Irlannin tasavaltalaisveljeskunta

Irlannin tasavaltalaisveljeskunta (engl. Irish Republican Brotherhood, IRB) oli Irlannissa ja Isossa-Britanniassa vuosina 1858–1924 toiminut vallankumouksellinen salaseura, jonka tavoitteena oli tehdä Irlannista itsenäinen tasavalta. Se kuului feeniläiseen liikkeeseen ja sen sisarjärjestö oli Yhdysvalloista käsin samaa tavoitetta tukenut Feeniläisveljeskunta, jonka aktiivisuus tosin painottui lähinnä 1860-luvulle. IRB:n näkyvimmät saavutukset olivat epäonnistunut kapinayritys vuonna 1867, joukko lukuisia pommi-iskuja Englannissa sekä vuoden 1916 pääsiäiskapina. Järjestö hajosi sisäisiin erimielisyyksiin Irlannin itsenäistymisen yhteydessä 1920-luvun alussa.

Historia

muokkaa

Irlannin tasavaltalaisveljeskunnan perusti James Stephens, joka oli kuulunut aiemmin Nuori Irlanti -liikkeeseen ja joutunut asumaan vuoden 1848 epäonnistuneen kapinan jälkeen useita vuosia maanpaossa Pariisissa. Siellä hän oli tutustunut kohtalotoveriinsa John O’Mahonyyn. Kun Stephens vuonna 1857 kirjoitti Yhdysvaltoihin muuttaneelle O’Mahonylle ja pyysi tätä lähettämään rahaa muistomerkin hankkimiseksi eräälle kuolleelle kapinalliselle, O’Mahony tarjoutuikin rahoittamaan salaista vallankumousjärjestöä, jos Stephens perustaisi sellaisen Irlantiin. Kun ensimmäinen 80 punnan suuruinen rahalähetys saapui, Stephens piti IRB:n perustavan kokouksen kotonaan Dublinissa Pyhän Patrikin päivänä 17. maaliskuuta 1858. Järjestön nimi oli aluksi Irish Revolutionary Brotherhood (vallankumouksellinen veljeskunta), mutta muuttui myöhemmin muotoon Republican Brotherhood (tasavaltalainen veljeskunta). O’Mahony perusti vastaavasti feeniläisveljeskunnan New Yorkissa.[1]

IRB:n toiminta perustui maanalaisiin soluihin.[1] Sen jäsenet vannoivat valan, että he taistelisivat brittejä vastaan tehdäkseen Irlannista ”itsenäisen demokraattisen tasavallan”.[2] Viktoriaanisen ajan englantilaiset pitivät koko feeniläisliikettä katolisten uskonnollisten fanaatikkojen ääriliikkeenä, jota arveltiin ohjailtavan Roomasta käsin.[1] Todellisuudessa katolinen kirkko ja paavi tuomitsivat feeniläisliikkeen,[3] ja IRB sai rahaa ja aseita nimenomaan Yhdysvaltain feeniläisveljeskunnalta.[4] Salaseuran johto lupasi amerikkalaisille rahoittajilleen käynnistää kansannousun Irlannissa 20. syyskuuta 1865. Aseita ei kuitenkaan saatu tarpeeksi ja viisi päivää ennen suunniteltua kapinan alkua brittiviranomaiset pidättivät Irlannin feeniläisjohtajat.[5][4] Neljä liikkeen johtajaa – Charles Joseph Kickham, John O’Leary, Thomas Clarke Luby ja Jeremiah O’Donovan Rossa – tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin ja heidän julkaisemansa lehti The Irish People lakkautettiin.[6]

Uusi amerikkalaisten rahoittama kapina suunniteltiin maaliskuulle 1867.[6] Alkuperäisenä tarkoituksena oli vallata Englannissa sijaitsevan Chesterin linnan asevarasto, mikä ei kuitenkaan toteutunut. Kapina käynnistyi Irlannissa 5. maaliskuuta sarjalla hyökkäyksiä ja iskuja poliisiasemia sekä liikenneyhteyksiä vastaan, mutta toiminta kukistettiin nopeasti ja kaikki johtajat vangittiin. Amerikasta toukokuussa saapunutta aselaivaa ei ollut vastaanottamassa kukaan.[7] Feeniläiset siirtyivät nyt yksittäisiin väkivaltaisiin iskuihin. Feeniläisjohtajia oikeudenkäyntiin saattanut poliisi surmattiin ja kolme hänen murhastaan marraskuussa 1867 teloitettua miestä julistettiin ”Manchesterin marttyyreiksi”. Kuukautta myöhemmin 12 ihmistä kuoli räjähdyksessä, jonka tarkoituksena oli vapauttaa eräs IRB:n asehankkija vankilasta.[4] Pelko väkivaltaisuuksista sai Ison-Britannian pääministeriksi 1868 tulleen liberaalin William Gladstonen toteuttamaan joitain uudistuksia Irlannissa. Anglikaanisen Irlannin kirkon valtionkirkon asema Irlannissa lakkautettiin 1869 ja seuraavana vuonna säädettiin maanvuokraajien oikeudellista asemaa parantanut Land Act -laki. Samoihin aikoihin irlantilainen poliitikko Isaac Butt käynnisti niin sanotun home rule -liikkeen, joka tähtäsi Irlannin itsehallinnon saavuttamiseen rauhanomaista ja laillista tietä.[6][2][4] Monet Irlannin feeniläisistä ryhtyivät kannattamaan home rule -liikettä ja siirtyivät näin normaaliin politiikkaan. Käänne tunnetaan nimellä ”uusi suunnanmuutos” (new departure). Toisaalta monet kieltäytyivät luopumasta väkivaltaisista keinoista.[2]

