Jean Béliveau
Jean Arthur Béliveau C.C., O.Q. (31. elokuuta 1931 Trois-Rivières, Quebec, Kanada – 2. joulukuuta 2014 Longueuil, Quebec, Kanada[2][3]) oli kanadanranskalainen[4] jääkiekkoilija. Hän lukeutuu lajin historian arvostetuimpiin hahmoihin. Keskushyökkääjänä pelannut Béliveau edusti Montreal Canadiensia NHL-liigassa vuosina 1950–1971. Hän saavutti siellä kymmenen Stanley Cupin voittoa. Näistä NHL:n mestaruuksista hän hankki viisi kapteenina.
| Jean Béliveau | |
|---|---|
 Béliveau 1960-luvulla. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. elokuuta 1931 Trois-Rivières, Quebec, Kanada |
| Kuollut | 2. joulukuuta 2014 (83 vuotta) Longueuil, Quebec, Kanada |
| Kansalaisuus |
 Kanada |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Le Gros Bill [1] |
| Pelipaikka | keskushyökkääjä |
| Maila | vasen |
| Pituus | 191 cm |
| Paino | 93 kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1950–1971 |
| Seurat | Montreal Canadiens (NHL) |
| Hockey Hall of Fame | |
|
1972 |
|
| Stanley Cup | ||
|---|---|---|
|
Montreal Canadiens | 1956 |
|
|
Montreal Canadiens | 1957 |
|
|
Montreal Canadiens | 1958 |
|
|
Montreal Canadiens | 1959 |
|
|
Montreal Canadiens | 1960 |
|
|
Montreal Canadiens | 1965 |
|
|
Montreal Canadiens | 1966 |
|
|
Montreal Canadiens | 1968 |
|
|
Montreal Canadiens | 1969 |
|
|
Montreal Canadiens | 1971 |
Béliveau oli neljäs NHL-urallaan 500 maalia tehnyt ja Gordie Howen jälkeen toinen yli tuhat tehopistettä kerännyt pelaaja. Hän oli Montreal Canadiensin kapteeni 10 kauden ajan, mikä on seuran historian ennätys. Myös Saku Koivu toimi Canadiensin kapteenina yhtä pitkään. Kymmenen pelaajana saavutetun mestaruuden lisäksi Béliveau oli mukana Montreal Canadiensin seurajohdossa seitsemän kertaa joukkueen voittaessa Stanley Cupin. Näin ollen hänen nimensä on kaiverrettu pokaaliin kaikkiaan 17 kertaa, useammin kuin kenenkään muun.[1]
Nuoruus ja junioriura
muokkaaJean Béliveau syntyi Trois-Rivièresissä 31. elokuuta 1931. Hän oli vanhin perheen kahdeksasta lapsesta.[5] Perhe muutti Jeanin ollessa 3-vuotias Plessisvilleen, ja he asettuivat Victoriavilleen Jeanin ollessa 6-vuotias.[2] Perheen isä Arthur Béliveau jäädytti joka talvi heidän kotinsa takapihalle jääkiekkokentän, jonne monet paikalliset lapset kerääntyivät pelaamaan. Jean Béliveau liittyi ensimmäiseen jääkiekkojoukkueeseensa 12-vuotiaana. Hän pelasi myös baseballia. Ammattilaisbaseballjoukkueet kiinnostuivat Béliveaun taidoista, ja lajin takia hän muutti 16-vuotiaana kesäksi pelaamaan baseballia Val-d’Oriin.[5]
Béliveau siirtyi 15-vuotiaana Victoriaville Panthers -nimiseen juniorijoukkueeseen. Hän teki kaudeksi 1949–1950 sopimuksen juniorijoukkue Quebec Citadellesin kanssa. Hän pelasi Citadellesissa kaksi kautta.[6] Kauden 1950–1951 aikana Béliveau pelasi myös ensimmäisen NHL-pelinsä Montreal Canadiensissa. Hän teki Canadiensin kanssa kahden ottelun mittaisen amatöörisopimuksen. Jälkimmäisessä ottelussa hän teki myös uransa ensimmäisen NHL-maalinsa.[7]
