteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa