Järvenpään tilapäinen ortodoksinen kirkko
Järvenpään tilapäinen ortodoksinen kirkko oli vuosina 1948–1980 palvellut ortodoksinen kirkko Järvenpäässä. Kirkko rakennettiin suuren tarpeen vuoksi eikä sitä ollut tarkoitettu pysyväksi. Rakennus oli kirkolliselta arvoltaan tsasouna eli sen alttaripöytää ei ollut erikseen pyhitetty – sillä oli vain antiminssi, koska kirkko oli väliaikainen.[1]
| Järvenpään tilapäinen ortodoksinen kirkko Jumalansynnyttäjän kasanilaisen ikonin rukoushuone |
|
|---|---|
| Kirkkokunta | Suomen ortodoksinen kirkko |
| Rakentamisvuosi | 1948 |
| Poistui käytöstä | 1980 |
 |
|
Helsingin piispat, piispa Aleksanteri ja metropoliitta Johannes, tarkastivat kirkon viiden vuoden välein lakisääteisissä piispantarkastuksissa. Kumpikaan ei koskaan esittänyt tsasounan vihkimistä varsinaiseksi kirkoksi, koska rakennus oli väliaikainen.[1]
Entinen kirkko
muokkaaKannaksella sijainneen Terijoen kunnan ortodoksinen väestö sijoitettiin vuonna 1942 Järvenpäähän. Alueella oli entinen ortodoksinen kirkko, Tuusulan venäläinen varuskuntakirkko, mutta koska se oli sotilasalueella, sitä ei suostuttu luovuttamaan siviilien käyttöön. Jumalanpalvelukset toimitettiin harvakseltaan väliaikaistiloissa, muun muassa kouluissa, mutta se oli monesta syystä hankalaa. Kirkolliset asut ja välineet jouduttiin tuomaan muualta kirkkoon jokaista jumalanpalvelusta varten, eikä esimerkiksi suitsutus ollut sallittua.[1]
Rakentaminen
muokkaaInsinööri Aleksis Koponen, lelutehtailija, antoi vuonna 1946 käyttöön tontin ja kirkolle anottiin rakennuslupaa, mutta lupaa ei saatu. Seuraavana vuonna uusi anomus hyväksyttiin, kun Koponen asetti 600 000 silloisen markan takuusumman rakentamista varten. Lupa saatiin ja rakentaminen sujui vauhdikkaasti. Virallisesti rakennus oli Koposen lelutehtaan osasto, josta hän luovutti tiloja siirtoseurakunnan käyttöön. Tästä johtui rakennuksen kirkoksi vaatimaton omakotitalomainen ulkoasu. Vasta 1960-luvulla rakennukseen lisättiin erillinen katettu kuisti, jonka katolla oli sipulikupoli risteineen.[2]
Väliaikaisen kirkon pääsali jaettiin kääntöovilla kahteen osaan, joista ulompi oli arkisin jonkin aikaa lelutehtaan nukenteko-osastona, kunnes nukentekoon saatiin uudet tilat. Iltaisin tila toimi seurakuntasalina. Nuket tehtiin käsityönä, joten niiden tekoon ei tarvittu koneita vaan pelkästään irrallisia käsityökaluja. Nukenteko kirkon tiloissa loppui muutamaa vuotta myöhemmin, kun tehtaan omistaja sai virallisen luvan vuokrata koko rakennus seurakunnalle. Sopimukseen kuului, että rakennus tontteineen – ilman sisustusta – palautetaan omistajalle tai tämän perikunnalle, kunhan uusi vakinainen kirkko vihittäisiin käyttöön.[2]
Peruskivi muurattiin 27. heinäkuuta 1947. Tilaisuudessa rukoushetken toimittanut ja koko hankkeen alulle saattanut entinen Terijoen kirkkoherra, isä Mikael Orfinskij, kuoli tasan kuukautta myöhemmin. Tasan neljä kuukautta myöhemmin menehtyi rouva Antonina Koponen, joka oli ottanut hankkeen sydämenasiakseen. Hänen miehensä, voimakkaasti hanketta tukenut insinööri Koponen, lupasi hoitaa työn loppuun. Kirkko sai paljon lahjoituksia, muun muassa järvenpääläinen taiteilija Ilja Repin, kuuluisan taidemaalarin samanniminen veljenpoika, teki ikonostaasin puuleikkaukset. Osa kirkon esineistöstä saatiin alkuperäisestä Terijoen ortodoksisesta kirkosta.[3]