Ammattilaisura
muokkaaPuoliammattilaisuudesta NHL:ään
muokkaaBéliveau jatkoi junioriuransa jälkeen Quebecissä, vaikka Canadiensin johtaja Frank J. Selke yrittikin saada hänet joukkueeseensa. Béliveau teki sopimuksen puoliammattilaissarja Quebec Senior Hockey Leaguen Quebec Acesin kanssa. Hän pelasi joukkueessa kahden kauden ajan ja käväisi joulukuussa 1952 pelaamassa koesopimuksella kolme ottelua Canadiensissa. Hän teki niissä peräti viisi maalia. Béliveaun palkka Quebec Acesissa kaudella 1952–1953 oli peräti 20 000 dollaria kaudesta, enemmän kuin NHL:n tähtipelaajilla Gordie Howella ja Maurice Richardilla.[6]
Béliveau hylkäsi useita Canadiensin tarjousehdotuksia, koska omien sanojensa mukaan tunsi lojaalisuutta quebecilaiskannattajia kohtaan. Canadiensin GM Frank Selke suostutteli joukkueen ostamaan koko QSHL-liigan ja muuttamaan sen ammattilaissarjaksi, jotta Canadiens voisi hankkia Béliveaun lopulta joukkueeseensa.[8] Béliveau teki lokakuussa 1953 Canadiensin kanssa viisivuotisen sopimuksen, jonka kokonaisarvo oli 105 000 dollaria. Se oli aikansa suurin NHL-sopimus.[6]
Ensimmäiset viisi Stanley Cupia
muokkaa
Canadiensin valmentaja Dick Irvin laittoi Béliveaun viimeistä kauttaan pelaavan keskushyökkääjän Elmer Lachin ohjaukseen. Lach opasti Béliveauta aloituksissa ja syötöissä; kummastakin tuli Béliveaun tavaramerkkejä.[2] Tulokaskaudellaan 1953–1954 Béliveau kärsi loukkaantumisista ja pelasi vain 44 ottelua. Toisella kaudellaan hän teki peräti 37 maalia.[9] ja hänet valittiin ensimmäisen kerran NHL:n ykköstähdistön keskushyökkääjäksi.[10] Häntä kuitenkin kritisoitiin pehmeästä pelityylistään, ja hän päätti hieman muuttaa tyyliään. Kaudella 1955–1956 Béliveau saikin 143 jäähyminuuttia ja teki silti tehopisteet 47+41. Hän voitti NHL:n maali- ja pistepörssin sekä sai eniten jäähyminuutteja joukkueestaan. Kauden jälkeen Béliveau palkittiin ensimmäisellä Hart Trophyllään sarjan arvokkaimpana pelaajana.[9] Hän sai lisäksi pistepörssivoitostaan Art Ross Trophyn, hänet valittiin toisen kerran ykköstähdistökentälliseen, ja oli voittamassa uransa ensimmäistä Stanley Cupia.[6][10]
Béliveaun maine taitavana mutta kovaotteisena pelaajana kehittyi edelleen kaudella 1956–1957, sillä hän sai toistamiseen eniten jäähyminuuttieja Canadiensista. Pelityyli sopi Béliveaulle, sillä hän oli aikansa suurikokoisimpia NHL-pelaajia.[5] Canadiens hallitsi 1950-luvun loppua, sillä joukkue voitti Stanley Cupin viisi kertaa peräkkäin. Béliveau sai kevään 1956 mestaruuden jatkoksi Stanley Cup -mestaruuden vuosina 1957, 1958, 1959 ja 1960.[7] Béliveau ylitti kaudella 1958–1959 ensimmäisen kerran urallaan 90 tehopisteen rajan, kun hän teki runkosarjassa 64 ottelussa pisteet 45+46. 91 pistettä jäi myös Béliveaun uran piste-ennätykseksi; lähimmäksi hän pääsi kaudella 1960–1961 tehtyään 90 pistettä. Béliveau valittiin keväällä 1957, 1959, 1960 ja 1961 NHL:n ykköstähdistökentällisen keskushyökkääjäksi. Keväällä 1958 hän pääsi vain kakkoskentälliseen.[10]
