Jeff Bridges

Jeffrey Leon Bridges (s. 4. joulukuuta 1949 Los Angeles, Kalifornia) on yhdysvaltalainen näyttelijä ja Oscar-voittaja. Hänen isänsä Lloyd Bridges ja veljensä Beau Bridges ovat myös näyttelijöitä. Hänen tunnetuimpia elokuviaan ovat muun muassa Viimeinen elokuva, Rajut kaverit, King Kong, Portti ikuisuuteen, Starman, Loistavat Bakerin pojat, Tilaa rakkaudelle, Big Lebowski, Iron Man, Crazy Heart ja Kova kuin kivi sekä Tron-elokuvat. Hän on ollut uransa aikana neljä kertaa ehdolla Oscar-palkinnon saajaksi ja voitti palkinnon viidennellä ehdokkuudellaan, roolistaan Crazy Heartissa. Hän sai oman nimikkotähden Hollywood Walk of Famelle vuonna 1994.

Jeff Bridges
Jeff Bridges San Diegon Comic-Conissa 2017.
Henkilötiedot
Syntynyt	4. joulukuuta 1949 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Puoliso	Susan Geston (1977–)
Näyttelijä
Aktiivisena	1950–
Palkinnot
Parhaan miespääosan Oscar 2010 Crazy Heart
Aiheesta muualla
www.jeffbridges.com
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Ura

Jeff Bridges teki ensiesiintymisensä valkokankaalla vauvana äitinsä Dorothyn sylissä elokuvassa Ehdonalaiseen vapauteen. Sen jälkeen kun Jeff Bridges oli palvellut rannikkovartiostossa, hän opiskeli näyttelemistä HB Studiolla. Bridgesin ensimmäinen menestysrooli oli rooli Peter Bogdanovichin ohjauksessa Viimeinen elokuva (1971), josta hän sai uransa ensimmäisen Oscar-ehdokkuuden. The New Yorker -lehden kriitikko Pauline Kael kirjoitti Viimeisen elokuvan arvostelussa, että Bridgesista oli tullut jo nyt yksi Hollywoodin historian luonnollisimmista näyttelijöistä.

Bridgesin näyttelijän lahjat saivat lisää arvostusta Viimeistä elokuvaa seuranneiden projektien jälkeen. John Hustonin elokuvassa Fat City – kova kaupunki (1972) hän esitti vaikeuksissa ollutta nyrkkeilijää ja Robert Bentonin esikoisohjauksessa Paha porukka huijaria sisällissodan jälkeisessä Lännessä.

Michael Ciminon esikoisohjauksessa Rajut kaverit (1974) Bridges esiintyi Clint Eastwoodin rinnalla. Bridges sai elokuvasta uransa toisen Oscar-ehdokkuuden parhaasta miessivuosasta. Hänen roolisuorituksensa jätti Eastwoodin jälkeensä, ja hänestä puhuttiin jo seuraavana suurena tähtenä. Bridges teki kuitenkin 1970-luvun lopussa muutamia huonoja elokuvia, kuten vuoden 1976 uusintaversio King Kong ja vuoden 1980 elokuva Portti ikuisuuteen, joka muistetaan yhtenä Hollywoodin kautta aikojen suurimmista taloudellisista epäonnistumisista.

Bridges palasi kuitenkin 1980-luvulla takaisin laatuelokuviin. Vuonna 1982 hän esiintyi Disneyn tieteiselokuvassa Tron, joka oli ensimmäisiä elokuvia, joissa käytettiin runsaasti tietokonegrafiikkaa. 1980-luvun puolivälissä Bridges esiintyi muutamassa elokuvassa, jotka pärjäsivät erityisen hyvin taloudellisesti. Taylor Hackfordin Kaikki pelissä, joka perustui löyhästi vuoden 1947 elokuvaan Varjot menneisyydestä, ilmestyi 1984, jolloin valmistui myös tieteisdraama Starman. Vuonna 1985 ilmestyi lakijännäri Viiltävä terä. Starmanista Bridges sai ensimmäisen kerran Oscar-ehdokkuuden parhaasta miespääosasta.

Bridges esitti Francis Ford Coppolan elokuvassa Tucker – mies ja unelma (1988) liikemies Preston Tuckeria. Hän esiintyi siinä yhdessä isänsä Lloydin kanssa. Seuraavana vuonna ilmestyi kehuttu Loistavat Bakerin pojat, jossa pääosissa olivat Jeff ja Beau Bridges. Heidän vastanäyttelijänään oli Michelle Pfeiffer. Bridges palasi elokuvassa Texasville – unohduksen maa Viimeisen elokuvan rooliin. Elokuva oli pettymys. Vaikka Bridgesin elokuvien menestys vaihteli, hän sai edelleen kehuja roolisuorituksistaan. 1990-luvun alkuun mahtuvat roolit elokuvissa Fisher King, Sydämensärkijöitä ja Peloton. Vuoden 1998 Coenin veljesten draamakomediassa Big Lebowski Bridges esitti työtöntä ja rasvahiuksista "The Dudea", jonka elokuvan kertojaääni sanoi olevan "Los Angelesin piirikunnan laiskin mies". Bridges esiintyi seuraavaksi jännityselokuvassa Kavahda naapuriasi!.

