Islannin kuningaskunta
Islannin kuningaskunta (isl: Konungsríkið Ísland; tansk: Kongeriget Island) oli perustuslaillinen monarkia Euroopassa. Se perustettiin 1. joulukuuta 1918, jolloin Islannin ja Tanskan välille luotiin personaaliunioni. Monarkia ja personaaliunioni lakkautettiin 17. kesäkuuta 1944, jolloin Islannista tuli pidetyn kansanäänestyksen jälkeen tasavalta.[2]
Islannin kuningaskunta Konungsríkið Ísland Kongeriget Island |
|
---|---|
1918–1944 |
|
Valtiomuoto | perustuslaillinen monarkia |
osa | personaaliunionia Tanskan kanssa |
Monarkki | Kristian X (1918–1944) |
Pääkaupunki | Reykjavík |
Pinta-ala | |
– yhteensä | 103 125 km² |
Väkiluku (1944) | 125 967[1] |
– väestötiheys | 1,2 / km² |
Uskonnot | luterilaisuus |
Historia | |
– personaaliunionin perustaminen | 1. joulukuuta 1918 |
– kansanäänestys itsenäisyydestä | 20. toukokuuta 1944 |
– tasavalta | 17. kesäkuuta 1944 |
Viralliset kielet | islanti, tanska |
Valuutta | Islannin kruunu |
Kansallislaulu | Lofsöngur |
Edeltäjä | Tanska |
Seuraaja | Islanti |
Historia
muokkaaPersonaaliunionissa Islanti tunnustettiin täysin suvereeniksi valtioksi, jonka valtionpäämiehenä toimii Tanskan kuningas. Islannin pyynnöstä ulkopolitiikka ja puolustus oli jätetty Tanskan hallintaan. Islanti sai oman lipun ja vaakunan.
Toisessa maailmansodassa Tanska joutui Saksan miehittämäksi. Tämän johdosta Islanti ilmoitti ottavansa ulkomaanpolitiikan ja puolustuksen omalle harteelleen. Islannin protestoinnista huolimatta Iso-Britannia kuitenkin miehitti maan sen strategisen sijainnin takia. Vuonna 1941 Islanti hyväksyi puolustussopimuksen Yhdysvaltain kanssa.
Vuonna 1944 maasta tuli tasavalta maassa pidetyn kansanäänestyksen jälkeen. Kansanäänestyksessä aivan ylivoimainen enemmistö (noin 97 %) islantilaisista kannatti personaaliunionin kumoamista. Äänestysprosentti oli peräti yli 98 prosenttia.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ Population - key figures 1703-2011 Statistics Iceland. Viitattu 1.8.2014. (englanniksi)
- ↑ Halfdanarson, Gudmundur: The A to Z of Iceland (The A to Z Guide Series), No. 229. Lanham: Scarecrow Press, 2010. ISBN 9780810872080 Teoksen verkkoversio (viitattu 1.8.2014).
- ↑ Thorarensen, Björg: Constitutional Reform Process in Iceland – Involving the people into the process. (pdf) Universitetet i Oslo. 1.11.2011. Arkistoitu 26.9.2018. Viitattu 1.8.2014. (englanniksi)