Canadiensin kapteenina
muokkaa
Béliveau äänestettiin ennen kauden 1961–1962 alkua Canadiensin kapteeniksi joukkueesta kaupatun Doug Harveyn tilalle.[6] Seuraavan kauden aikana hän teki uransa 325:nnen runkosarjamaalinsa ja ohitti Nels Stewartin NHL-historian eniten maaleja tehneenä keskushyökkääjänä. Béliveau teki tuon kauden aikana 78 pistettä runkosarjassa, ja hänet valittiin toistamiseen urallaan NHL:n arvokkaimmaksi pelaajaksi. Kaudella 1963–1964 Béliveau oli keskeisessä roolissa johdattamassa Canadiensin jälleen Stanley Cupin mestaruuteen. Hän teki muun muassa viimeisen seitsemännen finaalin avausmaalin. Loppuottelusarjan toisessa ottelussa hän oli tehnyt jo uransa sadannen pudotuspelipisteen. Kevään pudotuspelien aikana Béliveau keräsi 16 pistettä 13 ottelussa, ja hän sai ensimmäisen kerran jaetun Conn Smythe Trophyn pudotuspelien parhaimpana pelaajana.[7] Lisäksi hänet valittiin kauden päätteeksi NHL:n kakkostähdistökentälliseen.[10]
Béliveau teki jälleen maalin Stanley Cupin ratkaisseessa ottelussa kaudella 1965–1966. Stanley Cup -voitto oli Béliveaun uran seitsemäs.[7] Kauden jälkeen tullut paikka NHL:n kakkostähdistökentällisestä oli puolestaan yhdeksäs kerta tähdistökentällisissä.[10] Kaudella 1967–1968 Béliveau rikkoi useita merkittäviä rajapyykkejä. Hän sai lokakuussa 1967 kolmantena NHL-pelaajana täyteen 400 maalia ja joulukuussa ohitti Maurice Richardin Canadiensin historian eniten pisteitä tehneenä pelaajana. Béliveaun neljä syöttöpistettä Minnesota North Starsia vastaan nosti hänen saldonsa 967 pisteeseen, kun Richard teki Canadiensissa 965 pistettä. Tuhat runkosarjapistettä Béliveau sai täyteen maaliskuussa 1968. Vain Gordie Howe oli aiemmin ylittänyt rajapyykin. Myöhemmin keväällä Béliveau voitti kahdeksannen Stanley Cupinsa, mutta hän itse joutui olemaan loukkaantumisen takia sivussa kolmesta viimeisestä ottelusta.[7]
Béliveaun ainoa jatkoaikamaali pudotuspeleissä tuli kauden 1968–1969 pudotuspeleissä, kun hänen osumallaan Canadiens kaatoi Boston Bruinsin välieräsarjan toisen ottelun toisessa jatkoerässä.[6] Loppuottelusarjassa Canadiens kukisti St. Louis Bluesin, ja Béliveau sai yhdeksännen Stanley Cupinsa.[7] Kauden jälkeen hänet valittiin neljännen kerran NHL:n kakkostähdistökentälliseen ja yhteensä kymmenennen kerran NHL:n tähdistökentällisiin.[10] Kaudella 1969–1970 Béliveausta tuli ensimmäisen Canadiens-pelaaja, joka on edustanut seuraa tuhannessa runkosarjaottelussa. Hänen tuhannes ottelunsa käytiin 28. lokakuuta North Starsia vastaan.[7]
Kausi 1970–1971 oli Béliveaun uran viimeinen. Hän ylitti helmikuussa neljäntenä pelaajana 500 NHL-maalin rajan. Hänen uransa viimeinen peli käytiin 18. toukokuuta Chicago Black Hawksia vastaan. Canadiens voitti Black Hawksin 3–2 seitsemännessä Stanley Cup -finaalissa, ja Béliveau päätti uransa kymmenenteen Stanley Cupin mestaruuteensa.[6]