Kirkko vihittiin 14. maaliskuuta 1948. Vihkimisen toimitti Helsingin ortodoksisen hiippakunnan vankilapappi, isä Vladimir Hänninen. Hän oli ensimmäinen Järvenpään avustava pappi, joka hoiti tehtävää oman toimensa ohella. Myöhemmin avustavina pappeina olivat isä Pietari Norilo, isä Arvi Karpov sekä isä Serafim Fiilin.[4]
Järvenpään jo Terijoelta periytyvän kirkkokuoron toiminta jatkui normaalisti. Evakkokanttorien kuoltua kuoron otti huostaansa diakoni Yrjö Galkin, jonka ohjauksessa toiminta jatkuikin aina siihen asti, kunnes kirkolle valittiin oma vakinainen kanttori.[4]
Isä Yrjö jäi eläkkeelle vuonna 1981 ja hänen paikkansa täytti kanttori Tatjana Wilenius.[5]
Kokoaikainen pappi
muokkaaSyksyllä 1975 Valtioneuvosto myönsi luvan perustaa Järvenpäähän oman kokoaikaisen papin vakinaisen viran. Väliaikaiseksi papiksi saatiin rovasti Mikael Kasanko, eläkkeellä oleva entinen Helsingin kirkkoherra. Hän lupautui tehtävään siihen asti, kunnes tilalle saataisiin vakinainen pappi ja seurakunta hankki hänelle täksi ajaksi asunnon Järvenpäästä.[6]
Isä Mikaelin sijaisuutta kesti vain vuoden verran. Kesällä 1976 siihen asti sivutoiminen diakoni Viktor Porokara valittiin tehtävään ja Kristuksen kirkastumisjuhlassa, Pyhän Kolminaisuuden kirkossa, hänet vihittiin Järvenpään omaksi papiksi. Vihkimisen toimitti metropolitta Johannes. Isä Viktorin kausi Järvenpään paimenena kesti syksyyn 2009 asti, jolloin hän jäi eläkkeelle. Erinäisten väliaikaisjärjestelyjen jälkeen uudeksi Järvenpään papiksi valittiin isä Tapio Rautamäki.[7]
Kirkon purkaminen
muokkaaUuden kirkon rakentaminen käynnistyi samoihin aikoihin vakinaisen papin saannin myötä ja vuonna 1980 vihittiin uusi Järvenpään ortodoksinen kirkko. Uuden kirkon toiminnan käynnistyttyä kunnolla toimitettiin lyhyt rukoushetki ja loppuun palvellut vanha väliaikaiskirkko purettiin. Rakennuksen vielä vahvatekoiset hirsiseinät myytiin uudiskäyttöön ja tontti palautettiin lainaajan perikunnalle alkuperäisen sopimuksen mukaisesti.[8]
Lähteet
muokkaa- Koukkunen, Heikki & Kasanko, Mikael: Helsingin ortodoksinen seurakunta 1827–1977, s. 79–84. Helsingin ortodoksinen seurakunta, 1977. ISBN 951-99128-5-1
- Petri Piiroinen: ORTODOKSISUUTTA EILEN JA TÄNÄÄN - Helsingin ortodoksinen seurakunta 1827 - 2002. Helsingin ortodoksinen seurakunta. ISBN 951-95511-6-6
- Järvenpään kirkko vihitty; Uskon Viesti 10/80
- http://www.ort.fi/helsinki/ajankoht/ajankoht2006.htm#Jarvenpaa25v
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Koukkunen & Kasanko 1977, s. 79.
- ↑ a b Koukkunen & Kasanko 1977, s. 79–80.
- ↑ Koukkunen & Kasanko 1977, s. 79–81.
- ↑ a b Koukkunen & Kasanko 1977, s. 81.
- ↑ Ortodoksisuutta eilen ja tänään, s. 474
- ↑ Koukkunen . Kasanko, s. 81
- ↑ Ortodoksisuutta eilen ja tänään, s. 466
- ↑ http://www.ort.fi/helsinki/ajankoht/ajankoht2006.htm#Jarvenpaa25v