Junininuikku
Junininuikku eli juninjärvenuikku,[2] aikaisemmalta nimeltään isohopeauikku[3] (Podiceps taczanowskii) on silkkiuikkuihin kuuluva uikkulintu. Se on nimetty lintutieteilijä Władysław Taczanowskin mukaan, joka kirjoitti muun muassa kirjan Ornithology of Peru vuosina 1884–1886.
| Junininuikku | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Uikkulinnut Podicipediformes |
| Heimo: | Uikut Podicipedidae |
| Suku: | Silkkiuikut Podiceps |
| Laji: | taczanowskii |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Junininuikku on erittäin uhanalainen lintu,[1] ja niitä on jäljellä alle 500 yksilöä. Populaatio on luultavasti pienentynyt pääosin epävakaiden olosuhteiden seurauksena.[4]
Ulkonäkö ja koko
muokkaaJunininuikku on mustavalkoinen pitkäkaulainen 35 senttiä pitkä uikku, jolla on musta päälaki, niska, selkä ja siivet. Valkoista linnulla on päävärinä kurkussa, kaulassa ja vatsassa. Linnun silmän iiris on punainen.[4]
Levinneisyys
muokkaaLajia on nähty ainoastaan Juninjärvellä, Perun keskiosassa, mikä onkin ainut paikka missä junininuikku elää. Juninjärvi sijaitsee 4 080 metrin korkeudessa, mikä voi olla syynä juninuikun esiintymiseen juuri siellä. Vuonna 1963 lajia havaittiin luultavasti yli 1 000 yksilöä, mutta vuoteen 1993 mennessä määrä oli laskenut 50 yksilöön. Nyttemmin kanta on elpynyt 100–300 yksilöön.[4]
Lisääntyminen ja ravinto
muokkaaJunininuikku syö ravinnokseen kaloja ja selkärangattomien toukkia ja täysikasvuisia aikuisia. Pesä on rakennettu ruo’oista kelluvaksi lautaksi, tyypillisessä pesässä on kaksi munaa.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b BirdLife International: Podiceps taczanowskii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.12.2020. (englanniksi)
- ↑ Högmander, H., Björklund, H., Hintikka, J., Lokki, J., Södersved, J. & Velmala, W.: Maailman lintulajien suomenkieliset nimet 2018. BirdLife Suomi. Viitattu 24.12.2018.
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1926. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5
- ↑ a b c d Junin Grebe: Podiceps taczanowskii BirdLife International. Viitattu 26. joulukuuta 2007.