Virallisesti Béliveau kertoi lopettamisestaan 9. heinäkuuta 1971 Montrealin Queen Elizabeth Hotelissa.[6] Béliveau edusti koko uransa ajan Canadiensia. Hän pelasi 1 125 runkosarjaottelua, teki niissä 507 maalia ja antoi 712 maalisyöttöä. Yhteensä pisteitä oli 1 219. Hän oli Canadiensin kapteeni kymmenen kauden ajan. Vain Saku Koivu on myöhemmin toiminut Canadiensin kapteenina yhtä pitkään.[1]
Peliuran jälkeen
muokkaaCanadiens nimitti Béliveaun heti peliuran päätyttyä seuran hallintoasioista vastaavaksi varajohtajaksi. Hän jäi tehtävästä eläkkeelle 62-vuotissyntymäpäivänään vuonna 1993. Béliveau toimi Canadiensissa markkinoinnissa, ja hän oli useiden joukkueenjohtajien ja general managereitten äänitorvena. Canadiens voitti Béliveaun hallintouran aikana seitsemän Stanley Cupia, ja Béliveau sai näistäkin nimensä pokaaliin. Hän voitti siis Stanley Cup -mestaruuden yhteensä 17 kertaa.[9][6] Eläköitymisen jälkeen 1994 Béliveau julkaisi omaelämäkerran My Life In Hockey.[6]
Béliveaun pitkää uraa muistettiin heti peliuran jälkeen: lokakuussa 1971 Canadiens jäädytti Béliveaun pelinumeron 4 ja elokuussa 1972 Hockey Hall of Fameen Gordie Howen ja Bernie Geoffrionin kanssa. Béliveaun ja Howen kohdalla Hockey Hall of Fame teki poikkeuksen normaalista säännöstä, jonka mukaan pelaaja voidaan valita galleriaan vasta kolme vuotta uran jälkeen.[6]
Béliveau perusti uransa jälkeen nimeänsä kantaneen säätiön ja oli muutenkin aktiivinen hyväntekeväisyystapahtumissa ympäri Kanadaa. Jean Beliveau Foundation siirtyi vuonna 1993 Society for Disabled Children -järjestön hallintaan. Hänelle myönnettiin tunnustuksia myös jääkiekkokenttien ulkopuolelta: hän sai 1988 Ordre national du Québec -kunniamerkin ja 1998 Order of Canada -kunniamerkin ja hänet valittiin 2001 Canada’s Walk of Famelle.[1] Kanadan pääministeri Brian Mulroney tarjosi 1990-luvun alussa Béliveaulle kahdesti avointa paikkaa senaatissa. Pääministeri Jean Chrétien puolestaan kysyi häntä ehdolle Kanadan kenraalikuvernööriksi. Hän kieltäytyi kuitenkin paikasta, koska koki, että hänen leskeksi jäänyt tyttärensä tarvitsi hänen apuaan.[2]
Yksityiselämä
muokkaaJean Béliveau meni naimisiin Élise Couturen kanssa 27. kesäkuuta 1953. He olivat naimisissa 61 vuoden ajan Jean Béliveaun kuolemaan asti ja saivat yhden lapsen, vuonna 1957 syntyneen Hélènen.[6] Hélène oli naimisissa quebecilaisen poliisin kanssa, joka teki itsemurhan vuonna 1989. Béliveau lupasi tämän jälkeen ottavansa isomman aseman kahden nuoren tyttärentyttärensä elämässä.[8]
Béliveaun terveys heikkeni viimeisinä vuosina. Hänellä havaittiin huhtikuussa 2000 syöpäkasvain kaulassa. Hänellä oli kahden kuukauden aikana 36 kemoterapiahoitokertaa; tuona aikana hän laihtui noin 13 kilogrammaa. Béliveau toipui syövästä, mutta 2010-luvulla hän sai kaksi aivoverenkiertohäiriötä. Hän toipui niistäkin mutta kuoli Longueuilissa 83-vuotiaana joulukuussa 2014.[6][3]
Canadiens muisti Béliveautä tämän kuoleman jälkeen jättämällä Vancouver Canucksia vastaan käydyssä ottelussa Béliveaun usean vuoden ajan käyttämän penkin tyhjäksi ja laittamalla siihen hänen jäädytetyn pelipaitansa. Edellisen kerran Canadiensin kotihalli Centre Bell ei ollut loppuunmyyty lähes 11 vuotta sitten käydyssä ottelussa.[11]
