James McNeill Whistler
James Abbott McNeill Whistler (11. heinäkuuta 1834 Lowell, Massachusetts – 17. heinäkuuta 1903 Lontoo) oli yhdysvaltalaissyntyinen, pääosan urastaan Englannissa tehnyt taidemaalari, joka tunnetaan yöllistä Lontoota kuvaavista maisemamaalauksista, kokovartalomuotokuvista ja taidokkaista grafiikan lehdistä.[1]
| James McNeill Whistler | |
|---|---|
 Omakuva, 1872. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. heinäkuuta 1834 Lowell, Massachusetts, Yhdysvallat |
| Kuollut | 17. heinäkuuta 1903 (69 vuotta) Lontoo, Englanti |
| Ammatti | taidemaalari |
| Taiteilija | |
| Taidesuuntaus | realismi |
| Kuuluisimpia töitä | Whistlers Mother (1871) |
 Nimikirjoitus |
|
Mekaanikko George Whistlerin ja hänen uuden vaimonsa Anna McNeillin poika James Abbott McNeill Whistler syntyi vuonna 1834 Massachusettsissa, Yhdysvalloissa. Perheessä oli kaksi poikaa ja yksi tytär isän edellisestä avioliitosta.
Perhe muutti useasti ympäri Yhdysvaltoja isän työn mukana, ja Jamesin ollessa yhdeksän he muuttivat Moskovaan, jossa isä työskenteli rautateillä. Tällä välin James Whistler opiskeli piirtämistä Moskovan Keisarillisessa Tieteen Akatemiassa. Vähän varttuneempana hän innostui itsekin matkustelusta ja vuonna 1848 hän muutti siskonsa ja tämän miehen luo Lontooseen. Siellä hän kiersi opiskelemassa eri paikoissa ennen kuin palasi vuonna 1851 isänsä kuoleman jälkeen Yhdysvaltoihin ja kirjoittautui armeijan leipiin. Siellä hän oppi graafista suunnittelua tehdessään karttoja laivastossa.
James Whistler opiskeli piirtämistä ja maalausta Yhdysvalloissa eri opinahjoissa, ja hänet erotettiin myös muutamasta koulusta räiskyvän persoonallisuutensa vuoksi. Whistler oli omapäinen nuori mies, ja vuonna 1855 hän muutti pysyvästi Eurooppaan ollakseen taiteilija.
Pariisin kouluista ja realismin piireistä hän löysi paljon taiteilijaystäviä, kuten Henri Fantin-Latourin ja Gustave Courbet’n, jotka saivat hänet inspiroitumaan realismista hänen varhaisen taiteilijauransa alussa. Sittemmin hän löysi itsensä avantgardismia kannattavien taiteilijoiden piireistä ja muutti takaisin Lontooseen, jossa hän vaikutti eniten elinaikanaan, mutta palasi silti silloin tällöin Ranskan taiteilijapiireihin saamaan vaikutteita muun muassa Société des Troisin parista.
Whistlerin elämäntyyli oli suhteellisen huoleton, ja hän olikin usein veloissa. Hän tuli kuuluisaksi myös dandyismistään. Näytelmäkirjailija Oscar Wilde olikin yksi hänen kuuluisista ystävistään ja samoilla linjoilla hänen kanssaan.[2]
Whistlerin taide muuttui dramaattisesti 1860-luvulla hänen kiinnostuessaan kreikkalaisesta taidesuuntauksesta, Aasian posliinista ja japanilaisesta kalligrafiasta. Hän tuli vakuuttuneeksi värin ja viivan voimasta, ja hänet tunnetaankin parhaiten puhtaasti koristeellisesta tyylistään ennen vuotta 1870, jolloin Whistler alkoi maalata kuutamoisia öitä sekä leikkiä valolla ja varjolla. Ihmiset arvostelivatkin kriittisesti hänen tämänsuuntaista työtään, Nocturnea sanoilla ”keskeneräinen” ja ”ihmisten turhaa rahastusta”. Whistler kävi tästä pitkän oikeustaiston kriitikko John Ruskinia vastaan.[1] Hän halusi puolustaa omaa maalaustekniikkaansa, ja vetosikin ihmisiin sanomalla: ”Tule sumuisena yönä minun kanssani laiturille ja kerro, minkä kohdan näet puuttuvan minun Nocturnestani!” Myöhemmin juuri kyseiset arvostellut työt nostivat hänet kuuluisuuteen.
Hän kierteli vielä vanhoilla päivilläänkin, kunnes sairastui vuonna 1902 Hollannissa ollessaan. Seuraavana vuonna Whistler kuoli sydänsairauteen Chelseassa, Englannissa.
Valikoituja teoksia
muokkaa-
Omakuva (Whistler hatun kanssa) (1858) -
La Vieille aux loques (1858) -
Pianon ääressä (1858-1859) -
Brown and Silver Old Battersea Bridge (1859) -
Kaiverrus Whistlerin mielitietystä, Joanna Hiffernanista (n. 1860) -
Harmony in Green and Rose The Music Room (1861) -
Grey and Silver Battersea Beach (1863) -
Symphony in White no 1 (The White Girl) (1862) -
La Princesse du Pay de la Porcelaine (1863-1864) -
Symphonie in White No. 2, Girls in White (1864) -
Harmony in blue and silver: Trouville (1865) -
Selsey Billin ranta (1865) -
Symphony in White No 3 (1866) -
Nocturne in Blue and Gold: Valparaiso Bay (1866) -
Variations in Pink And Grey Chelsea (1871) -
-
Symphony in Grey and Green The Ocean (1866-72) -
Harmaa asetelma, taiteilijan muotokuva (Omakuva) (1872) -
Arrangement in Gray and Black no 2 (Thomas Carlylen muotokuva) (1873) -
Harmony in Grey and Green Miss Cicely Alexander (1873) -
Harmony in Yellow and Gold The Gold Girl (Connie Gilchrist) (1873) -
Arrangement in Gray and Black No2 (1873) -
Nocturne in Gray und Gold, Westminster Bridge (c. 1871-1874) -
Nocturne in Black and Gold, The falling Rocket (1874) -
Nocturne in Blue and Gold: Old Battersea Bridge (c. 1872-1875) -
Chelsea Wharf Grey and Silver (1875) -
Grey and Gold - Snow in Chelsea (1876) -
Nocturne Trafalgar Square Chelsea Snow (1876) -
Arrangement in White and Black (1876) -
Arrangement in Yellow and Grey Effie Deans (1877) -
Venetian Scene (1879) -
The Staircase Note in Red (1880) -
Nocturne in Pink und Grey, Portrait of Lady Meux (1881-1882) -
Arrangement in light pink and black, portrait of Théodore Duret (1883) -
An Orange Note (1884) -
Pink Note The Novelette (1884) -
Mother of Pearl and Silver The Andalusian (1888-1900)
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Denys Sutton: James McNeill Whistler Encyclopedia Britannica. 7.7.2022. Viitattu 10.7.2022.
- ↑ Colin McDowell: James McNeill Whistler, style setter Mr. Porter. Viitattu 22.7.2014.[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta James McNeill Whistler Wikimedia Commonsissa