O’Donovan Rossa sekä John Devoy vapautuivat vuonna 1871 vankilasta ja organisoivat IRB:n toiminnan uudelleen vuonna 1873. Organisaation johtoon asetettiin 11-henkinen pääneuvosto, jota järjestön jäsenten tuli kohdella ”Irlannin tasavallan hallituksena”. Uuden kapinan järjestäminen lykättiin etäisempään tulevaisuuteen. Vaikka IRB ryhtyikin tukemaan Charles Stewart Parnellin parlamentissa käymää kamppailua home rulen puolesta, se järjesti myös 1880-luvulla Englannin kaupunkeihin kohdistuneen niin sanotun dynamiittikampanjan.[8] Järjestö onnistui jossain määrin elvyttämään hiljentynyttä toimintaansa 1900-luvun alussa. Uutta eloa toi 15 vuotta vankilassa istuneen Thomas J. Clarken paluu Irlantiin vuonna 1907.[3] Muutamaa vuotta myöhemmin hän syrjäytti IRB:n vanhat johtajat ja nosti heidän tilalleen nuoremman ja sitoutuneemman johdon. IRB tuki Irlannin vapaaehtoisjoukkojen perustamista vuonna 1913 ja onnistui soluttamaan sen osan joukoista, jotka kieltäytyivät ensimmäisen maailmansodan puhjettua liittymästä Britannian armeijaan. Clarke perusti keväällä 1915 IRB:n pääneuvostosta erillisen sotaneuvoston, joka yritti käyttää näitä joukkoja vallankumouksen välineenä ja järjesti pääsiäiskapinana tunnetun epäonnistuneen kansannousun.[8]

Pääsiäiskapinan kukistamisen jälkeen Michael Collins elvytti IRB:n toiminnan vielä kerran uudelleen. Järjestön salaseuramaisuutta alettiin kuitenkin pitää taakkana, ja Irlannin vapaussodan aikana vuodesta 1919 alkaen se menetti pääosan arvovallastaan uudelle Irlannin tasavaltalaisarmeijalle (IRA) sekä Dáil Éireannin hallitukselle. Molemmissa organisaatioissa mukana ollut Collins tosin piti IRB:tä yhä merkittävänä, mutta monet arvostivat nyt IRA:n jäsenyyttä enemmän. Kysymys joulukuussa 1921 solmitusta Ison-Britannian ja Irlannin sopimuksesta jakoi IRB:n, sillä järjestön pääneuvosto puolsi sopimusta mutta pääosa jäsenistä vastusti sitä. Tämän seurauksena järjestö hajosi Irlannin sisällissodan aikana.[3][8] IRB lakkautettiin vuonna 1924 sen jälkeen, kun siitä irtautunut Irish Republican Army Organisation -niminen ryhmä oli sekaantunut epäonnistuneeseen kapinaan uuden Irlannin vapaavaltion armeijassa.[3]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Fenian History (englanniksi) Fenians.org. Viitattu 17.4.2014.
  2. a b c Alan Gevinson: What Happened to the Fenians After 1866? (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) Teachinghistory.org. Viitattu 13.4.2014.
  3. a b c d Irish Republican Brotherhood (englanniksi) University College Dublin archives. Viitattu 17.4.2014.
  4. a b c d Risto Kari: Historian ABC: Kaikkien aikojen valtiot 2, s. 182. Tammi. Helsinki 2001.
  5. Nordisk familjebok (1917), s. 1293 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 17.4.2014.
  6. a b c Ireland: History (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 17.4.2014.
  7. Mike Cronin: A History of Ireland, s. 152. Palgrave 2001.
  8. a b c The Irish Republican Brotherhood (IRB) (englanniksi) BBC. Viitattu 13.4.2014.

Aiheesta muualla

muokkaa
  NODES
HOME 3
Intern 1
os 26