Jakob De la Gardie
Jakob Pontusson De la Gardie (20. kesäkuuta 1583 Tallinna – 12. elokuuta 1652 Tukholma) oli ruotsalainen kreivi, sotapäällikkö, valtiomies ja marsalkka. Jakob De la Gardieta kutsuttiin Suomessa pilkkanimellä Laiska-Jaakko, koska hän pakotti suomalaiset joukkonsa miehittämään Novgorodia kuusi vuotta. Tämä sai suomalaisjoukot piruilemaan sanoen: ”Lähti suvi, lähti talvi, vaan ei lähde Laiska-Jaakko”.
| Jakob De la Gardie | |
|---|---|
| Jakob Pontusson De la Gardie | |
 Tuntemattoman taiteilijan öljymaalaus vuodelta 1606 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. kesäkuuta 1583 Tallinna, Ruotsin valtakunta |
| Kuollut | 12. elokuuta 1652 (69 vuotta) Tukholma, Ruotsi |
| Kansalaisuus |
 Ruotsi |
| Sotilashenkilö | |
| Taistelut ja sodat | De la Gardien sotaretki (1609-1610) |
| Sotilasarvo | marsalkka |
Yksityiselämä
muokkaaDe la Gardien vanhemmat olivat Pontus I De la Gardie ja Sofia Johansdotter Gyllenhielm, joka oli Juhana III:n ja tämän rakastajattaren Kaarina Hannuntyttären tytär. Sofia kuoli Tallinnassa synnyttäessään poikaansa Jakobia vuonna 1583, ja Pontus hukkui Narvanjokeen pari vuotta myöhemmin. Orvoksi jäänyt Jakob de la Gardie lähetettiin Vääksyn kartanoon Kangasalle isoäitinsä hoiviin. Jakob oli naimisissa Ebba Brahen kanssa, jonka kanssa hän sai useita lapsia. Kuuluisimmat heidän lapsistaan olivat Axel Julius De la Gardie ja Magnus Gabriel De la Gardie.
Sotilasura
muokkaaDe la Gardie palveli Morits Oranialaisen armeijassa Alankomaissa vuodet 1606–1608. Hän oli vastuussa alankomaalaisen taktiikan käyttöönotosta Ruotsin kuningas Kaarle IX:n armeijassa. Aluksi hanke epäonnistui ja tuloksena oli Kirkholman taistelun katastrofi vuonna 1605. Myöhemmin De la Gardie onnistui paremmin ja ruotsalaiset käyttivät taktiikkaa menestyksekkäästi.
De la Gardie johti Ruotsin armeijaa Venäjän-sotaretkellä vuosina 1608–1613. Hän pyrki tukemaan Ruotsin kanssa liittoutunutta tsaari Vasili IV:tä Puola-Liettuaa ja toista Vale-Dmitriä vastaan hyökkäämällä vuonna 1610 Moskovaan Novgorodista käsin. Matkalla De la Gardien pääosin suomalaisista koostuvat joukot purkivat Troitse-Sergijeva lavran piirityksen ja sen jälkeen miehittivät Moskovan. Samana vuonna puolalais-liettualaiset kuitenkin voittivat De la Gardien ja venäläisten joukot Smolenskin lähellä Klušinon taistelussa.
Kun Venäjä ei ollut luovuttanut Käkisalmen lääniä vuoteen 1610 mennessä, vaikka siitä oli sovittu Viipurissa, Ruotsin kuningas Kaarle IX antoi De la Gardielle käskyn vallata Käkisalmi. Käkisalmen linna antautui vasta puoli vuotta kestäneen piirityksen jälkeen 2. maaliskuuta 1611. Kesällä 1611 De la Gardie vaati Venäjältä Pähkinälinnan ja Laatokan kaupungin luovuttamista Ruotsille. Kun siihen ei suostuttu, hän päätti vallata Novgorodin. Kesäkuun alkupäivinä De la Gardien 4000-6000 sotilaan vahvuinen armeija lähti kohti Novgorodia, minne se tunkeutui 16. marraskuuta samana vuonna. Kaupungissa taisteltiin pitkään. Taistelun aikana venäläiset suostuivat sopimukseen, jossa he tunnustivat Ruotsin kuninkaan suojelusherrakseen, valitsivat toisen Kaarle IX:n pojista tsaariksi ja lupasivat tehdä Ruotsin kanssa sotilasliiton Puola-Liettuaa vastaan.[1]
De la Gardie toimi vuosina 1619–1630 Baltiassa kuvernöörinä. Marsalkan arvon hän sai vuonna 1620. Jakob De la Gardie on haudattu Ruotsissa Enköpingin kunnassa sijaitsevaan Veckholmin kirkkoon. Ebba Brahen perustama Pietarsaaren kaupunki (ruotsiksi Jakobstad) on nimetty Jakob De la Gardien mukaan.[2]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Childs, John: Warfare in the Seventeenth Century. Lontoo: Cassell, 2001. ISBN 0-304-36373-1
Viitteet
muokkaa- ↑ Seppälä, Helge: Vuosisatainen taistelu Karjalasta, s. 26. Taifuuni, 1994. ISBN 951-581-033-7
- ↑ Tietoa Pietarsaaresta (PDF) Pietarsaaren kaupunki. Arkistoitu 3.4.2012. Viitattu 11.5.2009.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jakob De la Gardie Wikimedia Commonsissa
- Laiska-Jaakon tarinat, Kansan kuvalehti, 12.05.1934, nro 19, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- J. J. Mikkola : Jaakko de la Gardie. "Hitaasti kiiruhtamisen" sotapäällikkö, Venäjän valloittaja ja Karjalan vapauttaja. Uutta ja vanhaa "Laiskan Jaakon" elämäntaipaleelta - m. m. vanhan venäläisen kronikan lisätietoja hänestä, Hakkapeliitan joulu, 01.12.1934, s. 24, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot