Joachim Löw
Joachim ”Jogi” Löw (s. 3. helmikuuta 1960 Schönau im Schwarzwald, Baden-Württembergin osavaltio, Länsi-Saksa) on saksalainen jalkapallovalmentaja ja entinen jalkapalloilija. Hän toimi vuodesta 2006 vuoteen 2021 Saksan maajoukkueen päävalmentajana. Hänet korvasi vuoden 2021 EM-kilpailujen jälkeen Hansi Flick.[1]
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Joachim Löw | ||
| Syntymäaika | 3. helmikuuta 1960 | ||
| Syntymäpaikka | Schönau im Schwarzwald, Länsi-Saksa | ||
| Pelipaikka | hyökkäävä keskikenttäpelaaja | ||
| Pituus | 182 senttimetriä | ||
| Lempinimi | Jogi | ||
| Seura | |||
| Seura | Saksan maajoukkue | ||
| Tehtävä | Päävalmentaja | ||
| Junioriseurat | |||
| TuS Schönau 1896 | |||
| FC Schönau | |||
| Eintracht Freiburg | |||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1978–1980 | SC Freiburg | 71 | (18) |
| 1980–1981 | VfB Stuttgart | 4 | (0) |
| 1981–1982 | Eintracht Frankfurt | 24 | (5) |
| 1982–1984 | SC Freiburg | 65 | (25) |
| 1984–1985 | Karlsruher SC | 24 | (2) |
| 1985–1989 | SC Freiburg | 116 | (38) |
| 1989–1992 | FC Schaffhausen | – | (–) |
| 1992–1994 | FC Winterthur | – | (–) |
| 1994–1995 | FC Frauenfeld | – | (–) |
| Valmennusura | |||
| 1994 | FC Winterthur (juniorit) | ||
| 1994–1995 | FC Frauenfeld | ||
| 1995–1996 | VfB Stuttgart (valmentaja) | ||
| 1996–1998 | VfB Stuttgart | ||
| 1998–1999 | Fenerbahçe SK | ||
| 1999–2000 | Karlsruher SC | ||
| 2001 | Adanaspor | ||
| 2001–2002 | FC Tirol Innsbruck | ||
| 2003–2004 | FK Austria Wien | ||
| 2004–2006 | Saksan maajoukkue (apuv.) | ||
| 2006–2021 | Saksan maajoukkue | ||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Ura pelaajana
muokkaaLöw aloitti ammattilaisuransa 2. Bundesliigassa pelanneen SC Freiburgin paidassa 1978. Löw pelasi joukkueessa kaksi kautta kuuluen sen runkopelaajiin. 1980 hän haki uusia haasteita VfB Stuttgartista, mutta kehnolla menestyksellä. Löw pelasi Stuttgart-kaudellaan vain neljä ottelua ja siirtyikin 1981 Eintracht Frankfurtin joukkueeseen, josta palasi 1982 takaisin Freiburgiin. Freiburg oli seura, jossa Löw sai eniten peliaikaa, ja hän pelasi seurassa 1982–1984 sekä 1985–1989. Löw haki uransa loppuvaiheissa vielä uutta nostetta Sveitsistä. Hän lopetti pelaajauransa 1995.
Ura valmentajana
muokkaaLöw aloitti valmennusuransa sveitsiläisjoukkue FC Winterthurin juniorivalmentajana 1994. Kaudella 1994–1995 Löw toimi alemmilla sarjatasoilla pelanneen FC Frauenfeldin pelaajavalmentajana.
1995 Löw palasi Saksaan ja VfB Stuttgartin joukkueeseen. Hän toimi kauden 1995–1996 Rolf Fringerin apulaisvalmentajana. Fringerin siirryttyä Sveitsin maajoukkueen päävalmentajaksi elokuussa 1996 otti Löw ohjat käsiinsä Stuttgartissa. Löw luotsasi maagisen trion, Krasimir Balăkovin, Giovane Élberin ja Fredi Bobicin tähdittämän Stuttgartin Saksan cupin voittoon 1997 ja seuraavalla kaudella Cup-voittajien cupin finaaliin, jossa Chelsea FC oli kuitenkin parempi 0–1. Molemmilla Löwin valmennuskausilla Stuttgart oli neljäs Bundesliigassa.
Heinäkuussa 1998 Löw siirtyi turkkilaisseura Fenerbahçen päävalmentajaksi. Menestys istanbulilaisseurassa jäi odotuksiin nähden vaatimattomaksi ja lokakuussa 1999 Löw palasi Saksaan Karlsruhen joukkueeseen. Hän ei kuitenkaan onnistunut pelastamaan joukkuetta putoamiskurimuksesta ja Karlsruhen pudottua 2. Bundesliigasta Löw sai potkut.
Joulukuussa 2000 Löw siirtyi turkkilaisjoukkue Adanasporin päävalmentajaksi, mutta sai maaliskuussa 2001 potkut kehnojen esitysten vuoksi. Lokakuussa 2001 Löw siirtyi itävaltalaisjoukkue FC Tirol Innsbruckin päävalmentajaksi ja luotsasi seuran yllättäen Itävallan mestariksi 2002. Joukkue asetettiin kuitenkin talousvaikeuksien vuoksi konkurssiin ja Löw joutui lähtemään seurasta.
Kesäkuussa 2003 Löw korvasi maanmiehensä Christoph Daumin Austria Wienin päävalmentajana. Menestystä ei kuitenkaan tullut toivottuun tapaan ja Löw sai maaliskuussa 2004 tehdä tilaa tanskalaiselle Lars Søndergaardille. Elokuussa 2004 Löwistä tuli yllättäen Saksan maajoukkueen apulaisvalmentaja. Jürgen Klinsmann oli tutustunut Löwiin valmennusopintojen puitteissa ja halusi Löwin avukseen. Karismaattinen Klinsmann ja taktikko-Löw muodostivat duon, jonka johdolla Saksa eteni Maanosaliittojen cupissa pronssiotteluun, jossa kukisti Meksikon 4–3.
MM-kisoissa 2006 Klinsmann ja Löw luotsasivat isäntämaan niin ikään pronssiotteluun. Välierissä tuleva maailmanmestari Italia oli liian kova vastus. Pronssiottelussa Portugali kuitenkin kaatui ja Klinsmannin, Löwin ja manageri Oliver Bierhoffin luotsaama maajoukkue juhli MM-pronssia.
Kisojen jälkeen Klinsmann ilmoitti yllättäen jättävänsä tehtävänsä uupumuksen vuoksi. Apuvalmentaja Löw nousi Klinsmannin lähdön myötä maajoukkueen päävalmentajaksi tavoitteenaan EM-kisapaikka 2008. Löwin 4–4–2-taktiikka puri karsinnoissa hyvin ja Saksa oli karsintalohkonsa kakkonen Tšekin jälkeen ja lähti EM-lopputurnaukseen yhtenä suurimmista voittajasuosikeista.
Lopputurnauksessa Saksa pelasi kuitenkin ailahtelevasti. Se eteni alkulohkosta jatkoon, mutta tappio Kroatialle oli osoitus Saksan haavoittuvuudesta. Puolivälierissä Löwin miehistö pelasi kenties kisojen parhaimman ottelunsa Portugalia vastaan, mutta välierien tiukka Turkki-kamppailu ratkesi loppuhetkillä osin hyvän onnen avulla. Loppuottelussa Löwin Saksa jäi nopeamman ja taitavan Espanjan jalkoihin. Löwin miehistön kaulaan ripustettiin hopeamitalit 0–1-tuloksen jälkeen.
Löw jatkoi Saksan peräsimessä MM2010-projektissa ja johdatti maan lopputurnaukseen Etelä-Afrikkaan karsintalohkon voittajana ennen Venäjää ja Suomea. Lopputurnauksessa Saksan nuori joukkue oli hienoisissa vaikeuksissa Australiasta otetun 4–0-voiton jälkeen hävittyään Serbialle, mutta eteni kuitenkin jatkoon. Pudotuspeleissä otteet paranivat ja Löwin suojatit pudottivat jatkosta Englannin ja Argentiinan. Välierissä Löw pääsi hakemaan revanssia Euroopan mestarista Espanjasta, mutta tuloksena oli jälleen 0–1-tappio. Pronssiottelussa Saksa kaatoi Uruguayn ja Löw saavutti toistamiseen urallaan MM-pronssia. Kisojen jälkeen hän allekirjoitti kaksivuotisen jatkosopimuksen Saksan liiton kanssa. [2]
Lokakuussa 2010 Löw palkittiin Saksan liittotasavallan ritarikunnan ansioristillä menestyksestään Saksan maajoukkuevalmentajana.[3]
MM-kisoissa 2014 Löwin ura Saksan maajoukkuevalmentajana sai vihdoin kruununsa, kun finaali- ja välierätappioiden jälkeen Saksa pääsi 24 vuoden tauon jälkeen juhlimaan maailmanmestaruutta. Saksa ei hävinnyt turnauksessa otteluakaan. Välierissä se murjoi kisaisäntä Brasilian 7–1 ja voitti finaalissa jatkoajalla Argentiinan Mario Götzen maalilla 1–0. [4] Kisojen jälkeen Löw kertoi jatkavansa päävalmentajana ainakin EM-kisoihin 2016 saakka. [5]
Löwin johdolla Saksa aloitti EM2016-karsinnat tahmeasti. Niukkaa voittoa Skotlannista seurasi historian ensimmäinen tappio Puolalle 2–0 ja kotitasapeli Irlantia vastaan.[6][7] Saksa kuitenkin ryhdistäytyi ja hävisi lopuista karsintaotteluistaan vain ottelun Irlannille vieraissa.[8] Näin Saksa eteni lopulta lohkovoittajana lopputurnaukseen. Saksan neljännen mestaruuden metsästys, ja ensimmäisen sitten vuoden 1996, alkoi kangerrellen. Saksa voitti hyvin pelanneen Ukrainan 2–0[9] ja jäi maalittomaan tasapeliin Puolan kanssa.[10] Lohkon viimeisessä ottelussa tuli nihkeä voitto tiiviisti puolustaneesta Pohjois-Irlannista 1–0.[11] Lohkovoitosta huolimatta Saksa joutui kovaan jatkopolkuun. Se pudotti neljännesvälierissä Slovakian vahvan esityksen jälkeen 3–0.[12] Puolivälierissä joukkue joutui tiukoille Italiaa vastaan ja voitti lopulta niukasti rangaistuspotkuilla, joiden yhdeksännessä parissa Saksan Jonas Hector sinetöi voiton.[13] Saksan tie katkesi lopulta välierätappioon Ranskalle 2–0.[14] Kisojen jälkeen Löw ja Saksan pelaajat kritisoivat laajennettuja EM-kisoja, sillä mukana oli heidän mielestään liikaa vain puolustamiseen keskittyneitä joukkueita.[15] Löw itse jäi kisoissa mieleen kaiveltuaan ensin intiimialueitaan ja nuuhkittuaan tämän jälkeen sormiaan tv-kameroiden edessä.[16] EM-kisojen jälkeen Löw vahvisti jatkavansa maajoukkuevalmentajana MM-kisoihin 2018 saakka.[17]
Löw luotsasi Saksan vakuuttavasti karsintalohkonsa voittoon MM2018-karsinnoissa. Saksa voitti kaikki kymmenen karsintaotteluaan maalierolla 43–4.[18][19] Keväällä 2018 mediassa spekuloitiin Löwin mahdollisella siirtymisellä MM-kisojen jälkeen FC Bayern Münchenin tai Arsenalin päävalmentajaksi.[20][21] Toukokuussa 2018, pari kuukautta ennen MM-lopputurnausta Löw teki vuoteen 2022 ulottuvan jatkosopimuksen Saksan jalkapalloliiton kanssa.[22]
Meriitit valmentajana
muokkaaSeurajoukkueissa
muokkaa- Saksan cup: 1997
- Cup-voittajien cupin hopeaa 1998
- Atatürk Cup: 1998
- Itävallan-mestaruus: 2002
Maajoukkueissa
muokkaaHenkilökohtaiset palkinnot
muokkaa- Vuoden jalkapallovalmentaja Saksassa: 2014
- FIFA:n vuoden valmentaja: 2014
- IFFHS:n vuoden maajoukkuevalmentaja (2): 2014, 2017[23]
- Euroopan vuoden valmentaja: 2014
- Bundesverdienstkreuz: 2010
Apuvalmentajana
muokkaa- Maanosaliittojen cupin pronssia 2005
- MM-pronssia 2006
Lähteet
muokkaa- ↑ https://yle.fi/urheilu/3-11948088
- ↑ Löw und Bierhoff verlängern
- ↑ Löwille kunniamerkki MM-ansioista 5.10.2010. YLE Urheilu. Viitattu 5.10.2010.