Pari päivää Béliveaun kuoleman jälkeen Quebecin osavaltion pääministeri Philippe Couillard ilmoitti, että Béliveau saa valtiolliset hautajaiset. Urheilijoista aiemmin vain hänen seurakaverinsa Maurice Richard on saanut Quebecissä saman kunnianosoituksen.[12] Béliveau haudattiin 10. joulukuuta Cathédrale Marie-Reine-du-Monde -kirkkoon. Paikalla oli muun muassa Kanadan pääministeri Stephen Harper, entiset pääministerit Brian Mulroney ja Jean Chrétien, Quebecin pääministeri Couillard ja Montrealin pormestari Denis Coderre sekä monia Béliveau pelikavereita ja aktiivijääkiekkoilijoita. Kaikkiaan hautajaisiin osallistui 1 500 ihmistä kirkossa ja tuhansia sen ulkopuolella.[13]
Pelityyli ja merkitys
muokkaaBéliveauta on arvostettu yhdeksi parhaimmista NHL:ssä ikinä pelanneista keskushyökkääjistä. Hän saattoi olla jopa paras ennen Wayne Gretzkyn ja Mario Lemieux’n aikakautta.[5] The Hockey News -lehden vuoden 2010 äänestyksessä Béliveau valittiinkin Gretzkyn ja Lemieux’n jälkeen NHL-historian kolmanneksi parhaaksi keskushyökkääjäksi.[14]
Béliveau oli monipuolinen pelaaja: hän oli nopea, taitava mailankäsittelijä, hyvä laukoja ja voimakas. Béliveaulla oli voimakas rystykaukaus ja tarkka rannelaukaus, ja hän voittikin kahdesti NHL:n maalintekijätilaston. Hän osasi myös hallita taitavasti kiekkoa ja jakaa sitä eteenpäin; hän voittikin kahdesti myös NHL:n syöttötilaston. Hän oli pelaaja, jonka ympärillä muut pelaajat näyttivät paremmilta.[5] Béliveauta syytettiin kahden ensimmäisen NHL-kauden aikana pehmeydestä, mutta tuon jälkeen hän oppi käyttämään kokoaan hyväkseen. Hän oli voimakas ja noin 190 senttimetriä pitkä, eli paljon pidempi kuin useimmat jääkiekkoilijat siihen aikaan. Pituutensa ansiosta hän oli myös ulottuva.[9]
Béliveau oli myös johtajaluonne, joka oli kymmenen kauden ajan Canadiensin kapteenina. Vain Saku Koivu on toiminut yhtä kauan Canadiensin kapteenina.[1] Béliveau oli hiljainen kapteeni, joka johti joukkuetta omalla esimerkillään. Hän oli kapteenina eräänlainen isähahmo, sillä hän oli valmiina auttamaan pelikavereitaan sekä jääkiekkoon liittyvissä että henkilökohtaisissa ongelmissa. Montrealilainen L’actualité-lehti valitsikin hänet vuonna 2012 jääkiekkohistorian suurimmaksi kapteeniksi.[15]
Kaudella 1955–1956 Béliveau teki kolme maalia 55 sekunnissa yhden ja saman ylivoiman aikana. Seuraavalle kaudelle sääntöjä muutettiin siten, että ylivoimamaali nollaa jäähyn.[16]
Saavutukset
muokkaa
- 10 Stanley Cup -voittoa pelaajana [1]
- pelasi 14 kertaa NHL:n tähdistöottelussa [1]
- NHL:n ykköstähdistössä kuudesti
- NHL:n kakkostähdistössä neljästi
- Art Ross Trophy (1956) [1]
- Conn Smythe Trophy (1965) [1]
- Hart Memorial Trophy (1956, 1964) [1]
- Canadiens jäädytti Béliveaun pelinumeron 4 lokakuun yhdeksäntenä päivänä 1971 [1]
- valittiin 1972 Hockey Hall of Fameen [1]