Vuonna 2000 Premiere-lehti julkaisi Bridgesin valokuvia, joita hän oli ottanut elokuviensa kuvaustauoilla, ja samana vuonna Bridges julkaisi ensimmäisen musiikkialbuminsa Be Here Now. Vuonna 2000 ilmestyi myös poliittinen draama Kandidaatti, jossa Bridges esitti petollista ja manipuloivaa Yhdysvaltain presidenttiä Jackson Evansia. Bridges sai roolistaan neljännen Oscar-ehdokkuutensa. Vuoden 2001 elokuvassa K-Pax Bridges näytteli psykiatri Mark Powellia, jonka potilas (Kevin Spacey) väittää olevansa humanoidi.

Bridges esitti elokuvassa Seabiscuit – amerikkalainen legenda liikemies Charles S. Howardia. Hänen seuraaviin projekteihinsa lukeutuivat Tideland, Stick It ja äänirooli animaatioelokuvassa Surf’s Up – tyrskyn ratsastajat. Bridges ei ollut esiintynyt vuosiin suurissa studioelokuvissa, kunnes hän sai roolin sarjakuvafilmatisoinnista Iron Man, jossa hänen roolihahmonsa Obadiah Stane oli suuren asevalmistajan varajohtaja. Vuonna 2009 Bridgesiltä ilmestyivät poliittinen satiiri Vuohia tuijottavat miehet ja Crazy Heart, jossa hän esitti alkoholisoitunutta countrylaulajaa, joka saa uutta elinvoimaa nuorelta toimittajalta ja lupaavalta muusikolta. Hän on saanut roolisuorituksestaan useita palkintoja ja ehdokkuuksia. Bridges voitti Crazy Heartista muun muassa Golden Globen, Oscarin ja SAG-palkinnon.

Vuonna 2010 Bridges esiintyi kahdessa merkittävässä elokuvassa. Elokuvassa Tron: Perintö hän palasi vuoden 1982 tieteiselokuvan Tron maailmaan. Elokuvassa Kova kuin kivi, joka perustuu jo aiemmin filmatisoituun romaaniin. Vuoden 1969 versiosta John Wayne sai Oscarin samasta roolista.

Yksityiselämä

Bridges on ollut naimisissa Susan Gestonin kanssa vuodesta 1977 lähtien, ja heillä on kolme lasta. Bridgesillä diagnosoitiin vuoden 2020 lokakuussa lymfooma eli imusolmukesyöpä, jonka hoidot on aloitettu.

Valikoitu filmografia

• Viimeinen elokuva (The Last Picture Show, 1971)
• Fat City – kova kaupunki (Fat City, 1972)
• Paha porukka (Bad Company, 1972)
• Kilparatojen sankari (The Last American Hero, 1973)
• Rajut kaverit (Thunderbolt and Lightfoot, 1974)
• Cowboy Hollywoodissa (Hearts of the West, 1975)
• Loputon treeni (Stay Hungry, 1976)
• King Kong (King Kong, 1976)
• Joku murhasi hänen miehensä (Somebody Killed Her Husband, 1978)
• Kyltymättömät (Winter Kills, 1979, esitetty Suomessa myös nimillä Salaliitto ja Viimeinen viesti)
• Portti ikuisuuteen (Heaven's Gate, 1980)
• Cutterin kosto (Cutter's Way, 1981)
• Tron (Tron, 1982)
• Suutele minua jäähyväisiksi (Kiss Me Goodbye, 1982)
• Viimeinen yksisarvinen (The Last Unicorn, 1982)
• Kaikki pelissä (Against All Odds, 1984)
• Starman (Starman, 1984, esitetty Suomessa myös nimellä Vieras tähtien takaa)
• Viiltävä terä (Jagged Edge, 1985)
• 8 miljoonaa tapaa kuolla (8 Million Ways to Die, 1986)
• Ankea aamu (The Morning After, 1986)
• Nadine – luodinkestävä rakkaus (Nadine, 1987)
• Tucker – mies ja unelma (Tucker: The Man and His Dream, 1988)
• Nähdään aamulla (See You in the Morning, 1989)
• Loistavat Bakerin pojat (The Fabulous Baker Boys, 1989)
• Texasville – unohduksen maa (Texasville, 1990)
• Fisher King (The Fisher King, 1991)
• Sydänmensärkijöitä (American Heart, 1992)
• Pelon hetket (The Vanishing, 1993)
• Peloton (Fearless, 1993)
• Räjähdyspisteessä (Blown Away, 1994)
• Villi-Bill (Wild Bill, 1995)
• Myrskyn todistajat (White Squall, 1996)
• Tilaa rakkaudelle (The Mirror Has Two Faces, 1996)
• Big Lebowski (The Big Lebowski, 1998)
• Kavahda naapuriasi! (Arlington Road, 1999)
• Simpatico – korkein panoksin (Simpatico, 1999)
• Kandidaatti (The Contender, 2000)
• Rikospaikalla (Scenes of the Crime, 2001)
• K-PAX (K-PAX, 2001)
• Seabiscuit – amerikkalainen legenda (Seabiscuit, 2003)
• Amatöörit (The Moguls, 2005)
• Surf’s Up – tyrskyn ratsastajat (Surf’s Up, 2007)
• Iron Man (2008)
• Koiran vuosi (A Dog Year, 2009)
• Vuohia tuijottavat miehet (The Men Who Stare Goats, 2009)
• Crazy Heart (2009)
• Tron: Perintö (2010)
• Kova kuin kivi (True Grit, 2010)
• The Giver (2014)
• Seventh Son (2015)
• Hell or High Water (2016)
• Tron: Ares (2025)

Aiheesta muualla

• Viralliset sivut
• Jeff Bridges Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Jeff Bridges NNDB:ssä
• Jeff Bridges Elonetissä.