Jorrit Bergsma
Jorrit Bergsma (s. 1. helmikuuta 1986 Oldeboorn) on alankomaalainen pikaluistelun maailmanmestari ja olympiavoittaja.[1][2]
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Jorrit Bergsma | |||
Maa: Alankomaat | |||
Miesten pikaluistelu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Sotši 2014 | 10 000 m | |
Hopeaa | Pyeongchang 2018 | 10 000 m | |
Pronssia | Sotši 2014 | 5 000 m | |
Matkakohtaiset MM-kilpailut | |||
Kultaa | Sotši 2013 | 10 000 m | |
Kultaa | Heerenveen 2015 | 10 000 m | |
Kultaa | Gangwon 2017 | joukkuetakaa-ajo | |
Kultaa | Inzell 2019 | 10 000 m | |
Kultaa | Salt Lake City 2020 | yhteislähtö | |
Hopeaa | Heerenveen 2012 | 10 000 m | |
Hopeaa | Sotši 2013 | 5 000 m | |
Hopeaa | Heerenveen 2015 | 5 000 m | |
Hopeaa | Kolomna 2016 | 5 000 m | |
Hopeaa | Gangwon 2017 | 5 000 m | |
Hopeaa | Gangwon 2017 | 10 000 m | |
Hopeaa | Heerenveen 2021 | 10 000 m | |
Hopeaa | Heerenveen 2023 | 10 000 m | |
Matkakohtaiset EM-kilpailut | |||
Hopeaa | Heerenveen 2022 | 5 000 m |
Bergsma saavutti matkakohtaisissa MM-kilpailuissa Heerenveenissä 2012 hopeaa 10 000 metrillä ajalla 12.57,71. Hän voitti saman matkan maailmanmestaruuden Sotšissa 2013 ajalla 12.57,69 ja sijoittui 5 000 metrillä toiseksi ajalla 6.17,94. Sotšin olympialaisissa 2014 hän sai 10 000 metrillä kultaa olympiaennätysajalla 12.44,45 ja 5 000 metrillä pronssia ajalla 6.16,66. Hän voitti Heerenveenissä 2015 maailmanmestaruuden 10 000 metrillä ajalla 12.54,82 ja sai hopeaa 5 000 metrillä. Hän saavutti MM-hopeaa 5 000 metrillä myös Kolomnassa 2016. Gangwonissa 2017 hän voitti joukkuetakaa-ajon maailmanmestaruuden sekä sai MM-hopeaa 5 000 ja 10 000 metrillä. Pyeongchangin olympialaisissa 2018 Bergsma sai 10 000 metrillä hopeaa ennätysajallaan 12.41,98. Hän voitti 10 000 metrin maailmanmestaruuden Inzellissä 2019 ajalla 12.52,92. Hän voitti yhteislähdön MM-kultaa Salt Lake Cityssä 2020 ja sai 10 000 metrillä MM-hopeaa 2021. Hän saavutti 5 000 metrillä EM-hopeaa 2022. Pekingin olympialaisissa 2022 hän oli 10 000 metrillä neljäs, 5 000 metrillä viides ja yhteislähdössä yhdeksäs. Hän saavutti 10 000 metrillä MM-hopeaa 2023.[1][2]
Bergsma voitti 5 000 ja 10 000 metrin yhteisen maailmancupin kausilla 2012–2013[1][2], 2013–2014[3], 2014–2015[1][2] ja 2016–2017[4]. Toiseksi hän sijoittui kaudella 2015–2016[5] ja kolmanneksi kaudella 2011–2012. Yhteislähdön cupissa hän on ollut toinen kaudella 2011–2012[1][2] sekä kolmas kausilla 2016–2017[5] ja 2020–2021[6]. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän oli toinen kaudella 2016–2017[5] ja kolmas kaudella 2013–2014[3]. Hän on voittanut yhdeksän maailmancupin osakilpailua 5 000 metrillä, viisi joukkuekilpailussa, kuusi yhteislähdössä sekä kolme osakilpailua 10 000 metrillä.[1][2]
Bergama on voittanut Alankomaiden-mestaruuden 5 000 metrillä 2012 ja 2022, 10 000 metrillä 2013, 2015, 2017, 2018, 2019, 2020 ja 2022 sekä yhteislähdössä 2023.[1][2]
Henkilökohtaiset ennätykset
muokkaaMatka | Aika | Paikka | Päivä[1][2] |
---|---|---|---|
500 m | 38,25 | Heerenveen | 27. joulukuuta 2014 |
1 000 m | 1.14,30 | Heerenveen | 20. joulukuuta 2014 |
1 500 m | 1.47,08 | Calgary | 2. marraskuuta 2013 |
3 000 m | 3.39,79 | Calgary | 3. marraskuuta 2013 |
5 000 m | 6.06,93 | Calgary | 10. marraskuuta 2013 |
10 000 m | 12.37,72 | Heerenveen | 28. joulukuuta 2020 |
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h Jorrit Bergsma SchaatsStatistieken.nl. Viitattu 16.2.2017. (hollanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Jorrit Bergsma SpeedSkatingNews.info. Viitattu 9.2.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Essent ISU World Cup Heerenveen ISU. Viitattu 3.4.2014. (englanniksi)
- ↑ GRAND WORLD CUP 2016 - 2017 FINAL RESULT MEN ISU. Viitattu 21.3.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c ISU World Cup Final Heerenveen ISU. Viitattu 20.3.2016. (englanniksi)
- ↑ WORLD CUP STANDINGS ISU. Viitattu 25.3.2021. (englanniksi)
1924: Julius Skutnabb | 1932: Irving Jaffee | 1936: Ivar Ballangrud | 1948: Åke Seyffarth | 1952: Hjalmar Andersen | 1956: Sigge Ericsson | 1960: Knut Johannesen | 1964: Jonny Nilsson | 1968: Johnny Höglin | 1972: Ard Schenk | 1976: Piet Kleine | 1980: Eric Heiden | 1984: Igor Malkov | 1988: Tomas Gustafson | 1992: Bart Veldkamp | 1994: Johann Olav Koss | 1998: Gianni Romme | 2002: Jochem Uytdehaage | 2006: Bob de Jong | 2010: Lee Seung-hoon | 2014: Jorrit Bergsma | 2018: Ted-Jan Bloemen | 2022: Nils van der Poel |