- 1998 sijalla 7 The Hockey News -lehden 100 suurimman NHL-pelaajan listalla
Tilastot
muokkaa| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | |||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | |||||||||
| 1950–1951 | Quebec Citadelles | QJHL | 46 | 61 | 63 | 124 | 120 | 22 | 23 | 31 | 54 | 76 | |||||||||
| 1950–1951 | Quebec Aces | QSHL | 1 | 2 | 1 | 3 | 0 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 1950–1951 | Montreal Canadiens | NHL | 2 | 1 | 1 | 2 | 0 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 1951–1952 | Quebec Aces | QSHL | 59 | 45 | 38 | 83 | 88 | 15 | 14 | 10 | 24 | 14 | |||||||||
| 1952–1953 | Quebec Aces | QSHL | 57 | 50 | 39 | 89 | 59 | 19 | 14 | 15 | 29 | 25 | |||||||||
| 1952–1953 | Montreal Canadiens | NHL | 3 | 5 | 0 | 5 | 0 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 1953–1954 | Montreal Canadiens | NHL | 44 | 13 | 21 | 34 | 22 | 2 | 8 | 10 | 4 | 0 | |||||||||
| 1954–1955 | Montreal Canadiens | NHL | 70 | 37 | 36 | 73 | 58 | 12 | 6 | 7 | 13 | 18 | 
| ||||||||
| 1955–1956 | Montreal Canadiens | NHL | 70 | 47 | 41 | 88 | 143 | 10 | 12 | 7 | 19 | 22 |  |
 |
 |
| |||||
| 1956–1957 | Montreal Canadiens | NHL | 69 | 33 | 51 | 84 | 105 | 10 | 6 | 6 | 12 | 15 | |
| |||||||
| 1957–1958 | Montreal Canadiens | NHL | 55 | 27 | 32 | 59 | 93 | 10 | 4 | 8 | 12 | 10 | |
| |||||||
| 1958–1959 | Montreal Canadiens | NHL | 64 | 45 | 46 | 91 | 67 | 3 | 1 | 4 | 5 | 4 | |
| |||||||
| 1959–1960 | Montreal Canadiens | NHL | 60 | 34 | 40 | 74 | 57 | 8 | 5 | 2 | 7 | 6 | |
| |||||||
| 1960–1961 | Montreal Canadiens | NHL | 69 | 32 | 58 | 90 | 57 | 6 | 0 | 5 | 5 | 0 |
| ||||||||
| 1961–1962 | Montreal Canadiens | NHL | 43 | 18 | 23 | 41 | 36 | 6 | 2 | 1 | 3 | 4 | |||||||||
| 1962–1963 | Montreal Canadiens | NHL | 69 | 18 | 49 | 67 | 68 | 5 | 2 | 1 | 3 | 2 | |||||||||
| 1963–1964 | Montreal Canadiens | NHL | 68 | 28 | 50 | 78 | 42 | 5 | 2 | 0 | 2 | 18 | |
| |||||||
| 1964–1965 | Montreal Canadiens | NHL | 58 | 20 | 23 | 43 | 76 | 13 | 8 | 8 | 16 | 34 | |
| |||||||
| 1965–1966 | Montreal Canadiens | NHL | 67 | 29 | 48 | 77 | 50 | 10 | 5 | 5 | 10 | 6 | |
| |||||||
| 1966–1967 | Montreal Canadiens | NHL | 53 | 12 | 26 | 38 | 22 | 10 | 6 | 5 | 11 | 26 | |||||||||
| 1967–1968 | Montreal Canadiens | NHL | 59 | 31 | 37 | 68 | 28 | 10 | 7 | 4 | 11 | 6 |
| ||||||||
| 1968–1969 | Montreal Canadiens | NHL | 69 | 33 | 49 | 82 | 55 | 14 | 5 | 10 | 15 | 8 | |
| |||||||
| 1969–1970 | Montreal Canadiens | NHL | 63 | 19 | 30 | 49 | 10 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 1970–1971 | Montreal Canadiens | NHL | 70 | 25 | 51 | 76 | 40 | 20 | 6 | 16 | 22 | 28 |
| ||||||||
| NHL yhteensä | 1125 | 507 | 712 | 1219 | 1029 | 162 | 79 | 97 | 176 | 211 | |||||||||||
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Jean Béliveau The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Beliveau HHOF:n sivuilla