- ↑ Germany win after extra time 13.7.2014. FIFA. Viitattu 14.7.2014.
- ↑ Löw jatkaa EM-kisoihin 2016: En miettinyt lopettamista 23.7.2014. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 24.7.2014.
- ↑ Puola otti historiallisen voiton Saksasta
- ↑ Saksan päävalmentaja harmissaan: "Irlannilla oli vain yksi maalipaikka"
- ↑ Irlanti yllätti Saksan ja piti EM-toiveet elossa
- ↑ Ukrainan prässi oli yllättää maailmanmestarin – Saksa voitti väsytystaistelun
- ↑ Saksa ja Puola jäivät maalittomaan tasapeliin
- ↑ Saksan Gomezin maali kaatoi Pohjois-Irlannin ja toi lohkovoiton: katso ottelun huippuhetket
- ↑ Saksa lasketteli helposti jatkoon Slovakia-voitolla
- ↑ Saksa välieriin kaikkien aikojen surkeimman rankkarikisan jälkeen! (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Ranska paineli EM-finaaliin ja lähetti maailmanmestarin kotimatkalle
- ↑ Saksan leiristä voimakasta kritiikkiä EM-kisojen laajennukselle – UEFA pitää päänsä
- ↑ Saksan valmentaja teki sen taas – kuvottava temppu suorassa lähetyksessä
- ↑ "Freude ungebrochen": Löw bleibt Bundestrainer
- ↑ Saksa vakuuttavasti MM-kisoihin
- ↑ Qualifying round
- ↑ zum FC Bayern? Veh hat eine klare Meinung
- ↑ eye Germany's Joachim Low to replace Arsene Wenger – sources
- ↑ DFB: Löw verlängert bis 2022, Bierhoff bis 2024
- ↑ Former Results
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joachim Löw Wikimedia Commonsissa
1930 
Alberto Suppici | 1934 
Vittorio Pozzo | 1938 Vittorio Pozzo | 1950 Juan López | 1954 
Sepp Herberger | 1958 
Vicente Feola | 1962 Aymoré Moreira | 1966 
Alf Ramsey | 1970 Mário Zagallo | 1974 Helmut Schön | 1978 
César Luis Menotti | 1982 
Enzo Bearzot | 1986 Carlos Bilardo | 1990 Franz Beckenbauer | 1994 Carlos Alberto Parreira | 1998 
Aimé Jacquet | 2002 Luiz Felipe Scolari | 2006 Marcello Lippi | 2010 
Vicente del Bosque | 2014 Joachim Löw | 2018 Didier Deschamps
1 Lehmann | 2 Jansen | 3 Friedrich | 4 Fritz | 5 Westermann | 6 Rolfes | 7 Schweinsteiger | 8 Frings | 9 Gómez | 10 Neuville | 11 Klose | 12 Enke | 13 Ballack | 14 Trochowski | 15 Hitzlsperger | 16 Lahm | 17 Mertesacker | 18 Borowski | 19 Odonkor | 20 Podolski | 21 Metzelder | 22 Kurányi | 23 Adler | Valmentaja Löw
1 Neuer | 2 Großkreutz | 3 Ginter | 4 Höwedes | 5 Hummels | 6 Khedira | 7 Schweinsteiger | 8 Özil | 9 Schürrle | 10 Podolski | 11 Klose | 12 Zieler | 13 Müller | 14 Draxler | 15 Durm | 16 Lahm | 17 Mertesacker | 18 Kroos | 19 Götze | 20 Boateng | 21 Mustafi | 22 Weidenfeller | 23 Kramer | Valmentaja Löw