Joseph Beuys
Joseph Beuys (12. toukokuuta 1921 Krefeld, Saksa – 23. tammikuuta 1986) oli vaikutusvaltainen saksalainen taiteilija, joka tuli tunnetuksi 1960-luvulla.
Beuys opiskeli Düsseldorfin taideakatemiassa. Hänet tunnetaan ritualistisista julkisista esityksistään ja siitä, kuinka hän tarmokkaasti puolusti taiteen parantavaa voimaa ja yleismaailmallisen inhimillisen luovuuden mahtia. Esiintymisten lisäksi Beuys teki veistoksia, ympäristöteoksia, vitriinejä, taidegrafiikkaa ja julisteita sekä tuhansia piirroksia. Hän oli myös innokas opettaja ja osallistui Saksan politiikkaan. Beuys oli karismaattinen ja ristiriitainen hahmo, ja siksi hänen merkityksestään länsimaiselle taiteelle on käyty ajoittain kiivastakin keskustelua.
Beuys palveli toisen maailmansodan aikana vapaaehtoisena natsi-Saksan ilmavoimissa Luftwaffessa. Krimin taistelun aikana hänen koneensa törmäsi maahan huonossa säässä talvipakkasilla. Beuysin myöhemmän kertoman mukaan hänet löytäneet tataarit yrittivät suojata Beuysiä paleltumiselta käärimällä hänet rasvaan ja huopiin. Nämä materiaalit esiintyivät myöhemmin hänen taiteessaan keskeisissä rooleissa[1]. Ilmeisesti Beuysin löysi koneen hylystä todellisuudessa kuitenkin saksalainen etsintäpartio ja hän toipui onnettomuudesta sotasairaalassa.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ Joseph Beuys Encyclopedia Britannica. Viitattu 25.7.2014.
- ↑ Will Gompertz: My life in art: How Joseph Beuys convinced me of the power of conceptual art The Guardian. 5.3.2009. Viitattu 20.9.2020. (englanti)