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j k l Kalan, David: Jean Beliveau, Canadiens great, dies at 83 NHL.com. 3.12.2014. NHL. Viitattu 3.12.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d Stubbs, Dave: Montreal Canadiens hockey legend Jean Béliveau dies Montreal Gazette. 3.12.2014. Postmedia Network Inc. Viitattu 3.12.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Smith, Andy: Jean Beliveau, hockey sensation of size, grace and skill, dies at 83 The Washington Post. 3.12.2014. Viitattu 8.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Kaikkien aikojen menestyneimmän kiekkomiehen kuolema pysäytti koko Kanadan Ilta Sanomat. 3.12.2014. Viitattu 13.1.2020.
- ↑ a b c d e Weber, Bruce: Jean Béliveau, N.H.L. Great and Ambassador for Hockey, Dies at 83 NYTimes.com. 3.12.2014. The New York Times Company. Viitattu 3.12.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Stubbs, Dave: Jean Béliveau timeline Montreal Gazette. 3.12.2014. Postmedia Network Inc. Viitattu 3.12.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Kreiser, John: Beliveau's timeline a testament to greatness NHL.com. 2.12.2014. National Hockey League. Viitattu 3.12.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Sinclair, Rob: Jean Béliveau, beloved Canadiens hockey legend, dead at 83 CBC Sports. 3.12.2014. CBC. Viitattu 3.12.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d Canadiens legend Beliveau passes away at age 83 TSN.ca. 2.12.2014. Bell Media. Viitattu 4.12.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Career Statistics Legends of Hockey. Hockey Hall of Fame and Museum. Viitattu 28.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Basu, Arpon: Canadiens shine spotlight on Beliveau's seat NHL.com. 10.12.2014. NHL. Viitattu 28.1.2015. (englanniksi)
- ↑ Rubin, Josh: Hockey world mourns passing of Canadiens legend Jean Beliveau Thestar.com. 3.12.2014. Toronto Star Newspapers Ltd. Viitattu 3.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Basu, Arpon: Jean Beliveau funeral 'a great tribute to a great man' NHL.com. 10.12.2014. NHL. Viitattu 28.1.2015. (englanniksi)
- ↑ Steendelaar, Kevin van: THN's latest Top-100 players laden with Habs greats Eyes on the Price. 19.10.2010. Vox Media, Inc. Arkistoitu 28.12.2014. Viitattu 28.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Cowan, Stu: Jean Béliveau ranked as hockey's No. 1 leader Montreal Gazette. 17.10.2012. Postmedia Network Inc. Viitattu 28.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Stanley Cup -täsmähankinta Euroopasta, 31-vuotias tulokas ja muita jääkiekon sääntöjä muokanneita pelaajia Jatkoaika.com - Kaikki jääkiekosta. Viitattu 10.3.2021.
| Edeltäjä: Bernie Geoffrion |
Art Ross Trophyn voittaja 1956 |
Seuraaja: Gordie Howe |
| Edeltäjä: Maurice Richard & Bernie Geoffrion Dickie Moore |
NHL:n maalipörssin voittaja 1956 1959 |
Seuraaja: Gordie Howe Bronco Horvath & Bobby Hull |
| Edeltäjä: Ted Kennedy Gordie Howe |
Hart Trophyn voittaja 1956 1964 |
Seuraaja: Gordie Howe Bobby Hull |
| Edeltäjä: – |
Conn Smythe Trophyn voittaja 1965 |
Seuraaja: Roger Crozier |