Johan Kock
Johan Kock (4. kesäkuuta 1861 Helsinki – 13. huhtikuuta 1915 Fitchburg, Massachusetts, Yhdysvallat) oli Venäjän armeijasta 1897 Viipurissa eronnut alikapteeni. Hän oli vallankumouksellinen aktivisti ja johti punakaartien valtakunnallista organisaatiota vuosina 1905–1906.
| Johan Kock | |
|---|---|
 Johan Kock |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. kesäkuuta 1861 Helsinki |
| Kuollut | 13. huhtikuuta 1915 (53 vuotta) Fitchburg, Massachusetts, Yhdysvallat |
| Ammatti | toimittaja |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
Suomen suuriruhtinaskunta Suomen punakaarti |
| Palvelusvuodet |
Suomen suuriruhtinaskunnan armeija 1885–1897 Suomen punakaarti 1905–1906 |
| Komentajuudet | Suomen punakaarti 1905–1906 |
| Sotilasarvo | alikapteeni |
Elämä
muokkaaKockin vanhemmat olivat merimies Johan Kock ja Johanna Katiska. Hän valmistui Venäjällä upseeriksi vuonna 1885 ja palveli Viipurin pataljoonassa eroonsa saakka. Sittemmin hän toimi maanviljelijänäkin, mutta vuonna 1900 hän oli toimittajana Viipurissa ja järjesteli siellä etappiteitä vallankumouksellisen aineiston salakuljettamiseksi Ruotsista Suomen kautta Venäjälle.
Vuoden 1905 suurlakon yhteydessä luotiin sekä akateemisten piirien että työväen taholla järjestyskaarteja. Kockista tuli näin muodostetun kansalliskaartin komentaja, missä tehtävässä hän nautti Suomen kenraalikuvernööri Ivan Obolenskin luottamusta. Samalla Obolenski kuitenkin neuvotteli myös perustuslaillisten kanssa poliittiseen ratkaisuun pääsemiseksi. Akateemiset kaartinosastot eivät hyväksyneet Kockin valintaa ja siksi ylioppilaiden ja polyteknikkojen osastot erosivat kaartista ja ryhmittyivät Gösta Theslöfin johdolla omaksi järjestökseen. Perustuslailliset halusivat lopettaa suurlakon 5. marraskuuta, kun taas punakaartilaiset pyrkivät jatkamaan sitä. Lakon jatkoa kannattanut Kock oli mukana rauhoittelemassa kärjistynyttä tilannetta osapuolten välillä. Lakon päätyttyä 6. marraskuuta ja seuraavana päivänä pidetyn joukkokokouksen jälkeen Kock veti omat joukkonsa Helsingin poliisiasemilta.
Kock oli mukana Viaporin kapinassa, jonka epäonnistuttua hän pakeni muiden aktivistien avulla Ruotsiin ja sieltä Englantiin ja edelleen Yhdysvaltoihin. Siellä hän jatkoi poliittista toimintaansa lehtimiehenä ja suosittuna puhujana. Vielä Kockin paettua Suomesta hänen mainettaan käytettiin hyväksi ja hänen väärennetyn nimikirjoituksensa avulla annettiin lisäpontta kirjavien vallankumousjoukkioiden asiakirjoillelähde?. Kockin puoliso vuodesta 1897 oli Emilia Exell (k. 1946).
Teokset
muokkaa- Seitsemän päivää keskusasemalla (1906)
- Avoin kirje herra Arvid Järnefeltille (1916)
Lähteet
muokkaa- Sainio, Venla 2001. Suurlakko päivä päivältä Suomen Kuvalehti 11/2001
- Suomen historia osa 6 (1987) Weilin + Göös
- Arvid Järnefelt; Venehojalaiset (kirjan keskiössä on fiktioitu kuva Viaporin kapinasta, ja Kockin kaltainen hahmo esiintyy nimellä "Kapteeni")
- Antti Häkkinen: 'Oletteko te se sama Kokki?' Johan Adolf Kockin elämänkulku, s. 289-309. (Teoksessa Keulakuvia ja peränpitäjiä: vanhan ja uuden yhteiskunnan rajalla) Helsinki: Suomen historiallinen seura, 2000. ISBN 951-710-125-2
- Ere Kolu: Aktivisti (2005) Tammi. Kolu (oik. Kustaa Liukonen) tarjoaa muistelmissaan muutaman tuokiokuvan Kockista, jonka henkivartiokaartiin hän kuului.
- Vsevolod Vladimirov: The Revolution in Finland under Prince John Obolensky. (Victor E. Marsden, kääntäjä) London: Wyman & Sons, Ltd., 1911. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 396.
- Korpimaa, Timo: Salaisilla poluilla, Rauma, Länsi-Suomen Kirjapaino, 1934 sivut 51-68
Aiheesta muualla
muokkaa- Vapaasti ladattavia Johan Kockin e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä