Jääkide
Jääkide on veden yleisimmän kiinteän olomuodon eli jään muodostama kide. Veden molekyylirakenteessa on jokaista happiatomia kohti kaksi vetyatomia. Niiden välisistä sidoksista johtuen jääkiteissä toistuu kuusikulmainen kiderakenne, jossa toistuvat 120 asteen kulmat.[1]
Jääkiteet kasvavat hitaasti vesihöyryn härmistyessä tai nestemäisen veden jäätyessä. Tietyt kasvusuunnat, fasetit, kasvavat hitaammin kuin toiset, mikä johtaa kuusikulmaisen pilarin viipaleita muistuttavien muotojen syntymiseen.[2] Sen mukaan kasvavatko päätyfasetit vai prismafasetit nopeammin, syntyy joko levymäisiä tai neulasmaisia perusmuotoja. Kasvusuunta määräytyy lämpötilan mukaan. Kylmemmässä kuin -22 ℃ kiteet kasvavat pituussuuntaan, siitä -10 ℃ asteeseen levysuunta kasvaa voimakkaammin, siitä -4 ℃ asteeseen pylvässuunta voittaa jälleen ja sitä lämpimämmässä on taas levyjen vuoro.[3] Tämä vaihtelu yhdessä ilmankosteuden erojen kanssa selittää eri muotoiset lumihiutaleet.
Kun kostea, vesihöyryä sisältävä ilma jäähtyy riittävästi, vesihöyrystä alkaa härmistyä jääkiteitä. Kiteiden muodostuminen ei ala spontaanisti missä tahansa, vaan yleensä jonkun sopivan muotoisen hiukkasen eli jäätymisytimen pinnalle. Erilaiset rakenteet kuten lasit ja heinänkorret toimivat oivallisina jäätymisytiminä silloin kun ne jäähtyvät ulossäteilyn takia yleensä kylmemmiksi kuin ympäröivä ilma. Tällöin syntyy jääkiteiden muodostamaa kuuraa.
Jääkiteitä voi tutkia lasilevyjen ja mikroskoopin avulla, mutta kaikki tutkimusvälineet täytyy jäähdyttää huolellisesti.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ Libbrecht, K.: A Snowflake Primer its.caltech.edu. Viitattu 3.3.2009.
- ↑ Libbrecht, K.: Crystal Faceting its.caltech.edu. Viitattu 3.3.2009. (englanniksi)
- ↑ Snow Crystals in Hokkaido
- ↑ Moilanen, J.: Havainto-opas jääkidenäytteet 2004. Ursan halojaosto. Arkistoitu 12.2.2007. Viitattu 3.3.2009.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jääkide Wikimedia Commonsissa